Oma näkemys Leland Irvingistä eilisen perusteella:
Oli kyllä hyvä. Hyvin liikkuva ja peliä lukeva veskari. Sähäkkä, mutta ei kertaakaan säheltänyt itseään pihalle, vaan otti kylmästi vastustajien snipereiden (snautsereiden) kudit kiinni. Ei siis ylipelannut kuin joku Köörinki aikoinaan, vaikka on teräväliikkeinen. Ainoa miinus oli kiekkokontrolli torjunnoissa. Muutama aivan turha eteen torjuminen. Tämä on isoin ero Pohjois-Amerikkalaisten ja suomalaisten maalivahtien välillä. Näillä kanukeilla on edelleenkin tapana torjua kiekot omille pakeille siivottavaksi. P-Amerikassa vieläkin monesti veskareille opetetaan, että eka kuti pitää ottaa, pakit hoitaa loput. Suomessa opetetaan, että torju eka kuti siten, että toista ei koskaan tule. Onneksi tuo asia on suhteellisen helposti korjattavissa verrattuna moneen muuhun asiaan maalivahtipelissä.
Oli kaikessa edellä vastustajan veskaria. Ennen kaikkea refleksit kyllä huippuluokkaa. Irving napsi hienoja koppeja nopeilla käsillään ja jaloillaan, kun taas naapurin Thiessen alkoi pikkuhiljaa viritellä torjunta-asentoa kun Teräväinen oli jo antamassa ylävitosia oman vaihtoaition edessä 2-0 maalissa. Pari tolppaakin napsahteli Thiessenille kun mies ei kerennyt kissaa sanoa, kun taas vastaavasti Irving napsi kaikki kiekot mallikkaasti hanskaan. Jos minulta kysytään, niin totta vitussa me tää jätkä pidetään!