Ketjun otsikosta voin samantien pyyhkiä sanan "superlupaus" pois. Komarovin nousu A-junnujen jämäpelaajasta "liigapelaajaksi" on puhdas tuhkimotarina, jota on avittanut Komarovin ennakkoluuloton asenne. Hän vain sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Komarovin taito heijastui toki jo viime kaudella A-junnujen peleissä. En vain olisi ikinä uskonut, että Komarov nousisi yhdessä kaudessa noinkin paljon. Ja ei tainnut Leokaan ihan uskoa. Liiga on liikaa tässä tapauksessa ja valitettavasti nuoren pojan pää ei ole kestänyt tätä nopeaa nousua. Kun takana on nelisenkymmentä liigamatsia ja viisi tehopistettä, en lähtisi vielä elvistelemään. Sanokaa minun sanoneen, niin pojanklopin ego tulee olemaan vielä uralla aikamoinen hidaste, ellei homma sitten pian muutu. Ensimmäinen esimerkki hidasteesta voidaan näyttää toteen ensi kesänä, kun Leoa ei varatakaan NHL:ään hänen oikuttelevan luonteensa ja jäähyherkkyytensä johdosta. Cool.
Voi toki olla, että loppupään kierroksilla joku NHL-joukkue Leon varaisi. Ja hyvä vaan, jos varaisi, sillä onhan hänellä potentiaalia vaikka mihin.
Komarov pelaa kiekottomana ja kiekollisena hyvin kypsästi ikäisekseen. Turhia kiekonmenetyksiä ei tule ja kiekottomana hän pelaa itsensä usein vapaaksi. Karvaus ja syöttölinjojen peittäminen onnistuu myös hyvin, joskus tosin kaartelee liikaa, kun pitäisi iskeä kiinni.
Rohkeus on ehdottomasti Komarovin suurin vahvuus tällä hetkellä. Hän nauttii kiekosta ja uskaltaa ottaa vastuuta, se on tärkeä luonnonvara tämänpäivän ränniliigassa. Vaikka poika onkin nyrkillä tapettava, ei se rajoita hänen kaksinkamppailuosaamistaan ja fyysistä peliä.
Maltti mukaan ja jalat maahan, niin eiköhän Leosta se liigajyrä saada. Selkäsauna ja täydellinen nöyryytys voisi tehdä kukkopojalle hyvää.
