Lihavuudesta...

[mauri]

Piipahdin tuolla Tiede2000 -sivuilla, ja nappasin mukaani seuraavanlaisen uutisartikkelin. Kun täällä Jatkoajassa on viime aikoina puhuttu kovastikin kukkakepeistä ja muutenkin ulkonäköasioista, niin tässäpä uusi näkökulma pohdittavaksi:

______________________________-
Insuliinin kopio tyrkyllä lihavuuslääkkeeksi (13.2.2002)

Insuliinihormonia jäljittelevät aineet hillitsevät syömistä ja lihomista koe-eläimissä, kertoo Nature Medicine. Jos kopiot ovat turvallisia ja tehoavat myös ihmisiin, ne saattavat tarjota apua liikalihavuuden hoidossa.

Insuliinin vaikutukset ihmisen energia-aineenvaihduntaan on tiedetty jo pitkään. Jos aivoihin ruiskutetaan insuliinia, ruokahalu ja paino laskevat.

Lääketehdas Merckin laboratoriossa työkentelevä Bei Zhang kollegoineen lihotti rottia rasvaisilla herkuilla. Ne, jotka saivat ruoan seassa myös insuliinia jäljittelevää ainetta, lihoivat verrokeita vähemmän. Aineen tarkka vaikutus energiatasapainoon on epäselvä. Sen etuna on antotapa. Tavallista insuliinia ei voi annostella suun kautta, vaan se on annettava pistoksina.

__________________________-
Tällaista uutista siis kerrotaan maailmalta. Aina vaan siis tuntuu siltä, että lihavuus on kuin "synti", josta pitää päästä eroon voidakseen täyttää tämän päivän ihmisyyden mitat; tv-shopit tyrkyttävät meille mitä ihmeellisimpiä lihaksia hytkyttäviä vöitä (jotta saamme pyykkilautavatsalihakset jne), laihdutuspillereitä ja muita aiheeseen liittyviä lääkkeitä kehitellään...

Vaan onhan asialla ehkä toinenkin puolensa; on olemassa todella vakavaa ylipaino-ongelmaa eli lienee aihetta kehitellä lääkkeitä sellaiseen tilanteeseen, kun paino alkaa olemaan siellä 300 kilon ikävämmällä puolella. Tätä voisi kutsua kai jo sairaudeksi, johon tarvitaan muutakin apua kuin benecoleja.

Kultainen keskitie - miten se löytyy? Mikä on tavoiteltavaa painoindeksiasioissa - ja mitä teet oman ihanteesi eteen omalla kohdallasi? Kuinka paljon OIKEASTI arvioit ja rakennat ennakkoasenteita ihmisistä ulkonäön perusteella...

 

[varjo]

lihavuus on synti siinä mielessä että lihava ihminen aiheuttaa keskimääräisesti yli kaksi kertaa enemmän kuluja yleiselle terveydenhuollolle kuin "normaalimittainen" henkilö. Lisäksi lihavuuteen liittyy usein jatkuvuus, jos olet itse tottunut lihavuuteen&raskaaseen syömiseen niin on suurempi todennäköisyys että lapsistasi tulee samanlaisia.
Lihavilla lapsilla on erittäin suurella todennäköisyydellä lihavat vanhemmat.

Missä menee lihavuuden raja, siihen en osaa ottaa kantaa mutta kaipa painoindeksin >25 on jotenkuten mietitty arvo joten sitä voisi pitää pitävänä rajana.
Itse olen tosin huono ihminen puhumaan lihavuudesta koska olen koko elämäni liikkunut ja urheillut paljon joten en koskaan ole ollut edes lähellä lihavuutta. Lisäksi perheeni ruokatottumukset (rasvaton maito, margariini ym.) vaikuttavat erittäin paljon, ehkä yksi vaikuttava syy omaan ja veljieni "normaaliuteen" on se että isäni on alan lääkäri ja on usein tekemisissä >250 kg ihmisten kanssa.

 

[mauri]

Mutta ei kai...

Viestin lähetti varjo
lihavuus on synti siinä mielessä että lihava ihminen aiheuttaa keskimääräisesti yli kaksi kertaa enemmän kuluja yleiselle terveydenhuollolle kuin "normaalimittainen" henkilö. Lisäksi lihavuuteen liittyy usein jatkuvuus, jos olet itse tottunut lihavuuteen&raskaaseen syömiseen niin on suurempi todennäköisyys että lapsistasi tulee samanlaisia.

...kukaan mielellään ole lihava (puhun nyt rajusta ylipainosta). Eikö ole hieman rankkaa syyllistää ihmistä lihavuudesta esimerkiksi viittaamalla juuri yhteiskunnan rahojen "tuhlaamiseen"?

