Leikkauskokemuksia?

[JLand]

Oikeaa polvea on törkitty puukoilla kahdesti. Jenkkifutisura päättyi vähintään 5 sekuntia myöhässä tulleeseen taklaukseen. Ensimmäisessä leikkauksessa löivät jotain metallia tukemaan luita. Vitut ne mitään auttaneet: hyppäsin pari kuukautta leikkauksen jälkeen vähän normaalia vauhdikkaammin autosta ulos ja polvessa rusahti taas.

Siellä oli menneet kaikki uudelleen vituilleen ja toisessa leikkauksessa löivät saman verran lisää metallia kehiin. Nyt on kohta 2 vuotta mennyt ilman mitään suurempia ongelmia. Välillä vihloo kun luistelee tai juoksee pitkiä matkoja, mutta muuten on ok. Ja lentokentän metallinpaljastimista ei pääse sitten millään vitullakaan läpi ilman että joutuu ensin repimään itsensä alasti ja sitten selittämään kymmenen minuuttia, että siellä on kilo rautaa polvessa.

 

[Bif]

Toi esilääkitys on hulppeeta. Pää on kyl hyvässä kuosissa siinä vaiheessa.

Mikähän se paikka on kun siinä just ennen leikkausta ollaan vähän niinkuin rivissä venaamassa omaa vuoroo? Joku odotushuone? Se paikka vähän riipii. Siinä on usein vähän huonommassakin tilassa olevia. Pikkupoikana kun mua leikeltiin niin aina pelotti siinä.

 

[Karrmaz]

Viimeksi leikkauksessa ollessani viilauksen kohteena oli "hokifaitissa" murtunut nenäni.

Sain aivan tolkuttomasti kaiken näköisiä lääkkeitä ennen leikkausta koska olin hereillä toimenpiteen aikana. Oli aika jännää tsiigailla kun lääkärisetä vääntelee silmieni edessä nenääni ja sieraimissa on työkaluja.
Rutinaa kuului paljon, se oli vastenmielistä, mutta mitään en tuntenut, siitä piti huolen mm. lääkekokaiini.

Ei pahaa sanottavaa esilääkityksestä! :)

 

[Mike]

Umpisuoli ja katkennut handu on leikelty.

Umpisuolileikkaus oli kaikin puolin helpottava kokemus. Päivän kestänyt kauhea tuska oli leikkauksen jälkeen tipotiessään ja vaikka haava olikin muutaman päivän hieman arka ja esim. nauraminen, yskiminen tms. ei tuntunut ollenkaan siistiltä, niin se oli pientä lähtötilanteeseen verrattuna. Minä jouduin myös sheivatuksi ennen ko. leikkausta, mutta sehän oli pelkästään mukavaa kun karvat ajeli ihan mukiinmenevän näköinen sairaanhoitaja neitokainen.

Käden kanssa meni sitten ihan päinvastoin. Leikkauksessa luita oli ilmeisesti runnottu niin kovalla kädellä paikoilleen, että tuska oli aivan jumalaton kun leikkauksen jälkeen heräsi. Eihän se toki montaa tuntia kestänyt kun pumppasivat särkylääkettä minkä kerkesivät, mutta semmonen 3-4 tuntia käsi oli kipeämpi kuin tapahtumahetkellä ja se ei ole ihan vähän se, silloin kun joku luu on irtipoikki paskana.

Minä en kyllä tuota esilääkitystä pitänyt minään. Eihän ne antanut muuta kuin muutaman diapamin. Toki nekin tokkuran saavat aikaan, mutta kyllä kotikonsteilla tulee parempaa jälkeä. Ihan jo pelkällä viinallakin.

 

[Dave T]

Onhan noita leikkauksia ollut..

Viimeisin oli olkapään tähystys. Ajat on muuttuneet siitä, kun Hiili oli leikkauspöydällä. Nykyään lähes kaikki olkavammat hoituu tähystämällä, mikä tietää nopeampaa toipumista.

Leikkauksen jälkeen en tainnut nukkua hyvin kuukauteen. Jossain vaiheessa aina heräsi kipuihin. Ja se kuntoutus. Pelikunnossa olin jo neljän kuukauden jälkeen, muuta se vaati mielettömästi aikaa ja työtä. Nyt olkapää on suht hyvässä kunnossa ja vaikuttaa siltä, että siitä tulee vanhan veroinen. Itse asiassa se taitaa olla jo jämäkämpi kuin vielä leikkaamaton käsi.

