Leikkauskokemuksia?

[Veijari]

Pariin kertaan olen saman polven takia ollut tähystysleikkauksessa. Ensimmäisellä kerralla korjattiin revennyt kierukka. Kierukkaan iskettiin kolme niittiä, jotka ajan myötä "sulivat" eli ei tarvinnut tehdä mitään poistoja.

Ilmoittautuminen Pulssissa piti olla maanantai aamuna klo 10:00, mutta edellisenä iltana oli lähtenyt ns. mopo käsistä ja saavuin pelipaikalle noin vartin myöhässä ja taisin olla vielä pienessä pierussa. Mahdoin haista aika miehekkäästä vanhalle viinalle. Minkäänlaista krapulaa ei kuitenkaan tullut sillä vuodeosastolle päästyäni sain heti niellä pieniä sinisiä nappeja - loistavia krapulalääkkeitä! Itse leikkaus menikin sitten mukavasti pienessä viina- ja pilleripöllyssä näytöltä leikkausta seuraten. Edes epiduraalipuudutusta en tajunnut pelätä vaikka minulla onkin melkoinen piikkikammo. Sairaalasta pääsin illalla kun tunto oli palannut alaraajoihin ja pystyin käymään kusella. Oli muuten veikeä, ellei jopa pieni paniikinomainen tunne kun tunto oli palannut kaikkiin muihin ruumiinosiin paitsi tuonne sukukalleuksiin.

Toisessa leikkauksessa muutama vuosi myöhemmin vain putsailtiin jotain nivelpintoja samasta polvesta ja koska ennen leikkausta en saanut omasta mielestäni riittävää lääkitystä, ilmoitin nukutuslääkärille että Veijarin saa nukuttaa kokonaan tajuttomaksi. Eipä siitä leikkauksesta siis olekaan hirveästi kertomista. Kun leikkauksesta lopulta heräilin ja pääsin lähtemään kotia kohti niin kiittelin auliisti sairaanhoitajia ystävällisestä hoivasta ja huutelin moneen kertaan heippaheit ovelta. Jälkeenpäin ajattelin vain että käyttäydyinpä omituisesti sieltä sairaalasta poistuessani.

 

[Rocco]

Joo se nenäleikkaus on aika vinkeä kokemus.

Ensin nenä puudutettiin kahdella piikillä poskiin. Molempiin sieraimiin laitettiin jotain metalli(?) puikooja jossa oli adrenaliinia ja kokaiinia ja lopuksi kanyylinkautta iskettiin jotain aineita suoneen. Se kyllä hieman humahti päähän.

Mun nenä on niinikään murtunut, mutta en muista että mulle erikseen oli kerrottu mitä aineita sinne nenään tungetaan. Puudutuspiikit sisään ensin suoraan oikean silmän edestä ja toisesta sieraimesta. Sitten odotettiin että puudutus alkaa vaikuttamaan ja sitten väännetiin nenä kohdalleen. Tämän jälkeen sieraimiin tungettiin varmaan metri sideharsoa per sierain ja viikon ajan niitä siellä pidettiin.

 

[Jeda]

Maltti on valttia

Leikkaus ei ainakaan ortopedian puolella ole oikotie onneen. Murtunut nilkkani kasattiin ruuvein ja levyin toimivaksi. Tulos oli hyvä, tosin joskus harvoin nilkkaa "kolottaa" eikä iho koskaan toipunut, leikkausarpi kesii ja kutisee edelleen vaikka operaatiosta lienee jo about kahdeksan vuotta.