 

[varjo]

Lihavuus on 95% tapauksissa "omaa" syytä. Varsinaisia syyttömiä lihavia on vain murto-osa ylipainoisista.
Minkäänlaista lihavuusgeeniähän ei käsittääkseni ole vaan lihavuuteen vaikuttavat pääasiassa kolme asiaa:
1. liikunnan määrä
2. ruokavalio
3. kasvatus ja koulutus

koulutus on sinänsä huono juttu mutta fakta on että mitä korkeampi koulutus sitä vähemmän ylipainoa.

 

[mauri]

Viestin lähetti varjo
Lihavuus on 95% tapauksissa "omaa" syytä. Varsinaisia syyttömiä lihavia on vain murto-osa ylipainoisista.
Minkäänlaista lihavuusgeeniähän ei käsittääkseni ole vaan lihavuuteen vaikuttavat pääasiassa kolme asiaa:
1. liikunnan määrä
2. ruokavalio
3. kasvatus ja koulutus

koulutus on sinänsä huono juttu mutta fakta on että mitä korkeampi koulutus sitä vähemmän ylipainoa.

Jos lihavuus olisi "valinta" (eli se olisi omaa syytä) - miksi sitten laihduttaminen on usein niin vaikeaa? Miksi laihtumista ei voi "valita". Liikaa ruokaahan käytetään usein samoista syistä kuin liiallista juomista ta muita päihteitä; sillä paetaan pahaa oloa - mutta se synnyttääkin sitä lisää; ja siinä sitä onkin loistava noidankehä käynnissä. Ja mitä tulee tuohon koulutuksen merkitykseen...enpä tiedä...enpä oikein usko ainakaan sääntönä...Edelleenkin pidän julmana syyttää lihavuudesta kärsiviä...tiedän useita tuttavapiiristäni, jotka ovat taistelleet jopa 40 vuotta laihduttamisen ja lihomisen kanssa; ja usein vastassa on ollut siis pettyminen, kun kilot ovat tulleet takaisin. Minulle ainakaan tulisi ensimmäiseksi mieleen syyttää tyyliin "omapahan on syysi". Koulutuksen osuudesta puhumattakaan...

 

[varjo]

Olen nyt hieman huonossa asemassa tässä koska tosiaankin isäni on alan erikoislääkäreitä ja muutenkin tunnen Suomen "isoimmat" alan henkilöt, käyn mm. vaeltamassa heidän kanssaan joka vuosi ja kyseisillä reissuilla keskustelu siirtyy usein siihen miten lihavuutta voisi hoitaa Lapin vaelluksilla :).

Kopion siis suoraan isäni ja kyseisten muiden henkilöiden tutkimuksia ja julkaisuja joita on erinäiset terveyslehdet ym. pullollaan. Tässä voin mainita porkkanana että kyseiset henkilöt ovat kaikki >50 v ja silti vetävät >2800 m , jotkut jopa >3k, cooperissa. Lisäksi heille ei tuota mitään ongelmia kulkea Lapissa raskaiden rinkkojen kanssa vetreän jälkikasvun perässä.
Ne kolme asiaa jotka mainitsin ovat "viralliset" faktat lihavuuden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

Jos joku laihduttaa 40 vuotta siinä onnistumatta niin on vain ja ainoastaan hänen omaa syytään ettei siinä onnistu( tietenkin jos kyseessä on se 5% joilla on esim. aineenvaihdunnassa tai sydämessä vikoja ym. niin tämä ei päde). Voit miettiä että tekivätkö kyseiset henkilöt näin:
a) Liikkuivat tarpeeksi= aloittaneet vaikkapa harrastamaan tosissaan jotain lajia, aluksi tottakai se on vaikeaa mutta painon tippuessa homma helpottuu. Tai jos he aloittivat kävelemään/juoksemaan/mitä lie mutta heti kun paino oli tippunut esim. 5 kiloa he lopettivat urheilun ja palasivat entiseen elämänmalliinsa. Painon hallinta vaatii työtä, iso osa ihmisistä tekee sitä tiedostamattaan urheilemalla tai vaikkapa vain kävelemällä kauppaan jne. Pienetkin asiat ratkaisevat.
b) siirtyneet vähärasvaiseen ruokavalioon ja pysyneet siinä.

Laihduttaminen on kuin tupakoinnin lopettaminen, se on tehtävä kunnolla tai riippuvuudesta ei koskaan pääse eroon.

Koulutus on siis lähinnä tilastollinen ilmiö mutta valitettavan havainnollinen ainakin omalla asuinseudullani.

Isäni tuskin olisi yhtä syyttävä joten kantani eivät sinänsä edusta virallista näkemystä. Kuitenkin totuus lihavuudesta on useinmiten hyvin ikävää kuultavaa ihmisille jotka siitä kärsivät.

Edit:

Niin ja siis Benecolhan on kolesterolia alentava aine ei varsinainen lihavuuden "poistolääke". Hauskinta Benecolissa on se että jotkut _idiootit_ aikanaan vetelivät sitä useita kiloja päivässä kun he olivat huonon mainonnan takia luulleet että sen käyttö itsessään "kadottaa" kilot. Tähänhän paikkaan TV-shopit ovat usein iskeneet: Ihmisen laiskuus on niin suuri että suurin osa ylipainoisista tuntuu mieluummin kokeilevan kaikenmaailman humpuukilääkkeitä kuin tosissaan tekevän jotain painonsa suhteen.

