Armeija-aikaa on takana nyt jo yli puolet. Ihan mukavan nopeasti on tämä aika mennyt kyllä siellä, että ei sen puoleen ole mitään valittamista. Tosin onhan tuossa vielä aika lailla aamuja jäljellä, mutta kun positiivisesti ajattelee, että osa noista 76:sta (tilanne 20.10.2001) aamusta on viikonloppuvapaita ja HL-päiviä, ei siinä niin paljoa aamuja ole kuin tuo lukema nyt näyttää. Metsäpäiviä on aika paljon vielä. 30 kappaletta. Niistä menee ensi viikolla viitisen kappaletta, koska meillä alkaa inttiajan toistaiseksi pisin leiri.
Kova häslinki oli loppuviikolla käynnissä juuri tuon Niinisalon leirin takia. Tarkasteltiin kaikkien kamojen olevan kunnossa metsäkeikkaa varten, vialliset laitteet vaihdettiin ja huollettiin. Kuorma-autot odottavat komppanian pihassa jo maanataipäivää. Uudet kuskit saavat niin sanotun todellisen "kasteensa" toimimalla meille kuskina Niinisaloon. Spadejen "herkkuja" olemme saaneet jo aiemminkin maistella ja ensi viikolla ne tulevat entistä enemmän tutummaksi. Lämärit saavat toimia tarvittaessa paikkaajina, jos tarve vaatii. Kaikki siis alkaa olemaan valmista kohti suurta koitosta.
Kun lämpömittaria nytkin katselee, niin oikein alkaa kauhistelemaan leiriä. Miten siellä tarkenee? No, pakko se on kestää, sillä ei tämä tule olemaan ainoa eikä viimeinen leiri metsässä ennen kotiuttamista, sillä muun muassa loppusota soditaan Niinisalossa 8.-20.12. ja silloin on jo suuret (?) lumikinokset ja kovat (?) pakkaset. Mutta. Kuuleman mukaan tähän aikaan vuodesta alkaa Niinisalossa päin yleensä tulemaan lumisateita. Pakkasia ei sentään tarvitse enää odottaa sillä ne ovat nyt jo - ainakin öisin. Ja vielä sekin, että kuuleman mukaan Niinisalon mikäs-sen-paikan-nimi-nyt-olikaan-joku-Harju-se-oli on ainoa paikka, jossa lumi sataa vaakatasossa. Heh, kuulostaa mielenkiintoiselta, etten sanoisi.
Ei siis liene ihme, jos jonain aamuna ensi viikolla kun herää on kymmenisen senttiä yht'äkkiä lunta maassa. Kaikkea voi odottaa. Meikäläisen "työlle" se ei olisi mitään kovin hienoa. Olen siis viestimiehenä kranaatinheitinkomppanissa. Ja nimenomaan olen sellainen viestimies, jonka tehtävänä on vetää kelaa pitkin metsää ja tehdä ylityksiä ja alituksia. Ei kiva lumessa, kun ei olla vielä nytkään niin kovin montaa kertaa vedelty sitä nauhaa pitkin metsää. Harjoitus tekee silti mestarin - oli lunta tai ei.
Odotan siis melko sekavin mielin tätä leiriä. Odotan lunta, mutta en toivo sitä. Siis pikemmin pelkään, että yhtenä aamuna kun herään, niin maa on valkoinen. Toivottavasti Niinisalon "kirous" ei toteudu vielä ensi viikolla.
Ensi perjantaina, kun palaamme Säkylään, meillä on vielä kasarmiyö. Eli emme pääse normaalisti perjantaina lomille, vaan vasta lauantaina. Sitä seuraavana maanantaina meillä on komppanian yhteinen HL-päivä. Ja sen jälkeen kun palaamme lomilta Huovinrinteelle meillä alkaa taas uusi kolmen päivän leiri. Tosin se on Säkylässä, mutta se on jo toinen tarina se.
Kova häslinki oli loppuviikolla käynnissä juuri tuon Niinisalon leirin takia. Tarkasteltiin kaikkien kamojen olevan kunnossa metsäkeikkaa varten, vialliset laitteet vaihdettiin ja huollettiin. Kuorma-autot odottavat komppanian pihassa jo maanataipäivää. Uudet kuskit saavat niin sanotun todellisen "kasteensa" toimimalla meille kuskina Niinisaloon. Spadejen "herkkuja" olemme saaneet jo aiemminkin maistella ja ensi viikolla ne tulevat entistä enemmän tutummaksi. Lämärit saavat toimia tarvittaessa paikkaajina, jos tarve vaatii. Kaikki siis alkaa olemaan valmista kohti suurta koitosta.
Kun lämpömittaria nytkin katselee, niin oikein alkaa kauhistelemaan leiriä. Miten siellä tarkenee? No, pakko se on kestää, sillä ei tämä tule olemaan ainoa eikä viimeinen leiri metsässä ennen kotiuttamista, sillä muun muassa loppusota soditaan Niinisalossa 8.-20.12. ja silloin on jo suuret (?) lumikinokset ja kovat (?) pakkaset. Mutta. Kuuleman mukaan tähän aikaan vuodesta alkaa Niinisalossa päin yleensä tulemaan lumisateita. Pakkasia ei sentään tarvitse enää odottaa sillä ne ovat nyt jo - ainakin öisin. Ja vielä sekin, että kuuleman mukaan Niinisalon mikäs-sen-paikan-nimi-nyt-olikaan-joku-Harju-se-oli on ainoa paikka, jossa lumi sataa vaakatasossa. Heh, kuulostaa mielenkiintoiselta, etten sanoisi.
Ei siis liene ihme, jos jonain aamuna ensi viikolla kun herää on kymmenisen senttiä yht'äkkiä lunta maassa. Kaikkea voi odottaa. Meikäläisen "työlle" se ei olisi mitään kovin hienoa. Olen siis viestimiehenä kranaatinheitinkomppanissa. Ja nimenomaan olen sellainen viestimies, jonka tehtävänä on vetää kelaa pitkin metsää ja tehdä ylityksiä ja alituksia. Ei kiva lumessa, kun ei olla vielä nytkään niin kovin montaa kertaa vedelty sitä nauhaa pitkin metsää. Harjoitus tekee silti mestarin - oli lunta tai ei.
Odotan siis melko sekavin mielin tätä leiriä. Odotan lunta, mutta en toivo sitä. Siis pikemmin pelkään, että yhtenä aamuna kun herään, niin maa on valkoinen. Toivottavasti Niinisalon "kirous" ei toteudu vielä ensi viikolla.
Ensi perjantaina, kun palaamme Säkylään, meillä on vielä kasarmiyö. Eli emme pääse normaalisti perjantaina lomille, vaan vasta lauantaina. Sitä seuraavana maanantaina meillä on komppanian yhteinen HL-päivä. Ja sen jälkeen kun palaamme lomilta Huovinrinteelle meillä alkaa taas uusi kolmen päivän leiri. Tosin se on Säkylässä, mutta se on jo toinen tarina se.