Mikä joukkue on sellainen millä on vähiten kyssäreitä?
Kysymysmerkkejä on aina ja kaikilla joukkueilla, koska kaudet on erilaisia. Välillä menee paremmin kuin odotetaan ja välillä menee hyvälläkin huonommin kuin voisi ikinä arvailla. Niin kauan kuin Liigassa pelaaminen perustuu inhimilliseen toimintaan niin epävarmuuksia tulee löytymään ja paljon.
Perinteisesti vähiten kysymysmerkkejä voi jakaa joukkueilla, joilla on paljon voitettavaa, muttei isosti hävittävää. Tällaisia joukkueita ovat ainakin
KalPa ja SaiPa, jotka kummatkin ainakin paperilla vahvistuivat viime kaudesta ja projekti on edennyt hyvin päämäärätietoisesti eteenpäin. Kummallakin joukkueella on vahva viime kauden runko ja ennakko-odotus molempien osalta menee sinne 4-8 sijoille, joten siinä on ihan hyvä kattaus ja vähän kysymysmerkkejä. Pitäisi ihmeenä, jos jompi kumpi jäisi playoffsien ulkopuolelle.
Tällä kaudella tuli virkistävän paljon muutoksia koko Liigan mittakaavassa ja tiedossa on jonkinlainen "uusi kausi" sikäli, että monet aloittivat kokonaan uutta projektia tähän samaan aikaan.
HIFK palkkasi viime kaudella A-P Selinin niin myöhään ettei hän juuri ehtinyt pelaajistoonsa vaikuttaa. Nyt hän on saamassa selkeästi enemmän itsensä näköisen joukkueen, joten Selinin projekti IFK:ssa oikeasti alkaa vasta tällä kaudella. Viime kauden tulokset olivat erinomaisia.
JYP teki radikaalin ratkaisun ja lätki valmentajankin pois, joten JYPin kohdalla on jonkinlaista uutta rakennusta ilmassa. JYPin kohdalla suurin kysymysmerkki on jatkossakin se, kuinka hyvin joukkue suostuu irtautumaan identiteettilätkästään. JYPillä tuntuu olevan vaativa yleisö, jolle kelpaa hyvinkin yksiselitteinen peli. Virtanen yritti ajaa JYPille kiekollisia pelielementtejä viisi kautta epäonnistuen aina uudestaan ja palaten lopulta JYPin DNA:n mukaiseen peliin. Merikiven tehtävä lienee railottaa JYPin pelitapa lopullisesti ja viimein tehdä se, mitä kaikki vaativat. Organisaatio näyttää varautuvan tappioon jo ennakkoon, koska kannattajat eivät tule nielemään pelitapamuutosta helpolla.
Tapparan kohdalla kysymysmerkit liittyvät lähinnä siihen, mihin suuntaan kokeneiden pelaajien kontribuutio lähtee menemään. Tapparan mestaruusjakson runko on niin lähes viimeistä silausta myöten hajoitettu ja tilalle on tullut muuta. Alkuperäisestä joukkueesta mukana on enää Jan-Mikael Järvinen. Tappara pysynee siinä top 6:n tuntumassa jatkossakin, mutta ilman hankintoja Tapparaa on vaikea nähdä top 3:n.
TPS vaihtaa kokemuksen nuoruuteen ja uusi päävalmentaja saa lisää vauhtia projektiinsa. Viime kausi meni vielä harjoitellessa ja päävalmentaja näytti kärsivän siitä, että papoille piti jakaa minuutit. Ensi kausi helpottaa työtä, kun playoffseissa voidaan pelata siten kuin pitää pelata eikä ainoastaan laittaa Perriniä ja Kalliota ihmettelemään kentälle. TPS hävisi kriittiset metrit Tapparalle juuri laittamalla papat kentälle pelin loppuvaiheessa ylisuurella vastuulla.
Kärpät vahvistui paperilla entisestään, mutta mestaruuden jälkeiseen kauteen liittyy aina riskejä. Viime kaudella Manner sai rauhassa harjoitella jenginsä kanssa ja valmistautuminen kauteen oli todella pitkä. Nyt on mestarin tavoin pakko antaa tasoitusta kesän treeneissä ja tältä osin kauteen ei päästä yhtä pitkälle hiotuneella prosessilla. Kärpät on silti korvannut menetyksiään kokemuksella ja todella kovilla pelimiehillä, joten vähiten kysymysmerkkejä minä tässä näen. Manner on myös takuuvarma tulevaisuuden huippuvalmentaja, joka näyttää pesevän lähestymistavallaan oppi-isänsä ja Rautakorven aivan mennen tullen.
Ilves jatkaa Karri Kiven kovassa komennossa. Kivellä on ollut ongelmia saada kausi nopeasti käyntiin ja Ilveksellä on mennyt syyskaudet pääsääntöisesti huonosti. Viime kaudella pelaaminen parani jälleen kerran kevään korvalla ja materiaali säilyy pitkälti samana. Mielestäni Kivi on se suurin kysymysmerkki: saako hän huonomman kauden jälkeen lyötyä lisää kierroksia Ilveksen pajatsoon? Uskoakseni Kivikin oppii viime kaudesta ja onhan hän edelleen Suomen eturivin valmentaja, joten Ilveksen kohdalla kysymysmerkit on vaikeasti ennakoitavia. Ilveksen organisaation muodonmuutos saattaa aiheuttaa jonkinlaisen dominoeffektin, jonka seurauksena koko homma muuttuu ihan toisenlaiseksi.
