Liberaali vai konservatiivi - aivosi paljastavat

[Yläpesä]

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3057

Tiede-lehden (sen täytyy siis olla totta) artikkelin mukaan se, mitä jo pitkään olen uumoillut, on vahvistettu: Poliittinen vakaumuksesi näkyy aivoista. Alunperin Nature Neuroscience-lehdessä raportoitu koeasetelma paljasti, että liberaalit olivat konservatiiveja valmiimpia reagoimaan heille esitettyyn uuteen signaaliin ja valitsivat oikein lähes kaksi kertaa kolmesta konservatiivien tyytyessä painamaan nappia "vanhaan pysyvään tapaan". Kyseiset toimintatavat ovat lokalisoitavissa eri aivoalueille.

Nyt pitäisi sitten enää löytää sopiva lääke konservatismiin.

 

[Black Adder]

En lukenut artikkelia, mutta olisiko myös niin, että vanhetessaan ihminen konservatisoituu ja nuorempana on usein lähempänä liberalismia? Monen 70-luvun vasemmistonuoren (ok, radikalismia) nykyinen leiri voi olla hyvinkin oikealla/konservatiivinen. Vanhetessaan ihminen rutinoituu ja kangistuu kaavoihinsa. Voihan olla, että tutkimuksessa on tämä ikäseikka huomioitukin.

 

[Hemingway]

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3057

Tiede-lehden (sen täytyy siis olla totta) artikkelin mukaan se, mitä jo pitkään olen uumoillut, on vahvistettu:

Itseasiassa Tiede vain referoi. Käytöksemme perustuu perimäämme ja aivoihimme, joten ei ole mikään ihme, että tällaisia tuloksia tulee. Ihmisten vain on kovin vaikea myöntää biologian ja sattuman determinoivuutta. He haluavat uskoa, että päätökset tehdään järjellä.

 

[Beeman]

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3057

Nyt pitäisi sitten enää löytää sopiva lääke konservatismiin.

Jos löydettäisiin lääke vasemmistolaisuuteen niin maailma olisi parempi paikka kaikille.

 

[Yläpesä]

Ihmisten vain on kovin vaikea myöntää biologian ja sattuman determinoivuutta. He haluavat uskoa, että päätökset tehdään järjellä.

Mutta onhan järkikin biologian tuotos. Kaikki mitä olet, on.

 

[Hemingway]

Mutta onhan järkikin biologian tuotos. Kaikki mitä olet, on.

Näin on, mutta kyllä ihmisellä on taipumus korostaa omien valintojen ja oman ponnistelun vaikutusta ja väheksyä sattuman ja perimän vaikutusta.

Jos ajatellaan vaikka menestymistä työelämässä, niin on eri asia ponnistaa eteenpäin rikkinäisestä lapsuudesta ja mielenterveydellisten ongelmien tai jopa mielisairauden kanssa kuin tehdä sama tasapainoisena ja luottavaisena kansalaisena.

 

[Yläpesä]

Näin on, mutta kyllä ihmisellä on taipumus korostaa omien valintojen ja oman ponnistelun vaikutusta ja väheksyä sattuman ja perimän vaikutusta.

Kaikkein menestyneimpiä/tasapainoisimpia tuppaavat kuitenkin olemaan ne, jotka pystyvät selittämään kohdalleen osuneet onnistumiset itsensä kautta (minä ne sain aikaan) ja epäonnistumiset ulkoisten syiden kautta (geenit, muut, olosuhteet, sattuma). Siis tyypillinen liigaseuran toimintalogiikka.

 

[Solomon]

Jos ajatellaan vaikka menestymistä työelämässä, niin on eri asia ponnistaa eteenpäin rikkinäisestä lapsuudesta ja mielenterveydellisten ongelmien tai jopa mielisairauden kanssa kuin tehdä sama tasapainoisena ja luottavaisena kansalaisena.

Pärjääminen ei objektiivisesti katsottuna tietenkään suurelta osin tahtokysymys. Subjektiivisesti koetun järjen sotkeminen asiaan tuottaa kuitenkin hankaluuksia esimerkissäsi, sillä monissa elämän pulmatilanteissa ja mielenterveydellisissä ongelmissa tuskan kiteytymä on siinä, että järjellisten viestien mukaan toimiminen koetaan hankalaksi.

Minusta on melko loogista ajatella, että toiset tekevät enemmän järjellisiä päätöksiä toiset. Terveellä itsetunnolla siunatulla menestyjällä järki ja tunne eivät käy nokikkain kovin usein, jolloin voinee sanoa tämän todellakin tekevän päätöksiä järjellään.

 

[Hemingway]

Minusta on melko loogista ajatella, että toiset tekevät enemmän järjellisiä päätöksiä toiset.Terveellä itsetunnolla siunatulla menestyjällä järki ja tunne eivät käy nokikkain kovin usein, jolloin voinee sanoa tämän todellakin tekevän päätöksiä järjellään.

Järjen ja tunteen erottaminen toisistaan on sikäli problemaattista, että tunteet motivoivat järkeä ja päätöksiä. Ihmisen kyky analysoida ja ennustaa kussakin valintatilanteessa syy- ja seuraussuhteita on hyvin rajallinen, joten lopulta päätös perustuu aika paljon siihen, miltä tuntuu.

