En mä kyllä näe Lennin erityisesti löysäilevän. Kun ei kulje ihan optimaalisesti niin se voi näkyä toivottomana puskemisena, vähän jopa sähläämisenä ja välillä menee hermot niin, että voisi melkein itkeä vitutuksesta.
Olkaa onnellisia, jos teillä ei ole koskaan ollut tuollaisia työpäiviä tai vaiheita elämässänne.
Se ongelma onkin ehkä juuri siinä, kun menee hermot se pitäisi käsitellä.
Aiemmin, kun meni hermot tunteiden myllerryksessä vedettiin kova vaihto, joissa taklauksia ja kunnon kähinää maalien edustoilla. Yleensä se paineiden purkaminen helpotti ja hymykin on herkässä sen jälkeen pelikavereiden kuittien jälkeen, kun kunnolla mokailee.
Nykyään se oikein ole vaihtoehto.
Mennään vaan staattisesti pelisapluunan mukaan ja pelätään niitä jäähyjä.
Viimeisissä peleissä, kun Lennin ilmeitä katsoo, niin ei siellä juurikaan nautinto pelaamiseen näy, vaan tosiaan lähempänä taitaa olla se kyyneleen vierähtäminen poskelle.
Ei siinä juuri tee mieli ainakaan enää heittää mitään keventävää kuittia.
Jotkut ihmiset vaan kokee myös notkot tai vaiheet elämässä eri tavalla kuin muut.
Nykyään, kun todella nuorena aloitetaan se tavoitteellinen urheilu, niin se varmaan myös tuo joillekkin urheilijoille tietynlaista jopa liiallista itsekriittisyyttä tai perfektionismia.
Näille urheilijoille pienikin virhe, jonka muut ovat seuraavassa vaihdossa jo unohtaneet, voi tuntua isoltakin mokalta, joka jää harmittamaan.
Oikein hoidettuna sekin on voimavara.
Jotkut osaavat nauraa virheilleen ja mokilleen, toiset oikeasti sisuuntuvat niistä ja jotkut vaan pellailevat kuin eivät olisi mokannetkaan.
Yksi loukkaantuminen saattaa jonkun sekoittaa kokonaan, kun toinen vaan henkisesti vahvistuu.
Siksi valmennuksen pitää olla kartalla minkälaisia toimia kenenkin pelaajan kohdalla pitäisi tehdä, kun peli ei kulje. Sitä ei katsomosta pysty kukaan päättelemään, pelaaja pitää taustoineen tuntea henkilökohtaisesti.
Mikäli Ässät haluaa kasvattaa nuoria pelaajia, on henkinen kasvattaminen yhtä tärkeää kuin pelillinen ja fyysinen.
YVon hyvä esimerkki siitä, kun henkisesti mennään lukkoon.
Tulospaine sekä odotukset kasvavat YV:llä ja varsinkin kun on mennyt huonosti, sitä tulosta ajattelee vieläkin enemmän ja sen seurauksena se tekeminen ei ainakaan parane.
Tässä melko usein kokeneet konkarit osaavat jo ylivoimat ottaa osana pelitapahtumaa siinä missä 5vs5 pelinkin, mutta joillekkin nuoremmille se on tärkeä näytön paikka ja siitäkin tulee paineita.