Mainos

Leivon leipää – siis olen

  • 2 482
  • 22

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Leipä. Inhimillisen kulttuurin mahdollistaja, kaiken kansan ruokkija ja nälänhädän karkoittaja. Oluen äpärälapsesta maailman suurimmaksi herkuksi. Vehnäinen, rukiinen, ohrainen, kaurainen, maissinen ihanuus - ainakin tuoreena ja itsevalmistettuna.

Niin, rakastan leipoa leipää. Uunituore leipä avattuna, nokare voita päälle levitettynä voittaa keskinkertaisen seksin milloin tahansa. Pienet sämpyläiset vaikka juustonteosta yli jääneestä herasta, kunnon mallaslimppu kerran kuussa, omasta juuresta nostatettu ruislimppu mieltä kohottamaan ja seksiä kinuavalle rouvalle ranskalainen juuresta tehty pataleipä suuta sulkemaan. Siinä jäävät Lidlin pakastetut "tänään leivotut" jöötileivät ja välillä jopa Fazerin kuohkeat paperipussiset möhkäleet kakkoseksi. Oppirahat pitää maksaa jotta oman uunin oikut ja lämpötilat tulevat tutuiksi. Yrityksen ja erehdyksen kautta menee myös juuren kanssa taiteilu. Välillä tuo muistuttaa enemmän kemiaa kuin leipomista.

Oliko täällä muita boulangereita? ja laittakaapa reseptejänne jakoon!
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En valitettavasti voi tunnustautua erityiseksi leipämestariksi, vaikka välillä tykkään sämpylöitä pyöritelläkin, mutta tulin toteamaan kuitenkin sen, että hieno avaus! Peräti Jatkoajan alkuaikojen henkeä tavoittanut. Tykkään tästä ja tykkään leivästä.

Tai no, vaivaamatonta leipää tulee silloin tällöin tehtyä ja se toimii kyllä. Muutoin mennään sämpylöillä. Haavenaani on kyllä sekä leivinuuni että ruisleipäin leipominen. Sellaisen, jossa on sisältö pehmeää ja päällinen sitkeän rapeaa.

Vaan mainio ketju ja avaus varsinkin. Pitäisiköhän pitkän viikonlopun kunniaksi kokeilla jotain leipää leipaista?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Onko muunkinlaista leipää olemassa kuin sellaista minkä kuori rasahtaa poskihampaiden rouskaisussa ja sisus on kuohkean pehmeää ja maukasta, niin maukasta? Ai niin, sieltä Siwan leipähyllyltä sitä mautonta mamman vuoteessa vuosikaudet nuhjaantuneelta superlonilta näyttävää ja maistuvaa "kokojyväpaahtoa", jota ei tarvitse edes veitsellä leikata kotona ja on tasaista, saman näköistä ja laatuista pötköä alusta loppuun. Eivät kilpaile samalla sarjatasolla lainkaan. Huuhaalääkäri Heikkilä taisi ainakin tässä asiassa olla aivan oikeassa meuhkaamisessaan: hyvä leipä saa aikaan humalatilan, hormoniräjähdyksen aivoissa, jonka aikana verensokerit paukkaavat kattolukemissa ja on pakko saada vielä yksi viipale. Tai edes puraisu.
Kyllä ne vaativatkin leivät valmistuvat Gorenjella tai Electroluxilla, ei siihen leivinuunia välttämättä tarvita, mutta kokeneempien koeteltuja vinkkejä on ensin hyvä lukaista ja tehdä muistiinpanoja ennen oman uunin testailuja. Tästä voi vaikka kokeilla simppelin version:


 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Tunnustan. Pizzasta se lähti. Minimaalisella määrällä hiivaa nostatetaan taikinaa monta päivää jääkaapissa. Mukaan yhtälöön heitettiin myös esitaikinat poolish ja biga tuomaan hapanta makua pohjaan. Jossain vaiheessa sitten totesin, että eiköhän sitä voisi kaikkea muutakin kokeilla kun homma sujuu.

