Ensinnäkin, SaiPa ainakin viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla osoitti, että joukkuepeli toimii ja se saavat itsestään irti enemmän kuin mitä SaiPasta on aikaisemmin saatu. Vaikkei kaikki pelaisikaan 30-45 pisteen kausia, niin eipä siellä Ilvekselläkään sellaisia ole, jotka näitä juuri tekisivät. Ketkä sinun listassasi rikkovat tuon 30 pongon rajan? Määttänen, Rask ja Niinimäki, Rajala voisi olla potentiaalinen 30 rikkoja, kuten ehkäpä Anttila ja varauksin ehkä mahdollisesti Marjamäki. Kolmenkymmenen pisteen rikkoneita ei ole muita kuin Määttänen ja Niinimäki, joista jälkimmäinen on tehnyt sen vain kerran. Toki näillä pelaajilla tulee olemaan enempi peliaikaa ja vastuuta, mutta silti, eipä tuo kyllä mahdottoman monen joukkueen kanssa kilpaile, ottaen huomioon, että hyökkäys on Ilveksen vahvin osa-alue. Puolustus pudottaa Ilveksen jo hyökkäyksien kanssa verrattavien joukkueiden kesken muita alemmas. SaiPalla on pykälän verran parempi hyökkäys, jota (toisin kuin Ilveksellä) tukee melko hyvä puolustus. Tässä on se ero.
Näin siis lähtokohtaisesti. Lähdet siitä, että Bruun ja Tukio, sekä loppukaudesta hankittu Glenn osoittivat viime kaudella oikean tasonsa. Ilveksen kohdalla kaikki riippuu siitä, saako Ilves joukkuepuolustuksen toimimaan kuten parissa viimeisimmässä harjoitusottelussa Kalpaa vastaan.
Kyllä TPS joukkueena on myös Ilvestä paljonkin vahvempi jokaisella osa-alueella. Vaikka Suikkanen puuttuukin, niin TPS:n hyökkäys ja puolustus ovat molemmat runsaasti Ilveksen vastaavia edellä. Maalivahtiosasto ikävä kyllä rajoittuu Tepsillä tuohon Engreniin, mutta hänkin on oletettavasti melkolailla Hurmetta edellä. TPS:n runko on pysynyt kasassa ja siellä tiedetään miten voitetaan, enkä usko siihen, että Suikkasen lähdön myötä pelaajista täysin munattomia hiihtäjiä tulisi.
Suikkasen saappat ovat liian isot täytettäväksi. Leime toki tuntee seuran, mutta pelaajat ovat hänelle uusia.
Rosteri toki lähtökohtaisesti Ilvestä parempi, mutta ei ratkaisevasti, jos Suikkasen haamu painaa liikaa takaraivossa.
Pelicansilla hyökkäys on kärjen osalta terävämpi, sekä rungoltaan. Pakisto on jokaisella paikalla vahvempi Ilveksen vastaavaa. Ainut missä Ilves Pelicansin pykälän verran voittaa on maalivahtiosasto. Silti Pelicansin kenttäpelaajien ansiosta hekin ajavat Ilveksen ohi jo aika helposti. Ainut Pelicansilla tietenkin on, että mitenköhän saavat hyvä yhteispelin uomiinsa, ettei näytä harkkapeliltä runkosarjan loppupuolella. Oletan, että tähänkin on tulossa muutos parempaan päin.
En tuota Pelicansin hyökkäystä kyllä kovinkaan korkelle arvostaisi. Paljon kirjottamattomia kortteja (Dickensson). Paakkolanvaara heti alkuun sairauslomalla ja Loppi melko sopimaton Toivolan pelityyliin. Heino toki erittäin hyvä kolmos-, nelossentteri ja Dwight Helminen varmastikin vahvistus, mutta muuten aika tasapaksua porukkaa.
Puolustuksessa Forströmin ja Jalvannin kehitys pysähtynyt. Eivät ole saaneet Toivolalta luottoa, kuten Aravirralta aiemmin. Latvala vuotta vanhempi ja Marttinen hyvää perustasoa.
Hyvä valmentaja saattaisi parantaa Pelsujen mahdollisuuksia, mutta Toivola on nyt tehnyt kaikkensa murentaakseen Aravirran aikana tehdyn pitkäjänteisen työn.
Edit. Itseasiassa nyt kun aloin vielä kunnolla miettimään, kävin laittamassa Ilveksen runkosarjan viimeiseksi ennustusketjussa. Aikaisemmin se oli Tappara, mutta sitten tajusin, että jos Ilves ei suurenmoista draivia saa päälle, eivät he tule ottamaan mitään muuta sijaa kuin viimeisen.
Siinä olet oikeassa, että Hurmeen pitäisi pysyä kunnossa koko kauden. Aittokalliolle olisi kuitenkin annettava pelejä, sillä Hurmekin tarvitsisi välillä huilia.