Solisluu minulla murtui fillaroidessa (tai pikemminkin fillaroinnin päättyessä väkivaltaisesti) eikä se luutunut vaan muodostui ns. pseudonivel. Konsultoituani lääkärin kanssa se päätettiin leikata, tuolloin vielä haaveilin jatkavani nyrkkeilyä harrastuksena. Lonkasta otettiin luuta olkapäähän ja solisluu luudutettiin jonkun sulavan tukirakenteen kanssa. Tulos: solisluu luutui, tosin on aika erikoinen möykky. Vasemman reiden yläpinta on ajoittain tunnoton tai puutuu, ilmeisesti luuta lonkasta otettaessa tökittiin joitain hermoja. Leikattu olkapäää ei tahdo kestää ko.kyljellä nukkumista vaan kipeytyy.

Erinäisten kaatumisten ansiosta vasen kyynärpääni meni sijoiltaan ja teki sen useamman kymmenen kertaa parin vuoden sisään. Jos minulla ei olisi ollut huonoja kokemusia solisluun korjailusta olisin mennyt leikkaukseen. Nyt tyydyin kuntouttamaan kättäni ja kas kummaa, käsi on 95% terve. Hyvin harvoin enää koken käteni jotenkin vajavaiseksi ja sekin tapahtuu yhä harvemmin.

Johtopäätökset? Mene leikkaukseen, jos lääkäri sanoo vamman vaativan leikkaushoitoa. Älä mene, jos on muitakin vaihtoehtoja. Kuntouttaminen vie aikaa ja hermoja, mutta tulos on usein lopulta parempi. Useimmissa tapauksissa voi ensin kokeilla kuntouttamista ja mennä myöhemmin leikkaukseen jos tuloksia ei ala tulla.

 

[Borgie]

Kitarisat ja viisaudenhampaat

Eli otsikon mukaiset vempeleet on leikattu veksuli. Kitarisoista sain todeta, että nukutusaine ei ole minun juttuni, kolme päivää olin sängynomana ja laattasin. Ja tämä tapahtui siis pikkukersana.

Kitarisojen leikkauksesta on jäänyt mieleen myös keskustelu vaarini kanssa, joka siis kyseli pikku Borgielta että miksi ne otettiin pois. Totesin siihen että: "kun ei niillä tee mitään", johon vaarini vastasi, että hän tuntee ihmisiä jotka eivät tee päänupillakaan mitään, mutta ei niitä silti pois leikeillä. Todellisuudessa leikkaus tehtiin koska allekirjoittaneen korvat tulehtuivat ihan alvariinsa, ja kuulemma oli jotain migreenikohtauksiakin -joista en mitään muista- mutta leikkaus auttoi ja tulehdukset hävisivät.

 

[Creed Bratton]

Pääsin viime yönä ensimmäistä kertaa kokemaan leikkauksen nukutuksessa. Aikaisemmin on kättä operoitu paikallispuudutuksessa.

Tosiaan umpilisäke otti ja tulehtui sunnuntai-iltana. Kävin ensin yöllä pyörähtämässä Haartmanin päivystyksessä kipujen kanssa, mutta antoivat siellä jonkun lääkkeen suoneen ja laittoivat 3:00 takaisin kotiin. Kivut lievenivät hieman tuon lääkkeen avulla, mutta ei nukkumisesta tullut mitään. Maanantai aamulla painelin Terveystaloon työterveyslääkärille, joka oli hyvin ihmeissään Haartmanin touhusta. Verikokeiden jälkeen oli hyvin huolestunut ja kirjoitti samantien lähetteen Jorviin.

Siellä Jorvin päivystyspolilla kului melkein koko eilispäivä, illalla varjoainekuvauksessa varmistui tulehdus ja sitten siirto osastolle josta pääsin aika nopeasti leikkaukseen. Leikkaus meni hyvin ja tänään pääsin jo kotiin toipumaan.

Ajattelin tehdä tuosta Haartmanin toiminnasta valituksen. Ei välttämättä mitään muuta, mutta jos joku toinen välttyy turhalta kotikäynniltä tulehduksen ollessa käynnissä, niin jotain on saavutettu.