Hapanjuuri on siis muhinut jääkaapissa jo pidemmän aikaa ja säännöllisesti sitä herätellään. Pizzaa, leipää, bageleita mallasuutteella, jne. lopputuloksena. Selkeästi juuri kuitenkin tuo eniten makua leipään. Olen parit leivät vienyt myös tuliaisina ja vastaanotto on ollut innostunut. Leipä ei päivää ole vanhentunut lapsiperheen käsissä. Kieltämättä onnistuneen hapanjuurileivän maku on sellainen, että yksi siivu on vielä pakko saada!

Huonona puolena on se, että jauhopusseja oli jossain vaiheessa melkoinen määrä kaapissa. Aika lailla kotimaisella luomulla mennään leivän osalta, tosin heitän usein italialaista manitobaa sekaan vahvistamaan taikinaa. Sen verran tuli tuossa säädettyä, että pörssisähkön oltua kovissa hinnoissa heitin paistoteräksen vasta klo 22 uuniin ja lämmöt päälle. Säästö oli minimaalinen...
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Onhan se jännä juttu, että mummo ja naapurin mummo tekivät niin hyvää leipää. Mitä lyhyempi matka on uunista pöytään, sitä maukkaampaa leipä on. Kaiholla muistan aikoja, kun liki joka kaupunginosassa oli kivijalkaleipomo ja oma myymälä.
Niin, ja kaupoissa oli vain tuorehiivaa.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Meillä syödään uunituoretta hapanjuurileipää joka lauantaiaamu eikä meillä muuta leipää näkkärin ohella talossa enää olekaan. Tosin, täytyy tunnustaa, ettei minulla ole tuossa leiväntekemisessä muuta roolia kuin odottaa valmista, so far. Vaimoni on harjaantunut jo tuohon hapanjuuren hellimiseen, jonka saimme syyskesällä hänen miniältään ja siitä juurestahann tämä leipominen pikkuhiljaa alkoi vakiintuen hänen jokaviikkoiseksi rutiinikseen. Juurta ruokitaan säännöllisesti, perjantaina siitä tehdään leipätaikina, jota käännellään kellontarkasti ja laitetaan yöksi jääkaappiin kohoamaan ja lauantaiaamuna hän herää jo varhain paistamaan leivät (sähkö)uunissa. On meillä leivinuunikin, mutta sen kivikasan lämmittäminen niin kuumaksi, että nuo leivät siellä paistuisivat, olisi tuolla aikataululla aika haastavaa, pitäisi yöllä lämmittää eikä tässä huushollissa olisi lämpimillä keleillä erityisen mukavaa pariin vuorokauteen ennenkuin uuni jäähtyisi siedettäviin lukemiin.
En ole sulkenut pois mahdollisuutta, tuskin vaimokaan, että minä(kin) osallistuisin tuohon rutiiniin, pikkuhiljaa, jotta leivontaväsyn koittaessa minä ottaisin vastuuta leivän leipomisesta sen syömisen lisäksi.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Leivän juuri, myyttinen olento joka saa leivän itsestään kohoamaan ja samalla maustumaan. Myös pelätty otus, salainen vain vihkiytyneille jaettu "pistokas" jota varjellaan mustasukkaisesti varkailta ja naapureilta. Joidenkin juuri on periytynyt äidiltä tyttärelle isovihan ajoista asti ja perhe vannoo että vain sen avulla tehty leipä maistuu oikealta.

Kissan viikset! Juuren voi itse synnyttää muutamassa päivässä ja kuolleen tai kadonneen juuren aloittaa alusta. Eli ihan huoletta voi leipäharrastuksen aloittaa nollasta ilman perinneyhteyttä isoäidin puiseen tiinuun, jonka pohjalta ikiaikaiset mikrobit kauhotaan talteen. Juuren tekemiseen ei tarvita kuin hyvälaatuisia (luomu?) jauhoja, vettä, suolaa ja ehkä vehnäjauhojen kanssa pikkiriikkisen (kuiva)hiivaa. Ruisjauhojen osalta ei edes hiivaa. Kerran henkiin herätettyä juurta voi sitten leipoessaan aina napata pienen palasen sivuun ja pakastaa talteen seuraavaa käyttökertaa varten.