Menestyjille lienee tyypillistä, että he toimivat ja tekevät paljon ja sulkevat kokonaisuuden ulkpuolelleen. Tämä on sikäli viisasta, että kukaan ei pysty käsittelemään kaikkia niitä psyykkisiä uhkia, joita yksilöön kohdistuu, joten on menestymisen kannalta järkevää keskittyä vain niihin asioihin, joita pystyy edes jotenkin hallitsemaan. Tällä tavoin voimavaroja säilyy menestymisen kannalta oleelliseen eli tekemiseen. Ja mitä enemmän tekee, sitä enemmän on mahdollisuuksia onnistua.

Ei siis olekaan ihme, että menestyjät ovat usein vähän yhden asian ihmisiä, joskus suoranaisia jääriä.

 

[Solomon]

Järjen ja tunteen erottaminen toisistaan on sikäli problemaattista, että tunteet motivoivat järkeä ja päätöksiä. Ihmisen kyky analysoida ja ennustaa kussakin valintatilanteessa syy- ja seuraussuhteita on hyvin rajallinen, joten lopulta päätös perustuu aika paljon siihen, miltä tuntuu.

Tarkoitus ei ollut erottaa tunnetta ja järkeä vaan todeta, että usein ihminen kykenee noudattamaan järjeksi kokemaansa paremmin, jos tunteet eivät ole kovin kompleksiset.

Järjen ja tunteen nokittamisella viittasin hetkiin, jolloin ihminen kokee tietävänsä mitä pitäisi tehdä, mutta ei kykene jostakin syystä toimimaan siten kuin pitäisi. Tällöinhän hyvin pärjäävät ohjastavat, että "perkele, otat vain itseäsi niskasta kiinni". Uskon, että itse he voisivat vastaavaa ainakin ulkoisesti muistuttavassa tilanteessa siten toimiakin, ja siksi toimia järkensä mukaisesti.

Voi toki laillasi esittää, että myös 'järjen' perustana on kulloinenkin fiilis, mutta jotenkin tuntuu, että toteamuksen informaatioarvo on käytännössä se, että se vain antaa subjektiivisen järjen käsitteelle vaatimuksia, joita järki ilmiselvästi ei voi (eikä sen siksi tulekaan) täyttää?

 

[Maple Leaf]

En lukenut artikkelia, mutta olisiko myös niin, että vanhetessaan ihminen konservatisoituu ja nuorempana on usein lähempänä liberalismia? Monen 70-luvun vasemmistonuoren (ok, radikalismia) nykyinen leiri voi olla hyvinkin oikealla/konservatiivinen. Vanhetessaan ihminen rutinoituu ja kangistuu kaavoihinsa. Voihan olla, että tutkimuksessa on tämä ikäseikka huomioitukin.

Tämän kehityskaaren kiteytti aikoinaan Henrik Tikkanen oivallisella aforismilla "Pidä vain tiukasti kiinni nuoruutesi radikaaleista näkemyksistä, niin kuolet kunnon konservatiivina".

 

[Mapo]

Järjen ja tunteen erottaminen toisistaan on sikäli problemaattista, että tunteet motivoivat järkeä ja päätöksiä. Ihmisen kyky analysoida ja ennustaa kussakin valintatilanteessa syy- ja seuraussuhteita on hyvin rajallinen, joten lopulta päätös perustuu aika paljon siihen, miltä tuntuu.

Mitenkäs miehillä sitten?

Ei aukene tuo teoria meikäläiselle. Kyseessä voi tosin olla vahvistus ko teorialle, tuli sen verran voimakas tunne että häränsontaahan tuo. Siinähän todetaan nottei kukaan ikinä missään ole funtsinut juttuja rationaalisesti vaan tunteella on vedelty.

Konservatismi ei välttämättä ole pahasta. Kuten edellä mainittukin liberaalit tjms yleensä nuorempaa porukkaa ja konservatiivit enämpi kalkkiksia. Nuorilla idealisteilla syntyy usein ideoita taivaanrantaa maalatessaan, mutta on hyvä olla olemassa opponentti, jolla myös hieman kokemusta vyöllään.

Luulenpa myös tuon liberaaleilla havaitun tuplasti vilkkaampi käppyrän liittyvän luonnollisesti seksiin.

 

[Ramchester]

Ei siis olekaan ihme, että menestyjät ovat usein vähän yhden asian ihmisiä, joskus suoranaisia jääriä.

Olisikohan se ollut Tiede-lehti josta luin joskus muinoin, että maailman menestyneimmät yritysjohtajat, sijoittajat, asianajat etc. ovat tutkitusti psykopaatteja. Netistä ei löytynyt kuin tuollainen uutinen, mutta oikeilla hakusanoilla löytyy varmaan tarkempaakin tietoa asiasta. http://www.talentum.com/doc.te?f_id=777162

Tässä on muuten hyvä huomata myös se, että menestymisellä ja tasapainolla ei tosiaan ole mitään tekemistä keskenään. "When you're rich, you're not crazy. You are eccentric" - sanoi joku joskus...