 

[Ollakseni]

Nukutukset on jänniä. Yli neljä tuntia jos menee leikkauksessa niin mitään ei pysty syömään johonkin 24 tuntiin sen jälkeen. Sitten alle kahden tunnin leikkaus ja pystyy jatkamaan suht normaalia elämää samana päivänä. Joskus muistan vain kun olin heräämössä ja henkilökunta joi kahvia. Ei ollut koskaan tehnyt niin paljon mieli kahvia, eikä ikinä sen jälkeenkään. Eivät kuitenkaan antaneet sitä minulle.

 

[Tshekki77]

Pääsin viime yönä ensimmäistä kertaa kokemaan leikkauksen nukutuksessa. Aikaisemmin on kättä operoitu paikallispuudutuksessa.

Tosiaan umpilisäke otti ja tulehtui sunnuntai-iltana. Kävin ensin yöllä pyörähtämässä Haartmanin päivystyksessä kipujen kanssa, mutta antoivat siellä jonkun lääkkeen suoneen ja laittoivat 3:00 takaisin kotiin. Kivut lievenivät hieman tuon lääkkeen avulla, mutta ei nukkumisesta tullut mitään. Maanantai aamulla painelin Terveystaloon työterveyslääkärille, joka oli hyvin ihmeissään Haartmanin touhusta. Verikokeiden jälkeen oli hyvin huolestunut ja kirjoitti samantien lähetteen Jorviin.

Siellä Jorvin päivystyspolilla kului melkein koko eilispäivä, illalla varjoainekuvauksessa varmistui tulehdus ja sitten siirto osastolle josta pääsin aika nopeasti leikkaukseen. Leikkaus meni hyvin ja tänään pääsin jo kotiin toipumaan.

Ajattelin tehdä tuosta Haartmanin toiminnasta valituksen. Ei välttämättä mitään muuta, mutta jos joku toinen välttyy turhalta kotikäynniltä tulehduksen ollessa käynnissä, niin jotain on saavutettu.

No jopas sattui. Itelläki alkoi kovat mahakivut sunnutai iltana ja siitä sitten kotiin lepäämään. Kun nukkumisesta ei kuitenkaan tullu mitään, päätin käydä töölön 24h apteekista hakemassa jotain ulostelääkettä, mutta siellä apteekkari oli avautumisestani sitä mieltä, että mua närästää vatsalaukussa. Ihmettelin tätä, koska on mua aikasemminkin närästäny ruokatorvessa ja tuntemus on ihan erilainen. No apteekkari sai mut vakuuttuneeksi ja lähdin närästyslääkkeiden kanssa kotiin. Olo helpottui vähän, että sai vähän nukuttua, mutta kipu pysyi taustalla.

No sitten kävin maanantaina keskipäivän aikaa omassa apteekissa ja sieltä antoivat vielä kolmatta närästyslääkettä ja sitten jotain, joka hajottaa ilmakuplia vatsalaukussa. Tää viimeinen oli se maaginen lääke, joka vei kivut pois ja sain nukuttua pidemmän stintin. Sitten kun heräsin, niin tajusin että on kuumetta päällä ja muistan joskus kuulleeni, että jos mahakipujen jälkeen on kuumetta, kannattaa soittaa lääkäriin.

No sitten soitin haartmaniin joskus puolen yön aikoihin, että jatkanko vaan nukkumista ja käyn terkkarilla aamulla, vai pitääkö lähteä päivystykseen. Hoitaja oli sitä mieltä, että päivystykseen, mutta asuinpaikkani johdosta mielummin Malmille, kuin Haartmaniin. Itse pääsen Haartmaniin helpommin ja sen takia olisin mielummin mennyt sinne, mutta noudatin nyt sitten hoitajan toivetta ja menin malmille. Siellä sitten odottelin kolme tuntia lääkäriä, joka totee tutkimisen jälkeen, että heillä ei ole ultraa malmilla, että mun pitäis seuraavaksi mennä meikkuun. Siinä vaiheessa oli vähän sellainen wtf olo, kun haartmaninsta meikun päivystykseen olisi ollut muutama sata metriä ja malmilta siihen aikaan meni sitten taksilla suhaamiseksi. Mutta nyt kun sitten luki sun tarinan, niin olisihan siinä voinut käydä niin, että olisivat haartmanista vaan lähettäneet kotiin, joten ehkä se nyt oli parempi käydä sitten malmin kautta.