Nyt ei auta kuin koputtaa päätä ja toivoa, ettei enää sattuisi. Ketjun avaajalle tsemppiä ja kärsivällisyyttä. Korvien välikin voi olla välillä tiukoilla.

 

[Snakster]

Minultapa on käyty operoimassa kaikkein pyhintä eli kiveksiä. Kyseessä oli aivan yllättäen tullut kysta eli jonkinlainen nestemuodostuma, jonka etuihin kuului mm. se, että näytti kuin olisi ollut kolme kuulaa. Täysin vaaraton homma se siis oli, ja leikkauskin sujui ihan hyvin. Tästä kertoo osaltaan myös viimeisin ja ainoa mainitsemisen arvoinen mainetekoni eli lapsosen siittäminen, jonka homman hoidin tuttuun tyyliin nopeasti ja lähes huomaamattomasti.

Pienenä on lisäksi leikattu nielurisat ja asennettu korviin nukutuksessa putket, joka kai voidaan sekin laskea jonkin sortin operaatioksi.

 

[mendieta]

Polvi operation

Kun lopettelin kiekkouraani vuonna 98, niin polvissa alkoi esiintyä ongelmia. Polvilumiot lähtivät pois paikoiltaan molemmissa jaloissa. Ensimmäinen poislähtökerta oli erittäin tuskallinen, mutta sen jälkeiset parnatuivat muutaman päivän levolla ja jäällä.

No armeijassa sitten 2000 ryynäsin taistelupartioammunnassa, niin, että vasen lumpio lähti paikoiltaan. Lääkäri lähetti Helsinkiin Tilkkaan tutkimuksiin ja siellä lääkäri kertoi, että Patellajänne on liian löysä ja että sen saisi kiristysleikkauksella kuntoon.

No mikäs siinä operaatio tehtiin. 15 sentin vekki ja koko polvi auki ja jänne kiristettiin. Samalla tähystettiin ja vedeltiin pois kaikkea ylimääristä. Homma hoidettiin selkäydinpuudutuksella, joka oli kohdallani kivuton. Tuo operaatio on aika suuri ja polvi pitikin pitää suorassa sen jälkeen aika pitkä ajan. Pari kuukautta muistelisin. Jalka oli kuin joulukinkku. Älytön paisuminen, keltainen desinfiointiaine ja mustuminen saivat sen näyttämään hirveältä. Heikommalla oksennus oli lähellä.

Pääsin Tilkasta kotihoitoon n. viikon jälkeen. Taistelin itseni Vaasaan, joka ei ollut helppoa, sillä jalka oli tuettu suoraan. Junassa se oli hieman hankala. Samoin ratikassa, jossa sain avautua, jollekin vittumaiselle kaupunkimummolle. Kotiin päästyäni nousi hirvittävä kuume ja menin paikalliseen keskussairaalaan. Polvi tulehtunut ja saatanan kipeä. Ei muutakun antibioottia suoneen ja omaan huoneeseen. Siellä makasin juhannuksen yli ja sen jälkeen takaisin Tilkkaan.

Polvilumpion alta poistettiin Vaasassa hyytynyttä verimössöä ja voin sanoa, että tuskin tulen koskaan kohtaamaan vastaavaa kipua. Lääkäri-setä sanoi, että joutui ensin vähän kokeilmaan piikillä, missä polvilumpion on koska sitä ei paisuneesta möykystä erottanut. Sain silloin vahvaa lääkitystä ja olo oli tempun jälkeen jokseenkin onnellinen ja huvittunut. Diabamit ennen leikkausta saavat myös kannatukseni. Loistavia!

Polvi on nyt ihan ok kunnossa. Ei ole lähtenyt paikoiltaan. Ei myöskään toinen lumpio, vaikka sille ei vielä ole mitään tehtykään. Eikä varmasti tehdä, niin helvettiä tuo operaatio oli. Polvi kipeytyy, jos sitä pitää liian kauan koukussa. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tulokseen, koska pystyn harrastamaan edelleen kiekkoa ja salibändyä.

 

[foobar]

Vanha threadi ylös.

Onko kellään hajua mitä noi polven tähystykset maksavat julkisella vs. yksityisellä puolella?

 

[Pingu]

Vanha threadi ylös.