Pelicans hankki aivan uudenlaisen päävalmentajan ja Ville Nieminen on syy seurata Pelicansia ensi kaudella. Uskon, että Nieminen pystyy tuomaan Pelicansin lähelle huippusuoritusta. Tällä hetkellä toki koko joukkue on iso kysymysmerkki, mutta tässä on monta hyvää palasta sopassa. Tästä voi tulla jotain hienoa ja Pelicans tuskin itkee, vaikka jäisi sääleihin. Odotukset on maltilliset, mutta on myös mahdollista, että pääsevät pitkällekin ensi kaudella.
Ässät vaihtoi valmentajaa kesken viime kauden ja yllättäen se paransi tuloksia. Tämähän on perin harvinaista, että kesken kautta toteutettu siirto itse asiassa onnistuu. Ässien kohdalla odotusarvo on se, että pääsevät taas siihen top 10:n, mutta kaikki siitä eteenpäin on plussaa. Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia ja vanhemmat alkavat olla - no vanhoja. Se tuo aika paljon kysymyksiä ensi kaudesta ja mihin suuntaan projekti kulkee.
Sitten tulee tämä perinteinen lista:
Sport, KooKoo, Jukurit, Lukko ja HPK
Nousijajoukkueet ovat valitettavasti kaikki jumittuneet Liigan pohjakerrokseen ja pitkäjänteistä suunnitelmaa on aika vaikea nähdä. Ja vaikka näkisi pitkäjänteisen suunnitelman niin kuinka realistista sen toteuttaminen on? Jukurit heitti Dufvan pihalle, joka lisää ison uuden kysymysmerkin joukkueen ylle. Pelaajamateriaali on mitä on ja se on suunniteltu Dufvalle. KooKoo jatkaa Tuomas Tuokkolan alaisuudessa, joka maltistaan ja työmoraalistaan huolimatta on jumittunut eräänlaiseksi heikkojen tulosten valmentajaksi. Vuodesta toiseen Tuokkolan joukkueet aloittavat syksyn pirteästi ja jaksavat tapella hyvistä sijoituksista, mutta mitä pidemmälle kaudet etenevät sitä varmemmin Tuokkolan joukkue sulaa ennen kuin lumet ehtii pois maasta. Tuokkola on valmentanut Liigassa siis 2011-2012, 2013-2016, 2017-2018, joka tarkoittaa minun laskujeni mukaan kohta kuutta kautta. Ei ole ollut parhaissa organisaatioissa, mutta tästä huolimatta jokaisen joukkueen kaava on täysin sama: hyvä alkusyksy, suvanto, heikko tammikuu ja playoffseihin hilkulla tai kokonaan ulos. Tuokkolan pitäisi alkaa jo kohta voittaa, koska harjoittelut on nyt harjoiteltu.
Sport tiputti budjettinsa ja vaihtoi omaan tuttuun valmentajaan. Sportin projekti kuulostaa aivan puhtaalta välikaudelta. Joukkuetta ei ole rakennettu samalla innolla kuin Tomekin jengiä ja toisaalta viime kausien karut tulokset pakottavat reagoimaan. Sport saattaa olla jumbo alusta loppuun.
Lukko ja HPK ovat toki pelaajabudjetiltaan ja organisaatiorakenteeltaan erilaisia, mutta kummastakaan ei voi sanoa yhtikäs mitään järkevää. Kummatkin ovat niin täynnä kysymysmerkkejä pelaajiston osalta, että huh. Lukko sai lentävän alun Virran projektiin, joka suli kesken kauden. Lopulta tippuminen jo sääleissä oli lähinnä huolestuttavaa ja sai Virran jälleen kerran syyttelemään pelaajiaan. Sen jälkeen puheet ovat olleet raumalaisuudessa ja siinä, mitä Raumalle halutaan. Lukko kärsii vuodesta toiseen tästä identiteettiongelmasta ja kysymykseni on enemmän siinä, MIKSI Lukkoon ei löydy urheilujohtoa miettimään sitä identiteettiä? Lukosta tulee n. kuudessa kuukaudessa valmentajansa kotiluola. Urheilustrategian toteutus kuuluu olennaisesti valmentajan työhön, mutta strategian suunnittelu pitäisi kuulua jollekin ihan muulle. Raumalla on tapana sellainen, että valmentaja nappaa kaiken vallan, joka ympärillä on saatavissa ja muu organisaatio matelee perässä. Jos Raumalle halutaan identiteettiä, joka kestää valmentajan vaihdokset niin Pekka Virran vallan pitää tippua aika nopeasti. HPK:sta en jaksa sen enempää kirjoittaa, koska paperilla jengi on heikentynyt ja ainoa hyvä asia on se, että Pendo tuskin toista kautta tekee samoja virheitä.