 

[mission16W]

Varjo puhuu paljon, mutta ei hirveästi asiaa.

Voin itse kokemuksesta kertoa, että ylipaino ei ole mikään elämäntapavaihtoehto, eikä se ole ihan laiskuudesta kiinni jos laihdutus ei onnistu. Itse olin jo aika pahastikin ylipainoinen ja kun se alkoi häiritsemään urheiluani, aloin pudottaa painoa. Söin päivittäin annoksen lämmintä ruokaa (ja siitäkin suurin osa perunaa) plus näkkileipää sun muuta, että pääsisi alkuun. Tulokset = noin viiden kilon painonpudotus. Tähän siis sisältyi reipasta kävelyä normaalin salibandyn sun muun lisäksi.

"Joo, lähde lenkille". Loistava neuvo. Maksatko sinä uudet polvet? Koitas huviksesi heittää vaikka 40 kahvipakettia reppuun ja lähteä lenkille. Polvet sanovat kaput viikossa. Se ei yksinkertaisesti onnistu.

Painonpudotus kyllä onnistuu, mutta se vaatii PALJON aikaa ja PALJON sisua. Itselläni se onnistui (ja onnistuu edelleenkin, koska en vieläkään ole kohdepainossani, mutta nyt enää vain vähän ylipainoinen) varmasti vain siksi, että olin jo pitkään harrastanut painonnostoa ja sitä kautta tottunut uhrauksiin, itsekuriin ja rääkkäykseen. Lisäksi työssäni kiipeän hitosti portaita ja saan sitä kautta liikuntaa, plus jalkani ovat loistavassa kunnossa. Minulta siis onnistuu lenkkeily ja liikunta. Toisin on vaikka jollain Jormalla, joka ei juuri liikuntaa ehdi harrastamaan.

Koitas itse vaikka aluksi huviksesi popsia pari viikkoa näkkäriä ja perunaa. Kerro, miltä tuntui. Koita sitten encoreksi samaa vuoden verran, että saat sen painon putoamaan. Tule sitten kertomaan, miten lihavuus on vain laiskuutta.

 

[mauri]

Mutta,mutta.

Silloin, kun on kyse psyykkisestä riippuvuudesta - on paha ikään kuin ryhtyä yhtäkkiä reippaaksi ja laihduttaa. Jos se olisi näin "simppeliä" - ei lihavuusongelmia olisi olemassakaan!
Sillä "benecolilla" tarkoitin yleisesti aineita, joilla ajatellaan tehtävän ihmeitä. Se oli huono esimerkki, koska sillä ei tosiaankaan ole laihduttamisen kanssa mitään tekemistä, kolesterolin kanssa kylläkin.

 

[mission16W]

Viestin lähetti mauri
kärsiviä...tiedän useita tuttavapiiristäni, jotka ovat taistelleet jopa 40 vuotta laihduttamisen ja lihomisen kanssa; ja usein vastassa on ollut siis pettyminen, kun kilot ovat tulleet takaisin.

Surullinen tosiasia on, että ainoa tie PYSYVÄÄN painonpudotukseen on kärsivällisyys ja perusteellinen muutos elämäntapoihin. Saa varautua lopun elämäänsä "näkemään nälkää" (siltä se tuntuu kun reippaaseen ruokailuun tottuneena alkaa katsomaan, mitä oikeasti SAA syödä) ja lisäksi varaamaan reippaasti aikaa liikuntaan. Ihmedieetit sun muut eivät toimi, koska vaikka saisit painosi alas, se alkaa nousta taas heti dieetin jälkeen kun jatkat vanhaa elämäntapaasi.

Itse lopetin yksinkertaisesti kaiken epäterveellisen syömisen. Yksi lautasellinen lämmintä ruokaa päivässä (ja siitäkin valtaosa perunaa tai makaronia) ja snäkkinä näkkileipää jollain kevytlevitteellä. Kaikenlaiset Coca-Colat sun muut jäivät myös, tilalle Pepsi Max (muutama Kcal pullollisessa) jne... Aluksi muutos oli aika karmea, mutta kun totuin, homma alkoi kulkea. Minä tietenkin myös kiipeän töissäni ~ 600 rappusta joka aamu, pelaan kolme kertaa viikossa salibandya ja kävelen joka paikkaan, joten se ehkä helpotti.

Olen siitä aivan samaa mieltä, että "lihavuus on vain laiskuudesta kiinni" on tyhmin kommentti "homous on sairaus"-väläytyksen jälkeen. Jos sen saisi itse tuosta vaan valita, kukaan ei olisi lihava.