Onko kellään hajua mitä noi polven tähystykset maksavat julkisella vs. yksityisellä puolella?

Itse kävin marraskuussa julkisella puolella polven tähystyksessä. Pkl-maksu 72€ maksoi se lysti, sekä todistus lisäksi.
Puolisen vuotta tuohon jonotin, joten yllättävänkin nopeasti pääsin (ainakin mitä olen juttuja kuullut).
Ensin yrittivät selkäydinpuudutusta, viitisen kertaa koitti pistää ja sitten hoitaja tuumasi että laitetaan rentouttavaa jos vaan potilaalle sopii.
Seuraava havainto oli kun heräsin, joten nukuttivat minut sittenkin. Nukutus sopikin paremmin, olin heti valmiina lähtemään pois, kunhan vähän ruokaa sain.
Melko hyvin polvi on parantunut, ei kuitenkaan ihan entiselleen joten pikkuisen saa vielä varoa mutta kuitenkin paljon parempi kuin ennen tähystystä.

Muita leikkauksia on umpisuolenleikkaus, kitarisat on poistettu ja vatsaontelon tähystys on suoritettu. Kahdesta ensimmäisestä ei juurikaan muistikuvia, viimeksi mainittu oli ikävä kokemus.

 

[Reggie Dunlop]

Puolitoista vuotta sitten sain nyrkillä iskun naamaan. Kävin heti tarkastamassa vammat päivystyksessä mutta siellä ei pystytty mitään tekemään. Piti odottaa kunnes turvotus laskee. Viikko siihen meni ja ajattelin että mitään vammaa siitä saanutkaan koska missään en tuntenut särkyä tai kipua. Viikon päästä siis menin lääkärille joka tunnusteli poskea hetken ja määräsi minut röntgeniin. Siellä otettiin kuvat ja seuraavana päivänä soiteltiin että pitäisi tulla leikkaukseen parin päivän sisällä. Poskiluu oli kuulemma aika pienissä paloissa. Tuntui kyllä ihmeelliseltä kun mitään siihen viittaavaa en tuntenut kasvoissa.

Nukutus oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Lääkäri sanoi samalla kun antoi lääkettä suoneen että "laske kymmeneen, mutta en usko että ehdit niin pitkälle". No en todellakaan ehtinyt. Mielikuva on että olisin ehtinyt johonkin viiteen mutta en ole asiasta varma.
Leikkaus suoritettiin sillä tavalla että tehtiin viilto alempaan silmäluomeen ja sieltä jotenkin tehtiin operaatio. Sain jonkun ihme levyn poskeen joka piti, oliko se nyt puolen vuoden tai vuoden sisällä , luutua uudeksi poskiluuksi. Leikkauksen jälkeen kun heräsin ei ollut paha olo, vaan hirveä väsy. Joten nukahdin uudestaan. En muista kauanko olin heräämössä mutta ihan hyvin se meni. Viereisessä sängyssä oli kyllä yksi nainen jolla oli selvästi pahempi kokemus. Yrjöä tuli ja helvetinmoinen valitus että hän ei tästä selviä.

Kaksi viikkoa tuli sairaslomaa. Suht epämielyttävä oli ensimmäinen viikko. Silmä keräsi hirveästi kaikenmaailmian nestettä ja aamulla herättyäni sain melkein väkisin vääntää silmää auki kun se neste oli kuivannut silmäluomet ja ripset kiinni toisiinsa.
Tikkien poisto oli helvetistä. Muistaakseni niitä oli viisi. Siinä lekurihuoneen penkillä tuli päästettyä muutama kirosana mutta lääkäri sanoi vaan että anna tulla vaan jos se sun mielestä helpottaa. Ja helpotti se vähän. Tuntui että silmään oltais pistelty piikillä.

Eli puolitoista vuotta siitä on nyt mennyt. Pieni hermovaurio poskeen tuli. Oikealla poskella en pysty tehdä ihan samoja liikkeitä kuin vasemmalla. Mutta se ei enää häiritse kun siihen vain tottuu. Poski on muuten ihan kondiksessa.

 

[foobar]

Itse kävin marraskuussa julkisella puolella polven tähystyksessä. Pkl-maksu 72€ maksoi se lysti, sekä todistus lisäksi.
Puolisen vuotta tuohon jonotin, joten yllättävänkin nopeasti pääsin (ainakin mitä olen juttuja kuullut).