Totta on, että ajansaatossa (vuosikymmenten aikana) koetettu juuri vastaa parhaiten syöjiensä makuodotuksia ja saattaa olla myös toimintakuntoisempi eli fermentoi taikinan nopeasti. Mutta jos ei sellaista aarretta omista, voi homman aloittaa lähtöruudusta ilman pelkoa ja häpeää.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Leivän juuri, myyttinen olento joka saa leivän itsestään kohoamaan ja samalla maustumaan. Myös pelätty otus, salainen vain vihkiytyneille jaettu "pistokas" jota varjellaan mustasukkaisesti varkailta ja naapureilta. Joidenkin juuri on periytynyt äidiltä tyttärelle isovihan ajoista asti ja perhe vannoo että vain sen avulla tehty leipä maistuu oikealta.

Kissan viikset! Juuren voi itse synnyttää muutamassa päivässä ja kuolleen tai kadonneen juuren aloittaa alusta. Eli ihan huoletta voi leipäharrastuksen aloittaa nollasta ilman perinneyhteyttä isoäidin puiseen tiinuun, jonka pohjalta ikiaikaiset mikrobit kauhotaan talteen. Juuren tekemiseen ei tarvita kuin hyvälaatuisia (luomu?) jauhoja, vettä, suolaa ja ehkä vehnäjauhojen kanssa pikkiriikkisen (kuiva)hiivaa. Ruisjauhojen osalta ei edes hiivaa. Kerran henkiin herätettyä juurta voi sitten leipoessaan aina napata pienen palasen sivuun ja pakastaa talteen seuraavaa käyttökertaa varten.

Totta on, että ajansaatossa (vuosikymmenten aikana) koetettu juuri vastaa parhaiten syöjiensä makuodotuksia ja saattaa olla myös toimintakuntoisempi eli fermentoi taikinan nopeasti. Mutta jos ei sellaista aarretta omista, voi homman aloittaa lähtöruudusta ilman pelkoa ja häpeää.
En nyt muista, mistä tämä meidän "juuremme" on alunperin lähtöisin - saimme sen siis vaimoni miniältä taannoin. Jääkaapissa tuo näkyy viihtyvän eikä tykkää huonoa, vaikkei sitä säännöllisesti huomioitaisikaan. Vaimoni innostui sen verran asiasta, että on mm. kuivattanut ao. juurta ja säilyttää sitä myös näin suljetussa lasipurkissa hyllyssä - siitä on ollut helppo antaa juurta jakoon haluaville.
Varsinaisesti leivästä puheen ollen, sen olen huomannut, että hapanjuurileipä ei turvota, tms. kuten kaupan pääasiassa vehnästä tehdyt leivät tekevät, joten sitä tulee syötyä välillä turhankin paljon, kun se vain on niin hyvää...
 
Onko kukaan onnistunut tekemään hyvää gluteenitonta leipää? Ne tuntuvat yleensä olevan melko jauhoista ja kiinteää tavaraa eikä oikein herkullista.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Nonnih - taas pääsin herkuttelemaan tuoreella kotona tehdyllä hapanjuurilimpulla.
Meillä on sellainen sähköuuni, jossa on oma vesitila, jota tämä paistaminen (kuulemma) vaatii ja lisäksi leipiä suihkutetaan vedellä uuniin pantaessa.
 

Liitteet

  • 20230107_085811.jpg
    20230107_085811.jpg
    978,9 KB · kertaa luettu: 111
Suosikkijoukkue
Ilves
Onko kukaan onnistunut tekemään hyvää gluteenitonta leipää? Ne tuntuvat yleensä olevan melko jauhoista ja kiinteää tavaraa eikä oikein herkullista.
Olen opetellut viime vuosina leipomaan gluteenitonta, koska vaimola on vilja-aine allergia. Eli kotimaiset viljat on pois häneltä (vehnä, ohra,kaura,ruis).