 

[varjo]

Mission16W:
Tiedusteluhommissa 362. 40 kg selässä viikko putkeen näkkärin ja maksapasteijan voimalla. Been there done that.
Lisäksi juoksen kerran kuukaudessa 17 kg selässä lenkkiä voimaharjoitteluna. Muutenkin kun käy 4-5 kertaa viikossa lenkillä ja kerran pelaamassa sulkkista niin hiljalleen keho alkaa sopeutumaan
Kaikki on kiinni omasta kestävyydestä.
Laiska se on joka ei liiku ja valittelee kun painoa kertyy, ei siitä mihinkään pääse.

edit: jottei menisi liiaksi itsekehuksi niin lisättäköön että siis homma on aloitettava pohjalta. Eräs tuttava painoi opiskelu aikanaan 130 kiloa ja kulki sadan metrin matkankin autolla. Nykyään juoksee maratoneja vuosittain. Aluksi pitää vain alkaa kävelemään ja hiljalleen voi jo juosta. Tämä pitää vain aloittaa tarpeeksi aikaisessa vaiheessa koska jo 20 vuotta läskien kanssa tosiaan tekee hallaa nivelille ja polville. Eli taas pääsemme laiskuus-kysymykseen.

 

[mission16W]

Re: Mutta,mutta.

Viestin lähetti mauri
Silloin, kun on kyse psyykkisestä riippuvuudesta - on paha ikään kuin ryhtyä yhtäkkiä reippaaksi ja laihduttaa. Jos se olisi näin "simppeliä" - ei lihavuusongelmia olisi olemassakaan!

Presiis. Vaarallisesti lihavat yleensä tosiaan ovat ruoka-alkoholisteja. He syövät saadakseen olonsa paremmaksi, mutta se ei tietenkään auta koska painon lisääntyessä olo muuttuu aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Masentaa katsoa jotain 200-kiloisia ihmisiäkin. Eivät he yksinkertaisesti PYSTY "alkamaan harrastamaan jotain lajia". Ei se ole vaikeaa, se on mahdotonta. Nivelet eivät yksinkertaisesti kestä. Siinä tarvitaan jo kirurgin ja psykiatrin apua, että saadaan ensin kymmeniä kiloja läskiä pois ja ihminen tajuamaan, että syöminen ei auta mitään. SITTEN voi aloittaa liikkumisen ja terveellisen ruokailun.

 

[fiftyeight]

Lihavuudesta henkilökohtaisena kokemuksena seuraavaa:

Olen urheillut koko nuoruuteni ja aktiivipelaajana toimin n. 31-vuotiaaksi, kunnes koivet olivat jo niin paskana, että oli pakko lopettaa. Jatkoin urheilua kuitenkin muissa muodoissa, mm. tennistä, squashia, golfia jne.

Iän myötä ja liikunnan vähenemisen takia paino alkoi kuitenkin pikku hiljaa nousta. Olen 177 cm pitkä ja aktiivipelipainoni oli n. 75kg. Kun paino nousi n. 85 kg, en vielä ollut huolestunut, ja jotenkin asennepuolella ei vielä kellot soineet. Mutta kun sitten paino alkoi nousta jo lähelle 0,1 tonnia, heräsin itsekin todellisuuteen. Meni kuitenkin pitkään ennenkuin otin itseäni niskasta kiinni.

Aloitin totaalisen vichy-kuurin ja pudotin kolmessa kuukaudessa 35 kg painosta pois. Alku oli helppoa kun 105kg:sta 10kg oli pelkkää nestettä. Jatkoa helpotti totaalinen ruokavalion muutos. Punainen liha, leipä, peruna ja olut pois. 100%. Tilalle rehut, kana/kalkkuna ja vichy, jota pitää juoda 4,5 l päivässä.

Äkkinäinen luulisi, että näin nopea pudotus ei saisi aikaan pysyvyyttä. Väärin. Kun painoni olin pudottanut 75 kiloon, koin itseni nyt anorektikoksi, ja nostin tarkoituksella painoni 80 kiloon. Tämä säilyikin yli kaksi vuotta, kunnes menin nykyisen vaimoni kanssa naimisiin. Joka tekee liian hyvää ruokaa. Ja perussavolaiseen tyyliin kerman ja voin kera. Toki epäonnistunut polvileikkauksenikin on osasyynä painon nousuun, tosin vähäinen, mutta nyt on taas tavoitteena pudottaa paino 80-85 kiloon.

Yhteenvetona lihavuudesta oma kokemukseni on, että asenne on tärkein. Jos oma asenne on sellainen, että ei sen niin väliä, niin eihän kilojen kurissa pitäminen onnistu. Jos taas olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi, oman ihannepainosi pitäminen ei ole mahdottomuus. Jopa sairauden vuoksi ylipainoisen ihmisen olisi syytä tarkistaa oma asenteensa.

Ei oo pakko jos ei taho, mutta voi sitä tahtoakin...

 

[mission16W]

Viestin lähetti varjo
Mission16W:Lisäksi juoksen kerran kuukaudessa 17 kg selässä lenkkiä voimaharjoitteluna.