Tosin prosessi on ollut sulla nopeampi, koska itse odottelen edelleen meikun sairaalassa leikkaukseen pääsyä. Eli itellä ei ole vielä kokemusta leikkauksesta nukutuksessa, mutta toivottavasti sekin rasti olisi sitten ohi jo ennenkuin päivä vaihtuu.

 

[Creed Bratton]

@Tshekki77 tsemppiä leikkaukseen! Vähän jännitti, kun selvisi, että leikkaus on edessä, mutta nukutus tapahtui nopeasti ja seuraavat muistikuvat olivat sitten heräämöstä.

Eli ovat ultran tai varjoainekuvauksen kautta vahvistaneet, että umppari on tulehtunut? Kun kerran olet leikkausjonossa.

Kuulin Jorvissa, että joitakin potilaita oli Meikusta vielä siirretty Jorviin, koska Jorvissa on kait parhaat resurssit noihin vatsaleikkauksiin HUS:n alueelta.

 

[lasaleiko]

Nukutukset on jänniä. Yli neljä tuntia jos menee leikkauksessa niin mitään ei pysty syömään johonkin 24 tuntiin sen jälkeen. Sitten alle kahden tunnin leikkaus ja pystyy jatkamaan suht normaalia elämää samana päivänä. Joskus muistan vain kun olin heräämössä ja henkilökunta joi kahvia. Ei ollut koskaan tehnyt niin paljon mieli kahvia, eikä ikinä sen jälkeenkään. Eivät kuitenkaan antaneet sitä minulle.

En kyllä muista kauanko operaatio kesti, kun 2008 rannetta operoitiin kuntoon. Heräämössä fiilis heräämisen jälkeen oli kuin hyvin nukuttujen unien jälkeen. Siitä se sitten alkoi huononemaan siihen malliin, ettei tosiaan pystynyt mitään syömään, ennen kuin illalla.

Ei tullut kysyttyä, että miksi leikattiin nukutuksessa, kun noita käsiä tunnutaan operoivan paljon ihan paikallispuudutuksessakin. Se nukutusaine oli kyllä tehokasta, maski kasvojen yläpuolelle ja kehoitus laskea kympistä alaspäin. Kutoseen asti pääsin.

 

[Tshekki77]

@Tshekki77 tsemppiä leikkaukseen! Vähän jännitti, kun selvisi, että leikkaus on edessä, mutta nukutus tapahtui nopeasti ja seuraavat muistikuvat olivat sitten heräämöstä.

Eli ovat ultran tai varjoainekuvauksen kautta vahvistaneet, että umppari on tulehtunut? Kun kerran olet leikkausjonossa.

Kuulin Jorvissa, että joitakin potilaita oli Meikusta vielä siirretty Jorviin, koska Jorvissa on kait parhaat resurssit noihin vatsaleikkauksiin HUS:n alueelta.

Juu, mulla ilmeisesti ei ollut niin vakava juttu, ku sulla. Tai siis kun tää leikkaus kokoajan siirtyy, niin siitä ajatellu, ettei tää nyt mikään kauheen iso asia voi olla. Eli siis jotain sappirakon tulehtusta ja jotain sappikiviä, mikäli ymmärsin lääkärin puheista oikein. Ja niinku sanottua, kipuja ei ollut enää siinä vaiheessa, ku tulin sisään, mutta kuume sai lääkärit tutkimaan ja siitä ultraan ja sieltä sitten näkyi se, mitä haluaisivat ny sitten leikata.