Löysin erittäin hyvän kirjan aiheesta "Gluteenitonta leipää" kirjoittajina Jessica Frej ja Maria Blohm. Ohjeet pohjaavat selkeästi grammoihin jne, ei mitään desilitra mittailua. Sopii näin insinöörille...

Heidän perusajatuksensa on hidas nostatus ja selkeät ohjeet. Jos haluat, voin laitta yv:llä pari vaimon hyväksikokemaa reseptiä.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Löysin erittäin hyvän kirjan aiheesta "Gluteenitonta leipää" kirjoittajina Jessica Frej ja Maria Blohm. Ohjeet pohjaavat selkeästi grammoihin jne, ei mitään desilitra mittailua. Sopii näin insinöörille...

Heidän perusajatuksensa on hidas nostatus ja selkeät ohjeet. Jos haluat, voin laitta yv:llä pari vaimon hyväksikokemaa reseptiä.

Tässä on muuten aika hyvä nyrkkisääntö. Jos netistä löytyvässä ohjeessa puhutaan grammoista tai jopa prosenteista, niin ohje on yleensä hyvä. Jos taasen on desimittoja, niin kannattaa ohittaa.

Lähtökohtaisesti gluteenittoman jauhon ongelma on se, että ei muodostu sitkoa, joka pitää leivän kasassa, kun se nousee. Sitkohan on englanniksi 'gluten network'.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Meillä on sellainen sähköuuni, jossa on oma vesitila, jota tämä paistaminen (kuulemma) vaatii ja lisäksi leipiä suihkutetaan vedellä uuniin pantaessa.

Varmasti vaimo tämän haluaa, mutta kyllä sinne ihan erillisen vesiastiankin voi laittaa. Kannattanee kuitenkin vaan nyökkäillä tyytyväisenä.
 
Olen opetellut viime vuosina leipomaan gluteenitonta, koska vaimola on vilja-aine allergia. Eli kotimaiset viljat on pois häneltä (vehnä, ohra,kaura,ruis).

Löysin erittäin hyvän kirjan aiheesta "Gluteenitonta leipää" kirjoittajina Jessica Frej ja Maria Blohm. Ohjeet pohjaavat selkeästi grammoihin jne, ei mitään desilitra mittailua. Sopii näin insinöörille...

Heidän perusajatuksensa on hidas nostatus ja selkeät ohjeet. Jos haluat, voin laitta yv:llä pari vaimon hyväksikokemaa reseptiä.
Kiitos, mielellään otan hyväksi havaittuja reseptejä vastaan.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Olen opetellut viime vuosina leipomaan gluteenitonta, koska vaimola on vilja-aine allergia. Eli kotimaiset viljat on pois häneltä (vehnä, ohra,kaura,ruis).

Löysin erittäin hyvän kirjan aiheesta "Gluteenitonta leipää" kirjoittajina Jessica Frej ja Maria Blohm. Ohjeet pohjaavat selkeästi grammoihin jne, ei mitään desilitra mittailua. Sopii näin insinöörille...

Heidän perusajatuksensa on hidas nostatus ja selkeät ohjeet. Jos haluat, voin laitta yv:llä pari vaimon hyväksikokemaa reseptiä.
Meillä on sama tilanne. Olisko mahdollista saada pari reseptiä minulle myös?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves

WildCore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Leiposin aamulla 38 kappaletta korvapuusteja. Se oli toinen kerta tällä viikolla, sillä tiistaina tein samanlaisen setin. Lisäksi keskiviikkona tein litran sämpylätaikinan, niitä nyt vielä on pakkasessa, mutta nekin on alkuviikosta jo syöty.