Mikä sun polvessa oli? Mulle "diagnosoitiin" kondromalasia. Ensin pitäisi venata 6kk että pääsee jonottamaan leikkausta johon tällä hetkellä on 3kk jonot.

 

[Pingu]

Mikä sun polvessa oli? Mulle "diagnosoitiin" kondromalasia. Ensin pitäisi venata 6kk että pääsee jonottamaan leikkausta johon tällä hetkellä on 3kk jonot.

Kierukassa oli repeämä, ei sinänsä kovin vakavaa mutta kuitenkin tuskallista kun ei rasitusta kestänyt.

 

[Uleåborgir]

Puhuminen kultaa myös leikkauspöydällä

Minulle suoritettiin polven tähystysoperaatio vuonna 1998, kun polvessa tuntui selvä irtokappale, joka lumpsahteli pintaan milloin missäkin kohdassa polven aluetta.

Vaiva alkoi 1996 Vanhojen tanssien harjoituksissa. Polvi alkoi vihoitella ja tuntui, ettei sitä saa kokonaan suoraksi ja tuntui omituiselta. Päätin yrittää hoitaa vaivaa junttaamalla jalan täydellä voimalla asfalttiin. Paranihan se päiväksi, mutta sitten tuli kiputila.

Yllämainittu irtokappale alkoi nuljuta ja pompsahdella. Kun se jäi nivelen väliin, oli nivelen liikkumavara varsin rajallinen. Terveyskeskuslääkärikin havaitsi lumpsahtelijan optisella tutkimuksella eli näkemällä. Lähete OYS:n lyhytaikaisen kirurgian yksikköön, jonotusta 11 kk.

Sain ilokseni seurata operaatiota televisioruudulta mukavissa höyryissä ja hoitajille lirkutellen. Kirurgit napsivat polvesta sellaisia ihmeellisen näköisiä sisäisiä lipareita, ja väittivät ettei siellä mitään sirpaletta näy. Intin, että on saatana ja varmasti. Lääkärit päättivät vielä hetken tonkia ja ei aikaakaan kun he tapasivat nivelestä sormenkynnen kokoisen kappaleen irrallista rustoa.

Että kannattaa pistää lääkäreille tiedollista painetta, vaikka he tietävätkin asiakasta paremmin mikä tätä vaivaa. Ilman suuni avaamista olisi koko operaatio ollut turha.

 

[Taze]

Vasemmasta polvesta on eturistiside korjattu (ensin tähystys ja reilu kuukausi tästä varsinainen korjaus) ja toista polvea pitänee mennä näyttämään kohta uudestaan. Napsahti sabapelissä maaliskuun lopussa eikä ole oikein vieläkään kunnossa, kestää kyllä kävellä ja juosta suht normaalisti, mutta ei kiertoa juuri lainkaan, eikä pysty taivuttamaan täysin koukkuun. Sivuside? Kierukka? Työterveyslääkäri ei suostunut punkteeraamaan tuolloin keväällä, joten silloin ei ollut varmaa oliko jotain hajalla, jalka ei myöskään ollut erityisen kipeä ja liikeradat normaalit, vetolaatikkotestin mukaan eturistiside olisi kunnossa (ja omien tuntemusten mukaan myös). Toipuminen alkoikin ihan hyvin, polvi ei vaan tullut ikinä täysin kuntoon.

 

[Morgoth]

Nukutus oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Lääkäri sanoi samalla kun antoi lääkettä suoneen että "laske kymmeneen, mutta en usko että ehdit niin pitkälle".

Itse en ole ollut koskaan leikkauksessa, mutta leikkaussalissa kylläkin seuraamassa vierestä, kun tytär syntyi keisarinleikkauksella. Kaiken muun lisäksi aika mielenkiintoinen kokemus olla katselijana leikkaussalissa.

Istuin siinä vaimon pään vieressä ja lamppuista olisi kyllä voinut sermin yli seurata tarkemmin kinvaimon sisäelimiä, mutta ei tehnyt mieli. Kuulemma aika omalaatuinen kokemus, kun maha leikataan auki ja tunnet sen, mutta mikään ei tietysti satu. Muistaakseni karvat ajeltiin ja lisäksi ei-leikkausalue desifointiin sellaisella värisellä aineella ja aika tarkkaan kaikki muu peitettiin. Leikkaus ei kestänyt kuin joku 10 minuuttia, mutta leikkaushaavan ompelimiseen taisi mennä kauemmin, mutta silloin en enää ollut paikalla.

Kipulääkitys ainakin paikallaan. Vaimokin taisi ensimmäistä kertaa hymyilla koko synnytyksen aikana, kun oli saanut morfiinia.

 

[Speedye]

Itse olen ollut leikkaussalissa pienenä varmaan noin 10 kertaa korvien putkitusten ja nielu/kitarisojen poistojen takia. Muistikuvat rajoittuvat siihen kun jouduin hengittelemään tätä nukutusainetta josta menee pää aikalailla sekaisin. Heräämöstä on sitten "hauskaa" herätä kun tuntuu että kurkku on kokonaan revitty pois. Muutenkin nuo nukutusaineet vaikuttavat lapsiin paljon pidempään kuin aikuisiin. Tai riippuu tietenkin annetusta määrästä.

 

[foobar]

Jatketaan kun tuli tämä ylös nostettuakin.

Eli tänään minulta leikattiin lipoomia eli hyvänlaatuinen rasvakasvain päästä takaraivon kohdalta. Jännä tunne kun tiesi että kirurgi leikkelee lähes kallosta kamaa irti muttei tunnu missään :) Ainoat tuntemukset tuli kun polttivat sähköllä verisuonia kiinni päästä. Homma kesti noin 20 minsaa ja tuloksena semmonen 2-3 sentin rasvapökäle pöydällä.

 

[peruspata]

Minulle lapsena nukutusaine jostain syystä sai aikaan lieviä erilaisuuksia hengityksessä normaalitilaan verrattuna. Ei mitään hengenvaarallista, mutta jostain syystä mukaan tuli aika vahva ääni ollakseni kuitenkin niin pieni, että hädin tuskin muistan koko reissua, vain utuinen muistikuva on. Eli vetelin ilmaa kuin oikea keuhkotautinen kissa.

No, äitipä vastasi toisen leikkaukseni yhteydessä lääkärille, joka kyseli sivuvaikutuksista, että ei nukutusaine mitään vaikuta. Ja kun minua tuotiin äidin luokse, hän jo kaukaa kuuli, että ai niin, olihan siitä pieni sivuääni seurauksena. Lääkäri oli vähän paniikissa, kun luuli, että moinen ensi kertaa tuli, eikä kuulemma ollut kovin kiitollinen, kun äiti tuumi, että unohti kertoa asiasta.

Semmosta, minua on leikelty sen verran vähän, että ei ole mitään kauhutarinoita kertynyt.

 

[FlaPa]

Solisluuta operoitu kahdesti muutaman vuoden sisällä. Ensin meni solisluu pirstaleiksi jääkiekkoa pelatessa ja leikkauspöydällä jouduttiin ottaa lonkasta luuta pirstoutuneen tilalle. Jälkimmäinen leikkaus olikin vain jälkihoitoa kun otettiin solisluusta ruuvit ja metallit pois. Kivulian muisto on tuosta ihme kyllä se, kun yritin mennä ekan leikkauksen jälkeen vessaan mutta tuo lonkka olikin niin perkeleen kipeä että ei meinannut pystyssä pysyä. Vaivalloisesti kyllä pääsin vessaan asti mutta sitten silmissä sumeni, onneksi huonetoverini oli hereillä ja oli kutsunut hoitajan paikalle etten ehtinyt pyörtyä siihen lattialle.

 

[Lunatico]

Kerran olen ollut leikkauksessa. Tämän vuoden toukokuussa noin puolen vuoden jonotuksen jälkeen pääsin leikkauspöydälle ja jännä kokemushan se oli. Mulla oli tuossa vasemmassa kädessä hermostuvika joka äityi aika pahaksi loppuvaiheessa ja se piti sitten leikkauksella vapauttaa. Kyseessä oli siis ns. hermostonvapautusleikkaus. Noin 5 sentin viilto vasempaan kyynärpäähän ja siinähän se arpi edelleen paistaa erittäin selvästi.

Itse leikkauksesta niin lääkärit eivät mua nukuttaneet, mutta tiukkaa painkilleriä laittoivat suoneen aina kun pyysin. Tulihan sitä leikkauksen aikana useampaan otteeseen ruikutettua. Jännä oli se kun puuduttivat tuon käden mitä saksivat. Voi vittu miltä se tuntui kun rupesi puudutusaine vaikuttamaan. Käsi tikkuili ihan hulluna ja oli varmaan jääkylmä. Hetken se kesti ja sen jälkeen ei ollut mitään hajua mitä "verhon" takana tapahtui. Ne laittoi sellaisen verhon siihen silleen, etten näe vahingossakaan mitä mulle tehdään. Hyvä niin.

Yhdellä välii siinä lääkehöyryissä yrittämällä yritin, että vasenkäsi jotain tekisi, mutta ei mitään jakoja. Ei mitään. Oli todella outoa kun toista kättä ei ollut vajaaseen puoleen tuntiin ollenkaan "olemassa". Sitten kun se leikkely oli ohi ja tunto alkoi palautumaan niin se se vasta kusiselta tuntuikin. Samalta kuin puudutusaineen ensimmäiset vaikutukset, mutta 1,5 kertaa pahemmalta.

Sitten kun siinä heräämöön mua kuskattiin niin kysyin lääkäriltä, että miksi mua paleltaa näin hitosti? Kädet ja varsinkin jalat tärisi vimmatusti. Lääkäri sanoi, ettei mua varsinaisesti palella, vaan tärinä ja vapina johtuu leikkauksen aiheuttamasta jännityksestä joka nyt sitten purkautuu. Asia varmasti näin oli, mutta hieman outoa tässä on se, ettei mua jännittänyt yhtään siinä leikkauspöydällä eikä oikeastaan missään vaiheessa. Olin erittäin levollisin mielin vaikka ensimmäinen operaatio ikinä missään oli kyseessä.

Semmoinen oli mun eka kerta kun kirurgi heiluu veitsensä kanssa.

 

[Jamais Vu]

Leikkaustilanteesta on jo kertynyt parin kerran kokemus, toivottavasti jää siihen.

Eli ensimmäinen kerta oikean polven tähystys Tilkassa polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen. Toinen leikkaus puoli vuotta myöhemmin, ns polvilumpion kiristysleikkaus.

Itse leikkaustilanteesta, tehtiin selkäydinpuudutulsella, ja kun hoitajat kyselivät, että joko on raajat puutuneet, en ollut aivan varma... siinä sitten odoteltiin ja kokeiltiin, pari kolme kertaa jouduin vastaamaan, että en ole vieläkään varma.
Sitten kun seuraavan kerran kysyttiin, en enää voinut hirveästi epäröidä, kun hoitaja kertoi samalla, että aloitusviilto on jo tehty. Olisi voitu todennäköisesti tehdä jo ensimmäisen kyselykerran jälkeen....

Samaisen leikkauksen alkuvaiheissa menin hieman paniikkiin tai vastaavaa, ja hoitaja sitten pumppasi aineita suoneen oikein urakalla. Ei varmaan tarvitse näiden kertomusten jälkeen sanoa, että en missään nimessä halunnut nähdä itse leikkausta ruudulta.

Aikaa on leikkauksesta jo kulunut aika reilusti, ja vasta nyt alkaa polvi tuntua siltä että se voisi joskus jopa tulla kohtuullisen hyvään kuntoon. Pyöräily, uinti, fysioterapia ja jokapäiväinen kuntouttaminen - siinä tämänhetkiset lääkkeet polven kuntoutumiseen.

 

[spertti]

Leikattu on

-Umpisuoli joskus 91-92. Ei kovinkaan paljon muistikuvia. Nukutuksessahan tuo tehtiin.

-Kyynärpää, kun sieltä poikkesi nivelkapseli. Tehtiin puudutuksessa, ja sattui ihan v**usti, eli ei ilmeisesti puudutus oikein onnistunut. Vuosi oli 94-95 . Käsi toimii nykyään loistavasti. Muistan vieläkin, kun kyynärpäässä oli sellainen kangas, joka meni siitä isommasta reiästä sisään, ja pienestä viillosta ulos. Kangas oli solmittu, ja sitä piti sitten joka päivä suihkutella, ja liikutella edestakaisin. Kohtuullisen etovan näköistä, vaikka oma käsi olikin.

-Oikean käden etusormeen ommeltiin uusi pää, kun edellisen leikkasin itse pois. Uusi sormenpää otettiin käsivarren sisäpinnasta, ja leikkaus suoritettiin puudutuksessa. Sattui jälleen kerran ihan perkeleesti. Tosin ymmärrän kyllä, ettei kaikkia sormenpään hermoja voi saada puudutettua kunnolla. Vuosi oli 96. Haavat aukesivat pari kertaa leikkauksen jälkeen, ja niihin kävin sitten hakemassa uudet tikit. Sormenpäässä ei ole vieläkän tuntoa, mutta eipä tuosta ole haittaakaan ollut.