Tuo on vielä täyttä roskaa. Jos painat 60 kiloa, ei tuosta tule painoksi kuin 77 kiloa. Ei se ole ylipainoa. Heitä 90 kilon rinkka selkään niin olet siinä tilanteessa kuin joku vaarallisesti ylipainoinen ihminen. SITTEN lähde lenkille. Eikä vain kerran viikossa, vaan joka päivä. Liikunta ei tehoa, ellei sitä harrasta vähintään kolmesti viikossa ja 30 minuuttia per kerta.

Sinä puhut teoriaa, minä kokemuksesta. Tästä alkaa tulla mieleen tapaus, jossa kaverini ajoi kolarin auton renkaan irrottua. Vakuutusyhtiö väitti, ettei rengas voi irrota, mutta kappas vaan, irronnut se oli. Minä olen itse juossut 127-kiloisena lenkkiä ja pelannut salibandya. Minä olin lisäksi silloin jo lihaksistoltani hyvässä kunnossa. En haluaisi ajatellakaan, millaista jonkun 150-kiloisen olisi aloittaa reipas ja aktiivinen liikunta.

Ja koita nyt uskoa, että se ei ole kiinni mistään omasta kestävyydestä. Nivelet eivät yksinkertaisesti selviä tuollaisesta rasituksesta. Kysäises isältäsi paljonko rasitusta esim. polviin tulee juostessa. Kysy, kuinka monikertaisena paino niihin osuu. Laske sitten, pystyykö ihminen vetämään 150-kiloisena 30 minuutin lenkkejä kerran päivässä.

 

[belenos]

Sitten on vielä se että ei ole helppo ruveta harrastamaan mitään ku jokakerta ku menee jonnekki ni kaikki kattoo että tossa se läski taas lyllertää, uimaan ei kehtaa mennä... tai no ainakaan halliin mutta onneks tossa on järvi lähellä, pienenä kun on tarpeeks potkittu päähän sen takia että on läski niin sitä rupee pelkäämään ihmisiä ja sitten se laihdutus on vielä vaikeampaa.
no minä ainakin tiedän että olen läski mutta ei minun ole helppo mennä pienellä paikkakunnalla minnekkään uimahalliin koska siellä jotkut vitun teinit + 30v naiset "nauraa", tästä seuraa se itseluottamuksen loppuminen ja taas syödään lisää pahaan oloon, joku tukihenkilö tarvitaan että painon voi saada edes jotenkin putoamaan.

nimim 183/108

 

[mission16W]

Viestin lähetti belenos
no minä ainakin tiedän että olen läski mutta ei minun ole helppo mennä pienellä paikkakunnalla minnekkään uimahalliin koska siellä jotkut vitun teinit + 30v naiset "nauraa", tästä seuraa se itseluottamuksen loppuminen ja taas syödään lisää pahaan oloon, joku tukihenkilö tarvitaan että painon voi saada edes jotenkin putoamaan.nimim 183/108

Ei 183/108 ole vielä läski. Jos painosi ei haittaa sinua niin sitten ei ole mitään hätää. Jos se taas häiritsee, niin älä kuuntele muita. Ne ovat todistetusti sinua tyhmempiä, sillä kyllä jokaisen järkevän ihmisen pitäisi osata pitää turpansa kiinni tuollaisissa tilanteissa. Suosittelen fillarin ostoa. Sillä pääsee kulkemaan kätevästi ja paino nousee kohisten.

 

[varjo]

Mission16W:
Oletkon sokea vai muutenvain katkera niille ihmisille jotka eivät suhtaudu lihaviin "kiltisti".
En ole missään vaiheessa sanonut että 200 kiloisten pitäisi mennä vetämään maratonia vaan:
toista perässä
"Aluksi pitää vain alkaa kävelemään ja hiljalleen voi jo juosta. Tämä pitää vain aloittaa tarpeeksi aikaisessa vaiheessa koska jo 20 vuotta läskien kanssa tosiaan tekee hallaa nivelille ja polville. Eli taas pääsemme laiskuus-kysymykseen. "

"Painon hallinta vaatii työtä, iso osa ihmisistä tekee sitä tiedostamattaan urheilemalla tai vaikkapa vain kävelemällä kauppaan jne. Pienetkin asiat ratkaisevat"

Missä vaiheessa patistan pahasti ylipainoiset lenkille?

Läski on läski eikä muuksi muutu jos ainoa asia mitä kyseinen henkilö tekee on surkutella kun ei paikat kestä. Missä vaiheessa ihminen muuttuu lihavaksi? Ja minkä takia? tässä kohdassa kyse ei ole laiskuudesta vaan muista syistä ja juuri näihin kohtiin pitäisi puuttua terveydenhuollossa.

 

[mission16W]

Viestin lähetti varjo
Oletkon sokea vai muutenvain katkera niille ihmisille jotka eivät suhtaudu lihaviin "kiltisti".