Laskin, että korvapuustien aineksiin meni alta kymppi rahaa ja jos ei arvaile sähkönkulutusta, niin hinta per puusti on 0,24€. Ei mahdottoman hintaista.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Leiposin aamulla 38 kappaletta korvapuusteja. Se oli toinen kerta tällä viikolla, sillä tiistaina tein samanlaisen setin. Lisäksi keskiviikkona tein litran sämpylätaikinan, niitä nyt vielä on pakkasessa, mutta nekin on alkuviikosta jo syöty.

Laskin, että korvapuustien aineksiin meni alta kymppi rahaa ja jos ei arvaile sähkönkulutusta, niin hinta per puusti on 0,24€. Ei mahdottoman hintaista.
Paljonko käytit hiivaa 38 kpl taikinaan?
1 vai 2 pussia kuivahiivaa - vai tuorehiivaa?
Oliko nestettä 5 dl vai enemmän?
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
7,5 desiä maitoa ja kolme pussia kuivahiivaa. Ohjeen mukaan 75 grammaa olisi riittänyt, mutta totesin, että ei se ylimääräinen 15g mitään haittaa.
Ok, mulla ei uuniin mahdu kuin 5 dl taikina. Ohjeissa on usein vain yksi pussi hiivaa, mutta ei se riitä. Kaksi pussia pitää olla.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Saturnalia lähestyy ja uunia on lämmitettävä. Tuoreen leivän tuoksu nukkumaan mennessä merkitsee yläpesälässä samaa mitä aasien pahnoille putkautettu poikavauva toisille: lämmintä yhdessäoloa sukupolvien kesken (nestori tosin hourii melko vahvasti jo alzheimerin syleilyssä) ja jotain mitä keskittyneet suomalaiset eivät löydä sanavarastoistaan. Tässä hetkessä olemista kaikilla aisteilla.

Yrittänyttä taas laitettiin. Keksin heikkouspäissäni mennä muuttelemaan ihan hyväksi havaittua "paisano"-leivän reseptiä. Kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä sekaan, yksi valkosipuli siivutettuna ja 60 grammaa vehnäjauhoista vaihdetaan graham-jauhoiksi. Nämä muutoksina päiväkirjaan. Vituiksihan se siitä heti. Anteeksipyytelevä lättänä lankku ei muistuttanut kuohkeaa pullistelevaa talonpoikaa miltään muulta attribuutiltaan kuin väriltä. Maussa oli vivahde raskasta taikinaisuutta. Onneksi kukaan ei ehtinyt edes nähdä. Huomenna uusiksi. Toistoja toistoja. Kädet kädet.

Kokkaamisessa soveltajatkin ovat neroja. Leipomisessa divarihemmoja.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...

Kokkaamisessa soveltajatkin ovat neroja. Leipomisessa divarihemmoja.
Tämän on kyllä saanut karvaasti kantapään kautta oppia itseään peiliin katsomaan. Suunnilleen vuoden nyt harrastanut hapanjuurella pelaamista ja perustaikina onnistuu mutta ai sitä kiroilun ja itseruoskinnan määrää kun tulee hieno visio ja sitä yrittää lähteä toteuttamaan ja lopulta huomaa taas kiroilevansa ääneen taikinalle mikä on liimaista ripulia eikä toimi millään tasolla ja miettii että joutaisi juuri oravalle talvievääksi ja paluu easy-modeen eli hiivankäyttäjäksi ainoa aivoinfarktin estävä toimintasuunta.

On se ihan kivaa kun saa onnisistuneita paistoksia uunista, se on vaan uskottava että ne toimivat taikinat on ehditty varmaankin toimiviksi testata paakarointivuosituhansien aikana ja vähän turhaa ja typerääkin on lähteä säätämään kun varmaan aika moni aiempikin kotitarveleipuri on niitä säätöjä testannut ja saanut kirota paskaa lopputulosta (jos ei jo pilalle mennyttä taikinaa, kuten itse liian usein modailuinnostuksen iskettyä).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös