Viestin lähetti varjo
Kumma juttu myös se että hyvin harvassa ovat ylipainoiset lääkärit. Mutta hehän eivät asiasta oikeasti tiedäkään mitään.
Lääkärit ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Mina ainakin tiedän lääkäreitä, jotka ovat ylipainoisia ja/tai joille viina maistuu ja/tai tupakoivat. Ei ole mitenkään harvinaista.
Kyllä minäkin tiedän tasan tarkkaan miten minun pitäisi elää, jotta saisin elopainoni "normaaliin" lukemiin. Se vaan vaatisi sitä, että saisin olla joka paikassa selittämässä miksi en voi syödä sitä mitä tarjotaan ja miksi minulla on omat eväät mukana minne ikinä menenkin. Lapsille saisin selittää, että isi ei nyt ehdi viettää aikaa teidän kanssanne kun pitää olla lenkillä jne (tähän viimeiseen selvennykseksi, että lapseni ovat jo nyt päivittäin 9...10 tuntia päivähoidossa. Jäljelle jäävää yhdessäoloaikaa ei todellakaan tee mieli supistaa).
Siis, jos haluaisin olla normaalipainoinen, elintapani tai ainakin ruokailutottumukseni pitäisivät olla epänormaalit. Dilemma.
En missään tapauksessa tuomitse liikuntaa harrastuksena. Päin vastoin. Kun lapseni tuosta vielä joskus kasvavat isommiksi ja pärjäävät omissa oloissaankin, toivon löytäväni enemmän aikaa omalle liikunnalleni.
Ja toisaalta, olen minäkin sitä mieltä, että todella ylipainoisissa ihmisissä on paljon mukana niitä, jotka syövät leivoksia, sipsejä, pitsaa ja karkkia ylenmäärin. Ja se myös näkyy. Siinä ei ole mitään selittelemistä.
Ylipainoisten sairastelu aiheuttaa varmasti yhteiskunnalle kustannuksia. Muistaakseni sairastelulla on kuitenkin suuri korrelaatio ihmisen onnellisuuden kanssa. Jos olet onnellinen ja sinut itsesi ja olemuksesi kanssa, sairausten iskemisen vaara pienenee olennaisesti. Nykymaailma ei tosin mitenkään ainakaan helpota tätä itsensä hyväksymistä pyöreämuotoisena.