Kuten kaikkiin muihinkin ennakkoluuloisiin ihmisiin, suhtaudun negatiivisesti kaikkiin, jotka katsovat ylipainoisia jotenkin nenänvarttaan pitkin.

 

[varjo]

En suhtaudu lihaviin negatiivisesti jos he ovat tosissan yrittämässä laihduttamista. Pitää kuitenkin muistaa että lihavuus ei ole "elämäntapa" tms. kuten vaikkapa vegetarismi ym. Lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle aivan tajuttomia kustannuksia joten ja kun ottaa huomioon vielä sen että ylipainoisten ihmisten lapset ovat suurella todennäköisyydellä myös itse ylipainoisia niin...

Lisää esimerkkejä tosielämästä.Intissä alokas-aikana tupakaverinani oli juuri tuollainen Belenoksen kokoinen, ehkä hiukan lyhempi, tyyppi jolla into oli erittäin kova. Henkilö teki kaikkensa ja juoksi mm. 2700 cooperissa, suoritus jota hän ei itsekään uskonut todeksi(varusmiesten keskiarvo koko maassa taitaa olla 2500). Kävi Aukin ja Rukin ja J-kauden loppupuolella painoa oli 87 kiloa. Rukinkin aikana hän juoksi/käveli legendaarisen Vilniemen lenkin kaikki tarvittavat kerrat.

 

[Habby]

Viestin lähetti belenos

no minä ainakin tiedän että olen läski mutta ei minun ole helppo mennä pienellä paikkakunnalla minnekkään uimahalliin koska siellä jotkut vitun teinit + 30v naiset "nauraa", tästä seuraa se itseluottamuksen loppuminen ja taas syödään lisää pahaan oloon, joku tukihenkilö tarvitaan että painon voi saada edes jotenkin putoamaan.

nimim 183/108

Totta kai maailmassa näitä kusipäitäkin on, mutta haluan tähän todeta, että usein nämä "toiset tuijottavat ja nauravat" johtuvat omasta mielikuvituksesta enemmän kuin siitä, että ihmiset oikeasti nauraisivat.

Ja kuten mission16w jo sanoi, en minäkään pidä sinua noilla mitoilla läskinä. Jos haluat painosi putoavan ja harrastaa liikuntaa, yritä keksiä jokin keino esim. omassa kodissa liikkua enemmän. Tiedän erään sukulaiseni, joka oli huomattavasti sinua painavampi ja vielä lyhyempikin, halunneen laihtua, mutta ei halunnut kuntoilla ihmisten ilmoilla, koska "ne tuijottavat isoa tätiä, joka hengittää raskaasti kuin viimeisiä hengenvetojaan." Hän vähensi ruoka-annoksiaan, hankki kuntopyörän ja rupesi kulkemaan omakotitalonsa rappusia ylös ja alas useita kertoja päivässä. Ja nimenomaan useita kertoja eikä mitään muutamia ylimääräisiä kertoja silloin tällöin. En muista kuinka kauan häneltä meni, mutta 30 kiloa hän laihdutti ennen kuin uskaltautui ihmisten ilmoille kuntoilemaan ja tämän jälkeen lähti painoa vielä parisenkymmentä kiloa.

Tsemppiä vain, jos haluat laihtua. Pienin askelin eteenpäin.

 

[mission16W]

Viestin lähetti varjo
Lisää esimerkkejä tosielämästä.Intissä alokas-aikana tupakaverinani oli juuri tuollainen Belenoksen kokoinen, ehkä hiukan lyhempi, tyyppi jolla into oli erittäin kova. Henkilö teki kaikkensa ja juoksi mm. 2700 cooperissa, suoritus jota hän ei itsekään uskonut todeksi(varusmiesten keskiarvo koko maassa taitaa olla 2500). Kävi Aukin ja Rukin ja J-kauden loppupuolella painoa oli 87 kiloa. Rukinkin aikana hän juoksi/käveli legendaarisen Vilniemen lenkin kaikki tarvittavat kerrat.

Edelleen - koita nyt saada jo jakeluun, että 108-kiloinen ei ole läski. 183-senttiselle se on vielä aika lievä ylipaino. Jos tämä inttikaverisi olisi painanut vaikka 150 kiloa, hän ei olisi juossut 2700 metriä Cooperissa tai paljon mitään muutakaan.

Jos ihminen painaa 108 kiloa, hän SAA laihdutettua itsensä suhteellisen helposti jos vain tahtoa löytyy. Tuo paino ei vielä estä liikuntaa kuin ehkä henkisesti. Sitten kun aletaan mennä sinne 150 kiloa kohti, liikunta alkaa olla fyysisesti jo todella hankalaa. 127-kiloisena se oli aluksi täyttä tuskaa ja minä olin sentään hyvässä lihaskunnossa. En halua kuvitellakaan, millaista helvettiä jonkun liikuntaan tottumattoman olisi yrittää.