-Olkapää leikattiin viime lokakuussa. Lapaluu, ja olkaluu olivat halki, ja olkaluuhun otettiin luunsiirto lonkasta. Leikkaus tehtiin nukutuksessa. Käsi toimii joka päivä paremmin, mutta muistuttelee aika-ajoin kyllä olemassaolostaan. Mutta oikeastaan mitään ei ole tarvinnut jättää tekemättä, kunhan muistaa vähän varoa, ettei käsi rasitu ihan liikaa.

 

[Rocco]

Polvi on leikattu. Se vääntyi aika kivasti sisäänpäin kun olin vetänyt horisontaaliseen asentoon, ja toisesta suunnasta tullut vastustaja yritti hypätä yli, siinä onnistumatta. Mitään isoa ei ollut kuitenkaan rikki, tosin epäilevät että polvilumpio olisi hajonnut osittain. Vieläkin se on kipeä joskus, mutta edelleen vain pelataan! Joskus ei meinaa päästä rappusia kävelemään ylöspäin, koska aina se ei edes kestä omaa painoa kun se on koukussa.

Tähän liittyen yksi leikkauskokemus. Tai kaksi. Kun sain sen selkäydinpuudutuksen, meni pitkään että se alkoi vaikuttamaan. Sitten kun se iski läpi oman vastustusmekanismin läpi, tulikin kauhea vapina ja kylmä olo. Mutta kyllä se siitä meni ohi. Kuulemma nuorilla urheilijoilla ja muutenkin terveillä ihmisillä tuo vastustusmekanismi on tosi vahva ja sitten kun se pettää niin noin käy. Katselin koko operaation kuvaruudulta. En tiedä miksei sitä muut ehkä halua, koska se näytti ihan siltä kuin olisi uinut laihassa raparperikiisselissä. Kirkasta nestettä ja siellä leijui kaikenlaisia hiutaleita. Ja kun tunnetta ei ollut, niin siinähän olisi voinut olla vaikka joku Discovery Channelilta napattu ohjelma pyörimässä...

No sitten se toinen asia. Kun leikkaus oli ohi, mut vietiin heräämöön odottelemaan aineiden vaikutuksen poistumista. Koko alakroppa oli navasta alaspäin aivan tunnoton ja tietenkään ei niitä pystynyt liikuttamaankaan. Siinä sitten kun jäin huoneeseen yksin niin päätin ruveta lukemaan. Ottaakseni paremman asennon pukkasin sitten käsillä itseäni ylöspäin ja samalla kuului aikamoinen viiltävä narahdus. Ajattelin että hajosiko se sairaalavuode tai muuta, mutta en siihen sitten kiinnittänyt huomiota. Siinä otin kirjan käteen ja aloin lukemaan, mutta en päässyt sivua edes puoleenväliin kun yhtäkkiä jostakin tuli aivan karmea tuoksu! Sitten tajusin että olin päästänyt tiedottoman pierun! Koska en pystynyt hallitsemaan alaraajoja mitenkään, en tietenkään voinut tietää että suolessa väijyy kemialliset aseet ja sitten kun punnasin itseäni ylöspäin niin samalla supistajalihas herpaantui. Onneksi olin yksin huoneessa, niin paha se ääni oli ja hajukin muistutti jotakin kuollutta. Tuli kyllä todella epärealistinen olo... Jotakin mitä Mulder ja Scully ovat kenties kokeneet tutkiessaan X-files juttuja...

Sitten on leikattu peräpukamat. Sain ne kerran ulkomaanmatkalla aika rajujen ummetusten jälkeen. Siitä sitten hetimiten kotiin ja hoitoon. Sitten vaan kyljelleen pöydälle, polvet koukkuun ja persettä leväälleen... Ja lääkäri oli äidinkieleltään ruotsalainen ja muistutti Leo Lastumäkeä. Siinä sitten oli aika herkullinen tilanne muhimassa... Yksi piikki O-renkaaseen, sitten odoteltiin pari minuuttia ja homma oli ohi. Oli kyllä tämän leikkauksen jälkeen maailman pahin olo. Yritin kävellä apteekkiin matkalla n. 200m matkaa, mutta hikeä pukkasi pintaan niin että jopa farkuista tuli hiki läpi, silmissä sumeni jatkuvasti, ajatukset harhaili yms... Varmaan olin liian nopeasti lähtenut kotiin enkä odottanut rauhassa. Jos tuttujen juttuja kuuntelee niin tuon oli pakko olla maailman pahin krapula, mutta ilman sitä edellisen illan viinanjuontia. Yritin muuten pyytää sitä peräpukamaa spriipurkissa muistoksi, mutta en saanut...

