Isoin ero on ratkaisupalloissa. Muuten ollaan ihan samalla viivalla, mutta kun erä pitäisi tappaa, ei meiltä löydy miehiä siihen. Olli Kunnari, ratkaisun hetkillä kolme passia, kolme LÖYSÄÄ lyöntiä, ei yhtään tappoa. Sivula, täysiä torjuntaan. Ja Siltalan sinällään hyvän lyönnin puolustivat kanukit. Nuo on niitä palloja jotka vaan pitää lyödä kenttään.
Ja onhan tuo kanukkien hakkuri jotain aivan muuta. Järkyttävän kova käsi yhdistettynä hirvittävään ulottuvuuteen on aikamoinen yhdistelmä. Perkele.