Eli, hienoa kaverillesi mutta sinä puhut edelleen kuulopuheiden perusteella aidasta, minä kokemuksella aidantolpista.

 

[mauri]

BINGO!

Viestin lähetti varjo
En suhtaudu lihaviin negatiivisesti jos he ovat tosissan yrittämässä laihduttamista. Pitää kuitenkin muistaa että lihavuus ei ole "elämäntapa" tms. kuten vaikkapa vegetarismi ym.

Tätä juuri olen koettanut sanoa - ja nyt sinä sen sanoit!! Kyse ei ole "valitusta elämäntavasta" - vaan syystä tai toisesta vääristyneistä ruokailutottumuksista - joko huomaamatta esimerkiksi kiireiden vuoksi tai "psyykkisenä lohduttajana". Saadakseen itsensä "ryhdistäytymään" ihminen tarvitsee paljon muidenkin tukea ja apua. On helppo latoa pöytään monenlaisia ohjeita, jos ei ole itse joutunut koskaan laihduttamaan. Pitkänlinjan laihduttaminen vaatii voimavaroja - ja pikakuurit pistävät hermot kireälle, kun koettaa porkkanan voimin jaksaa vielä harrastaa liikuntaakin. Kumpikin tyyli on raskas tyyli.

Vaan kai se niin on, että täydellisenä on helppo asettua muiden yläpuolelle...

 

[varjo]

Kuitenkin haluaisin herättää keskustelua lihavuuden syistä, on totta että perussuomalainen ruokavalio ei ole maailman terveellisimpiä mutta voin kyllä henk.koht. sanoa että ruokavalion suhteen olen itse jokaisen terveysintoilijan painajainen.
Oma näkemykseni on se että vanhempien rooli on erittäin ratkaiseva lihavuuden ehkäisyssä. Jos vanhemmat ovat ylipainoisia niin lapsella on suoranaisesti useita ongelmia joista pitäisi selvitä yli.

Kuitenkin jokainenhan saa tehdä itselleen mitä tahtoo mutta en vain löydä kovinkaan paljoa sympatiaa juuri tälle "ei sairaan lihava mutta selkeästi ylipainoinen"-ryhmälle. Ongelmahan on tavallaan se että tuollainen pieni ylipaino tuntuu olevan jopa suotavaa ja kritiikkini heitä kohtaan on heti herättänyt voimakasta vastustusta. Tietenkään ei "normaalius" ole joku sellainen normi johon kaikkien olisi pyrittävä mutta toisaalta jos vaihtoehtona on taas laihduttamisen vastustaminen ja "suhteellisen" ylipainon hyväksyminen niin ei tuollainenkaan malli juurikaan houkuttele.

Minun on vain niin kovin vaikea koko elämäni ajan liikkuneena käsittää miten joku "päästää" itsensä sellaiseen kuntoo että portaitten nouseminen hengästyttää. Parhaiten näitä eroja pystyi tarkkailemaan armeijassa kun esim. näkkileivän päälle laitettavan levitteen määrä/laatu vaihteli radikaalisti. Itselläni tavallinen margariininappi riittää kahdelle näkkärille mutta toinen kaveri pistää kokonaisen voinapin tai kaksi näkkileivälle. Ei ole vaikea ennustaa kumpi meistä kärsii keski-ikäisenä erinäisistä ongelmista.

 

[mauri]

Älä ymmärrä, Varjo, nyt väärin...

Viestin lähetti varjo
Kuitenkin jokainenhan saa tehdä itselleen mitä tahtoo mutta en vain löydä kovinkaan paljoa sympatiaa juuri tälle "ei sairaan lihava mutta selkeästi ylipainoinen"-ryhmälle. Ongelmahan on tavallaan se että tuollainen pieni ylipaino tuntuu olevan jopa suotavaa ja kritiikkini heitä kohtaan on heti herättänyt voimakasta vastustusta. Tietenkään ei "normaalius" ole joku sellainen normi johon kaikkien olisi pyrittävä mutta toisaalta jos vaihtoehtona on taas laihduttamisen vastustaminen ja "suhteellisen" ylipainon hyväksyminen niin ei tuollainenkaan malli juurikaan houkuttele.

Minun on vain niin kovin vaikea koko elämäni ajan liikkuneena käsittää miten joku "päästää" itsensä sellaiseen kuntoo että portaitten nouseminen hengästyttää.