Pelkkä draivi ei Ilvestä auta. Joukkueen täytyy olla fyysisesti erittäin hyvin valmistunut (näin pitäisi olla) ja joukkueen sisällä on erittäin hyvä henki. Näiden asioiden lisäksi useilla pelaajilla täytyisi tapahtua tasonnostoa:
Puolustuksessa nelikon Bäckström-Glenn-Tukio-Bruun täytyy pystyä pelaamaan koko ajan taitojensa ylärajoilla.(Kaikilla neljällä on SM-liigatasolle riittävä kiekollinen osaaminen ja sekä Glenn että Bäckström ovat myös oman maalin edessä fyysisesti vahvoja) Niko Peltolan täytyy osoittautua heti ensimmäisellä kaudella hyökkäysorientoituneeksi puolustajaksi (10+10), joka pystyy ainakin ylivoimalla pisteiden tekoon (näin on harjoitusotteluissa tapahtunutkin). Teemu Kesä tuo puolustukseen kovuutta ja arvaamattomuutta,mikä pitää vastustajan varovaisena. (tai ainakin minä varoisin, jos kuljettelisin kiekkoa Ilveksen päätyä kohden) Laineen, Jokipakan, Mäkisen ja Västilän rooli tulee kaiketi olemaan paikkaajan rooli. Laine oli aikoinaan nuorten maajoukkueringissä, Jokipakka on paraikaa ja Mäkinen ja Västilä kuuluivat viime vuonna MM-18 joukkueeseen. Kavereilla on nyt baana auki vaikka SM-liigaan, jos pelit lähtevät kulkemaan. Varsinkin Västilän ennakkoluulotonta kiekollista peliä on kehuttu.
Oletettu I-ketju. Hyökkäyspäässä I-keskushyökkääjänä jatkaa Pasi Määttänen. Pasilla ikää tulee, mutta tehot senkun paranee. Viime kaudella Määttänen taisi ensimmäistä kertaa urallaan kyetä piste/peli tahtiin.
Määttäsen oikella laidalla pelaa Jesse Niinimäki, joka edelliskesänä harjoitteli ensimmäistä kertaa kunnolla. Peli löysi viime kaudella uomansa saatuaan siirron laitahyökkääjäksi. Tuloksena piste-ennätys. Ilveksen tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää, että hyvin sujunut harjoittelukausi auttaisi Jessen ensi kaudella vielä suvereenimpaan kiekolliseen peliin. Tärkeää olisi myös, että pelikaverit tekisivät jessen tuhannen taalan syötöistä myös niitä reppuja.
Masi Marjamäki on pelannut viimeisissä harjoituspeleissä Niinimäen ja Määttäsen kanssa. Tekee ennakkoluulottomalla rymistelyllä tilaa kiekkotaitaville ketjukavereilleen. Lyö lisäksi tahtomaaleja ahtaista paikoista. Marjamäen olisi vihdoin noustava palkkansa edellyttämälle tasolle yli 30 pisteen mieheksi.
Oletettu II-ketju. Mark Lee hankittiin kahden suunnan ekspertiksi. Harjoitusrytmi oli kuulemma tullut miehelle yllätyksenä.Viimeisten harjoituspelien perusteella näyttäisi löytäneen tasonsa. Hänen vierelleen on ilmeisesti suunniteltu Marko Anttilaa ja Toni Rajalaa. Anttilan ja Rajalan tehtävänä on hyökätä, Leen tasapainottaa taustalla. Anttilan potentiaalin tietävät kaikki. Vaivaiset 14 maalia on kausiennätys. Rajala pelasi viime vuonna WHL:ssä. Junioritähti, jonka osaaminen mitataan nyt ensimmästä kertaa aikuisten sarjassa. Rajala on erittäin taitava ja nopea pelaaja, sekä hyvä viimeistelijä. Tämän ketjun ongelma saattaa olla Rajalan ja Anttilan yhteispeli. Tässä koostumuksessa Rajalan kontolle tulee myös paljon pelintekovastuuta. Voikin olla, että Ville Korhonen soveltuu Anttilan vierelle Rajalaa paremmin.
Oletettu III-ketju. Rask-Myttynen-Pellinen. Erittäin taitavien nuorukaisten ryhmä, joilla on pelissään vauhtia ja yhteistä pelitaustaa aiemmiltakin vuosilta. Tämä ketju sisäänajettiin viime kaudella. Myttynen ja Rask olivat kokoonpanossa lähes koko vuoden ja Pellinen pääsi kokoonpanoon käytyään ensin vuokralla Bluesissa. Myllytykset vastustajien päässä pitäisi päättää maaleihin. Suurelle yleisölle tuntematon Matias Myttynen omaa häkellyttävän kiekkokontrollin. Jos hän kykenee suoraviivaistamaan peliään ja saa piiskattua Pellisen ja Raskin vauhtiin, voi tässä ketjussa olla koko SM-liigan yllättäjä. Kaikki kolme ovat pelanneet myös keskushyökkääjinä.
Oletettu IV-Ketju. Korhonen-Tuominen-Keränen. Vaihtoehtona Korhonen-Kantola-Sointu. Näistä Korhonen teki viimein viime kaudella läpimurron osaavana kahden suunnan hyökkääjänä. Vahvaan kahden suunnan peliin pystyvä Tuominen ja taitava Keränen olivat viime kaudella A-juniorijoukkueen tähtiä. Kumpikin on ollut harjoitusotteluissa mies paikallaan, kuten myös Kai Kantola, joka aikoinaan valittiin Suomen nuorten MM-joukkueeseen, mutta jonka pelaaminen estyi, koska hän oli edustanut myös USA:aa aikaisemmin (Kantolalla siis kaksoiskansalaisuus).
Reserveissä rymistelyosasto Sandvik-Välimaa-Moisio, joista Sandvik ja Välimaa pelannevat suurimmaksi osaksi Lekissä ja Moisio A-junioreissa.
Hyökkäyksen ongelmana on sopivien peliroolien löytäminen taitaville pelaajille, kuten Toni Rajala ja Michael Keränen.