Itellä tässä vähän jopa sellainen huijari fiilis, kun ei oo juuri mitään kipuja ja muut täällä osastolla vaikuttaa siltä, että kipuja on ja paljon. Et vähän niinku, et oonkohan mä nyt oikeassa paikassa. "Rankinta" ollu se, että ei saa syödä, ennen leikkausta ja molempina päivinä tieto leikkauksen siirtymisestä päivällä eteenpäin on tullu siinä klo 17 aikaan. Eli vasta sen jälkeen on saanu syödä ja sitten seuraavana päivänä sama uusiksi puolesta yöstä lähtien.

Tässä vähän pohdin, että onkohan kuinka absurdi näky, jos lähtis tyyliin yhdentoista aikaa illalla sairaala vaatteissa, alepapyörällä rokkimäkkiin...

 

[Mechalo]

Silmät, viisaudenhampaat, ranne, onhan näitä tässä elämän aikana ollut jos jonkinlaisia mutta kaikista on selvitty hengissä.

 

[Tshekki77]

@Tshekki77 tsemppiä leikkaukseen! Vähän jännitti, kun selvisi, että leikkaus on edessä, mutta nukutus tapahtui nopeasti ja seuraavat muistikuvat olivat sitten heräämöstä.

Joo, aika pitkään tää prosessi sitten loppupeleissä otti. perjantaihin venailin Meikussa, kunnes lääkäri aamukierrolla keksi Jorvin ja kysyi, haluanko lähteä sinne. No en mä varsinaisesti halunnut, mutta jos leikkaus tapahtuu nopeammin, niin sitten miksi ei ja tosiaan mut sitten siirrettiin perjaintaina iltapäivästä ja lauantaina 10 olin jo matkalla saliin. Salissa aika saman muistikuvat, kun sullaki. Kertoivat kokoajan, mitä tekevät missäkin ja viimeinen muistikuva on, että kertovat, että nyt alkaa tulee nukutusainetta. Siitä joku 10-20 sekunttia ja filmi poikki. Seuraavat muistikuvat sitten kanssa heräämöstä, mutta 10 aikaa oli kerrottu, että tunnin - kahden operaatio ja ilmettelin, ku kattelin kelloa, et se oli siinä vaiheessa jo puoli viisi iltapäivällä. Olivat ilmeisesti siis kuusi tuntia pakertaneet ongelman päällä ja oli huolella tulehtunut se leikattava alue. Mut ny se on ohi ja huomenna voisi mahdollisesti päästä jo himaan.

 

[ndal88a]

Nukutukset on jänniä. Yli neljä tuntia jos menee leikkauksessa niin mitään ei pysty syömään johonkin 24 tuntiin sen jälkeen. Sitten alle kahden tunnin leikkaus ja pystyy jatkamaan suht normaalia elämää samana päivänä. Joskus muistan vain kun olin heräämössä ja henkilökunta joi kahvia. Ei ollut koskaan tehnyt niin paljon mieli kahvia, eikä ikinä sen jälkeenkään. Eivät kuitenkaan antaneet sitä minulle.

Kahvin suhteen, heräämössä, antoivat kahvia, halusivat jollain keinoin nähdä että munuaiset toimivat. Tämä nyt ei mikään iso leikkaus, aamulla pistettiin nukkumaan, iltapäivällä herättiin.

