Minä äänestin Currea, en niinkään MM-kullan vuoksi (jota en pidä leijonien suurimpana saavutuksena) vaan sen vuoksi että hän oli ratkaisevassa roolissa kun Suomen jääkiekkoilua vuosikymmenet vaivannut häviämisen kulttuuri työnnettiin sivuun.
Minä äänestin Penaa, siksi että Pena nimenomaan työnsi sivuun häviämisen kulttuuria pyyhkimällä ikiajoiksi syrjään mitalittomuuden ja ikuisen tyhjin käsin kotiin palaamisen kulttuurin. Matikainen toi Suomelle kautta aikojen ensimmäisen arvokisamitalin, ja millä tavalla: uskomattomalla Calgaryn olympiahopealla, joka saatiin voittamalla ensimmäistä kertaa suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Tuolloinhan ei mitään pudotuspelejä ollut vaan pelattiin ns. mitalisarjaa, joten Suomi lopetti kisansa voittoon eikä kyseessä todellakaan ollut "hävitty hopea" kuten monen muun hopean kohdalla.
Matikainen vei Suomen ensimmäistä kertaa kolmen parhaan joukkoon myös Canada Cupissa 1991 ja avasi samalla Suomen mitalitilin myös MM-kisojen yllätyshopealla 1992 joukkueella, jolta kukaan ei odottanut yhtään mitään. Jokainen "ensimmäinen mitali" eri arvokisoissa kantaa Matikaisen nimeä, ja Matikaisen jälkeen Suomi onkin mitaleilla ollut lähes säännöllisesti.
Curre taisteli äänestysvalinnassani tiukasti Matikaisen kanssa, ja MM-kulta painaa plakkarissa huomattavasti, mutta vaikka Curren ansiot ovat huomattavat, niin Matikainen kuitenkin ensimmäisenä ymmärsi mm. joukkueen roolituksen ja ensimmäisenä rikkoi vuosikymmenien kirouksen loistosaavutuksillaan. Yhtä hyvin olisi tietysti Currenkin voinut valita, onhan hän tuonut ainoan kultamitalin ja tukun muita mitaleita. Ehkä jonain toisena päivänä olisin Currenkin valinnut (kuten olen joskus tehnytkin), mutta tänään ei ollut se päivä, tänään oli Calgary-päivä!
Erkka näköjään äänestystä johtaa, mikä kertoo mielestäni lähinnä riittävän pitkän historiallisen perspektiivin puuttumisesta, toisin sanoen veikkaan, että äänestäjien enemmistö ei enää Matikaisen aikoja muista, tai ei ole niitä ehkä edes nähnyt. Tai ehkä edes syntynyt silloin, jos on kyse nuoremmista äänestäjistä. Erkan aikoina oli jo itsestäänselvyys, että Suomi taistelee yleensä mitaleista, Penan aikoina oli itsestäänselvyys, että Suomi pyörii jossain keskikastin porukoissa eikä koskaan, ikinä, milloinkaan, menesty.
Erkkakin teki hyvää jälkeä, mutta ei kuitenkaan kyennyt kultamitalia tuomaan olympialaisista vaikka joukkue oli parhaita ellei paras koskaan ja Suomen paras peli oli välierissä (joka olikin parasta Suomi-kiekkoa ikinä, alusta loppuun), joten Erkka jää pronssille minun valinnoissani.