...eli, että yritän "purnata" sinua vastaan, sillä ymmärrän näkökulmasi terveydellisistä syistä. Joihinkin viimeisimpiin "pointteihisi" ajattelin silti tarttua:

1. Ensinnäkin; olen lukenut ja kuullutkin (esim. radio/tv) lääkärin suusta, että pieni ylipaino ei ole terveydelle vaaraksi, mutta alipaino kylläkin on.
2. Toisekseen; tunnen henkilökohtaisesti miehen, joka oli kuin terveyden perikuva (söi "oikein", oli hoikka, juoksi maratoonia jne) - ja viisikymppisenä hän joutui ohitusleikkaukseen. Eli viime kädessä elämä on kummallista; vaikka kuinka koettaisi elää terveysoppien mukaan, saattaa elimistö silti "pettää". Eli aivan kaikkivoipa ei kirjaimellinen terveysopin noudattaminen ole. Ja totuushan on myös se, että terveyssuositukset muuttuvat jatkuvasti; "eilen kahvi oli vaaraksi sydämelle, tänään se estää sydän- ja verisuonisairauksia..."Elä siinä sitten tutkijoille ja terveydenhoitajille ja lääkäreille ja työnantajille mieliksi...
3. Kun totesit, että aina liikuntaa harrastaneena et voi ymmärtää niitä, jotka päästävät itsensä "siihen kuntoon" eli liian pullukaksi - se kertoo paljon, tosin meistä kaikista. Emme ymmärrä asian ydintä useinkaan, ellemme joudu sen kanssa tavalla tai toisella tekemisiin - yleensä henkilökohtainen kokemus avaa silmät näkemään asioita laajemmastikin. Minustakin on toki surullista, että monia pelkkien rappusten askeltaminen hengästyttää ja kivistää niveliä, mutta kaiken takana lienee moniakin syitä selittämään asioiden eli tässä tapauksessa ylipainon taustatekijöitä.

Ehkä tässä olisi hyvä hakea jonkinlaista määritelmäjakoa niiden kesken, jotka mukavuudenhalusta johtuen kylmästi piittaamattomuudesta eivät hoida itseään ja sitten ne, joille asia on ongelma, johon haluaisivat apua, mutta sitä on vaikea löytää. Molempiin tapauksiin ei voi soveltaa samaa suhtautumista.

Tässä yhteydessä on tärkeää kuitenkin miettiä myös erästä iankaikkisuuskysymystä eli tarkastella ihanneihmisen ihannemittoja. Jossain määrin uskon ihmisen pysyvän hieman ylipainoisenakin terveenä, jos hän HYVÄKSYY itsensä. Psykologisesti on myös hyvin tärkeää saada herkutella - silläkin on positiiset vaikutukset henkisesti; kunhan donitseilla herkuttelu ei nosta puntarin viisaria vaarallisiin lukemiin. Jatkuva ruuan kanssa "pelehtiminen" eli "taistelu" ja "syyllisyys" syövät niin naista kuin miestäkin - eikä sekään voi olla jättämättä jälkiään elimistöön. Jatkuva tyytymättömyys kuluttaa, ja on myös riski terveydelle. Mielestäni.

 

[bebeto]

varjo

On varmasti totta että ns. "lihavuusgeeniä" ei ole vielä löydetty mutta ihmisten aineenvaihdunnassa on erittäin suuria eroja.
Itse olen 178/73 enkä liho vaikka söisin hevosen niin sanoakseni.
Voin helposti syödä kolme lämmintä ateriaa päivässä plus välipalat enkä harrasta liikuntaa kuin kaksi kertaa viikossa.

Jos lihavuuteen taipuvainen ihminen söisi kuin minä niin hän paisuisi kuin pullataikina.Lisäksi joillakin ihmisillä elämäntilanne voi olla sellainen että liikunnalle ei yksinkertaisesti jää aikaa tai energiaa.

Ystävälläni on sairaus joka estää häntä (hengenlähdön uhalla) rasittamasta itseään ja onneksi hän ei ole lihavuuteen taipuvainen.

Sinun maailmasi on kovin mustavalkoinen mutta se on ymmärrettävää,olethan ilmeisesti vielä aika nuori henkilö.

Jos olisit esim. kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja sinulla olisi taipumusta ylipainoon,veikkaan että suhtautuisit asiaan eri tavalla.

Veikkaan että et jaksaisi juosta reppu selässä pitkin metsiä vaan sinulla saattaisi olla parempaa tekemistä.

 

[varjo]

Mauri:
Palaammekin viestiketjun alkuun ja siellä heränneeseen kysymykseen "mitä on pieni ylipainoisuus". On erittäin hyvä omata tietynsuuruiset rasvavarannot mutta kuinka paljon on liikaa.
Normaalipainon mukaanhan indeksi voisi vaihdella 20-25(vai venaas onkos se 24....) eli 180 cm ihminen voisi painaa 65-81 kiloa ollen yhä "normaalipainoinen". Siinäkin on suuri ero mutta ruumiinrakenenne vaikuttaa paljon asiaan.

Ja mauri sydänongelmat ovat usein myös perinnöllisiä samoin kuin korkeat kolesteroliarvot joten terveellisellä elämäntavalla on näissä tapauksissa tavallista pienempi vaikutus.

"Ystävälläni on sairaus joka estää häntä (hengenlähdön uhalla) rasittamasta itseään ja onneksi hän ei ole lihavuuteen taipuvainen. "

Niin tästä taisin mainita sinä 5%:na jotka eivät mahdollisesti voi painolleen mitään.