 

[Gepardi]

Itseltänikin oikea polvilumpio meni viime vuoden maaliskuussa sijoiltaan lätkää pelatessa. Siitä suoraan sairaalaan, jossa polvea tutkittiin ja siitä imettiin verta pois (oli turvonnut mukavasti) ja sattu ihan kiitettävästi. Illalla kyynärsauvojen kanssa himaan ja parin päivän päästä takas tiedustelemaan, että mitä tehdään. Taas imettiin verta (auuuu!) ja kerrottiin, että tähystysleikkaus on tehtävä, koska joku snadi palanen oli irronnut jostain (tarkkaa diagnoosia en millään muista).
Parin päivän päästä itse leikkaukseen, joka oli ihan leppoisa kokemus. Esilääkityksestä (kommenteista päätellen ois pitäny ottaa ;)) ja nukutuksesta kieltäydyin, joten selkäydinpuudutus "selvinpäin" siinä tehtiin. Pikkasen nipisti, tokalla kerralla tais onnistua se puudutus. Leikkauksen ajan kuuntelin mp3-soittimeltani musaa, kattelin telkkarista operaatiota ja mietiskelin kaikenlaista. Siitä heräämöön tsiigailemaan Mr Beania ja venailemaan, että puudutus häipyy. Leikkauksen jälkeen about kuukausi kyynärsauvoilla.

Ikäviä asioita koko tapahtumasarjaan mahtui yllättävän vähän loppujen lopuksi. Puudutuksen ollessa päällä alkoi kutittamaan jalasta ja kun koitti raapia, niin ei tuntunut missään. Hauska ja samalla epämiellyttävä tunne.
Olin HYKSin lasten ja nuorten sairaalassa ja saamani kohtelu oli ajoittain jokseenkin koomista. Kaippa ne ovat tottuneet hieman pienempiin lapsiin, mutta vähän liikaa paapomista meikäläisen makuun (käykö vadelmapillimehu, kun ei ollut mansikkaa?).

Kirjoittaminen alkaa tuntua jatkuvasti vaikeammalta, joten nyt unta palloon.

 

[#3]

Viimeksi leikkauksessa ollessani viilauksen kohteena oli "hokifaitissa" murtunut nenäni.

Sain aivan tolkuttomasti kaiken näköisiä lääkkeitä ennen leikkausta koska olin hereillä toimenpiteen aikana. Oli aika jännää tsiigailla kun lääkärisetä vääntelee silmieni edessä nenääni ja sieraimissa on työkaluja.
Rutinaa kuului paljon, se oli vastenmielistä, mutta mitään en tuntenut, siitä piti huolen mm. lääkekokaiini.

Ei pahaa sanottavaa esilääkityksestä! :)

Joo se nenäleikkaus on aika vinkeä kokemus. Oma kuono leikattiin aikoinaan kahteen kertaan (nenään jäi muhkura ensimmäisessä leikkauksessa). Lekurikin kyseli kun tulin siihen toiseen leikaukseen että tulinko sen kokaiinin takia.
Leikkaussalissa on toinenkin leikkauksessa. Sermi vain erotti meidät lekuri väänsi ensin sen toisen potilaan nenän paikoilleen ja pesi kädet välissä ja sitten tunki pihdit minun sieraimiin ja kauheella rutinalla väänsi nenän ojennukseen.
Kyllä me sit toisellemme hihiteltiin herättämössä kun molemmilla oli aivan hillittöman kokoiset turvonneet nenät. Sen verran niitä mömmöjä laitettiin. Ensin nenä puudutettiin kahdella piikillä poskiin. Molempiin sieraimiin laitettiin jotain metalli(?) puikooja jossa oli adrenaliinia ja kokaiinia ja lopuksi kanyylinkautta iskettiin jotain aineita suoneen. Se kyllä hieman humahti päähän.