Itellä tässä vähän jopa sellainen huijari fiilis, kun ei oo juuri mitään kipuja ja muut täällä osastolla vaikuttaa siltä, että kipuja on ja paljon. Et vähän niinku, et oonkohan mä nyt oikeassa paikassa. "Rankinta" ollu se, että ei saa syödä, ennen leikkausta ja molempina päivinä tieto leikkauksen siirtymisestä päivällä eteenpäin on tullu siinä klo 17 aikaan. Eli vasta sen jälkeen on saanu syödä ja sitten seuraavana päivänä sama uusiksi puolesta yöstä lähtien

Leikkauksen jälkeen ei ollut mitään mielihaluja syödä, muutenkin aika vahvaa kamaa antoivat, joku muistikuva on että leikkauksen jälkeen puhuin äidin kanssa puhelimessa mutta mistä puhuttiin, ei ole muistikuvaa.
Myös se että mitään kipuja ei ollut, olisi voinut mennä töihin seuraavana päivänä (toki teen paper pusher hommia), pari päivää makoilin kotona, antoivat kyllä kipulääkkeitä, eipä tullut tutustuttua niiden vaikutukseen.

JOL

 

[Tshekki77]

Leikkauksen jälkeen ei ollut mitään mielihaluja syödä, muutenkin aika vahvaa kamaa antoivat, joku muistikuva on että leikkauksen jälkeen puhuin äidin kanssa puhelimessa mutta mistä puhuttiin, ei ole muistikuvaa.
Myös se että mitään kipuja ei ollut, olisi voinut mennä töihin seuraavana päivänä (toki teen paper pusher hommia), pari päivää makoilin kotona, antoivat kyllä kipulääkkeitä, eipä tullut tutustuttua niiden vaikutukseen.

No omalta kohdalta voin lisätä vielä sen, että ei oo ollu "huijarifiilistä" enää leikkauksen jälkeen vaan kyllä kipuja on ja vähän väliä tulee kipulääkkeitä. Eka päivä leikkauksen jälkeen meni aikalailla sängyn pohjalla ja letkuja meni moneen suuntaan. Tokana päivänä oli edessä istumaan nousun harjoittelu ja mahdollisesti käveleminen. Ajattelin, et todellaki, heti vaan liikkeelle. Kun sitä sitten testattiin, niin alkoi naurattaa, ku ei se kyljelle kääntyminen (kaikessa yksinkertaisuudessaan ) onnistunukaan heti ekalla kokeilulla. Sit ku eilen oli vielä suhteellisen lämmin päivä, niin aika paljon soijaa puski pitkin päivää, ku koitin eka päästä ylös ja sen jälkeen kävelemään osastolle. Kaiken sen jälkeen en jostain syystä saanu mennä suihkuun tai sitä ei suositeltu. Tänään ollu sitten jo helpompi päivä ja huomenna mahdollisesti himaan. Itse kyllä varmaan tuun popsimaan kaikki lääkärin määräämät pillerit. Sen verran kipuja on ainakin vielä.

 

[Jari66]

Toukokuussa leikattiin tammikuussa puolivahingossa löydetty kasvain keuhkoista. Merkkiainekuvausten ja neulanäytteiden perusteella sen piti olla lähes satavarmasti pahanlaatuinen. Voin kertoa, että se odottaminen diagnoosista leikkaukseen oli täyttä helvettiä eikä vähiten perheelleni. Kirurgi kertoi edellisenä päivänä ennen leikkausta, että kasvaimesta otetaan nukutuksen aikana vielä näyte, mutta kehotti valmistautumaan henkisesti toisen keuhkon poistamiseen.

Siellä sitten heräämössä ihmettelin hetken aikaa mitä olikaan tapahtunut. Havahduin pöpperöstä kun kirurgi ilmestyi sängyn laidalle ja ilmoitti, "ei ollut syöpä." Ensimmäinen ajatus oli mitä tuo ukko höperehtii, minultahan on keuhko poistettu. No ei ollut. Kaikista ennusteista huolimatta kasvain osottautuikin hyvänlaatuiseksi. Pari kolme päivää meni itseäni nipistellessä, olenko oikeasti hereillä. 10 kiloa menetin vähäisestä painostani tämän saagan aikana ja vähän muutakin osumaa tuli.

Näin tällä kertaa. Ei oltu alakerrassa vielä valmiita ottamaan vastaan.