Leijonaikonit - Kiitos huikeista vuosista!

[Mosku]

Avataanpas tänne tällainenkin ketju.

Eli otsikko kertonee kaiken. Katsoin turnauksen viimeisen leijonaottelun hieman kaksijakoisin tuntein, toisaalta oli hienoa katsoa kuinka joukkue nousi vaikeiden hetkien jälkeen mahtavaan voittoon, mutta heti mitalien jaon jälkeen mieli muuttui yllättävänkin haikeaksi.
Ajatelkaapas, tämän turnauksen jälkeen monta kuningasleijonaa lopettaa uransa, puhutaan kuitenkin miehistä joiden myötä ja vastoinkäymisissä tällainen kolmekymppinen jamppa on elänyt jo melkein 20 vuotta.

Ei ihan mitätön asia.

Ajattelin tätä jo neljä vuotta sitten torinon finaalin jälkeen mutta nyt totuus tuntuu iskevän vasten kasvoja aika kylmällä kädellä. Selänne, Koivu, Lehtinen, Peltonen,OJ...ehkä Timonen ja Kiprusoff.. Ei enää numero kasia laittamassa kiekkoa reppuun siitä tutulta toimistolta, ei enään sakun hymyä onnistuneen syötön jälkeen. Se kaikki loppuu nyt.

Puhutaan ajasta jolloin maajoukkuefani sai kokea suomen huikean nousun arvokisojen mitalimaaksi, ja samaten kokea ne kirvelevät tappiot. Ehkä pahimpana jo mainittu Torinon finaali, josta allekirjoittanut ei ole toipunut vieläkään.
Kaikki kaikessa, tällä hetkellä tuntuu siltä että maajoukkue ja tunnesiteeni siihen eivät enää tule olemaan samanlaisia kuin ennen.

Tottakai kannatus jatkuu, ja luultavasti uusia suosikkeja vuosien varrella nousee mutta luultavasti ne eivät koskaan tule herättämään samanlaisia tunteita kuin Lehtinen-Koivu Selänne parhaimmillaan tekivät.

Eli kiitos huikeista vuosista ja onnea jatkoon. Kunnialla kannoitte taakkanne. en osaa tätä nyt muulla tavoin lopettaa.

 

[El Guaje]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kyllä siinä melkein itku tuli, kun katsoi näiden legendojen riemua pelin jälkeen. Kiitos Saku, Teukka, Jere, Ville, OJ sekä Kimmo kaikesta mitä olette tehneet. Syvä kumarrus ja hattu päästä.

 

[Schadowan]

Lehtinen-Koivu-Selänne.

Paras hyökkäysketju, mikä maajoukkueessa on koskaan pelannut, ei pienintäkään epäilystä siitä. Yksi kaikkien aikojen maajoukkueketjuista koko jääkiekkohistoriassa. Eilen yöllä katselin näiden kavereiden otteita youtubesta ja ei voinut kuin ihmetellä, aivan huikeita maaleja ja yhteispeliä. Nagano pronssia, World Cup hopea, Torino hopea ja nyt Vancouver pronssia+MM-kisamitaleja. Aivan käsittämättömän kova saldo. Selänteelle olisi suonut maajoukkuekullan. Vancouverissa tämä ketju ei enää pystynyt huippusuorituksiin, mutta mielestäni olivat oikeutetusti kisoissa mukana. Vaikea uskoa, että tällaista kenttää vähään aikaan nähdään maajoukkeessa. Lähimpänä voisi ehkä olla Rajala-Granlund-Pulkkinen, toivottavasti pojat nousevat huipputasolle tulevina vuosina.

Kuten O. Jokinen sanoi, niin ehkä jopa puolet joukkueesta pelasi viimeisimmän pelinsä maajoukkueessa. Ehkä tuo iski itselle eniten. Todella haikea fiilis.

Lehtinen,Koivu,Selänne,Peltonen,O.Jokinen,Timonen?,Kipper?,Salo?Lydman?JRuutu?. Periaatteessahan tuo on se runko, jonka päälle on rakennettu joukkue jo yli kymmenen vuotta. Nyt se jää historiaan. Raju muutos on edessä ja nyt varsinaisesti testataan Suomen jääkiekkoilun nykytila. Enää ei ole konkarit ratkomassa pelejä, nyt on pakko nuorempien nousta esiin.

Ei voi kuin kiittää ja kumartaa kyseisiä herroja upeista peleistä/muistoista, joita he ovat antaneet näiden kolmen vuosikymmenen aikana. Todellinen kultainen sukupolvi, jonka avulla Suomi on voittanut näin pieneksi maaksi käsittämättömän paljon mitaleja. Perspektiiviä antaa varmasti tämä tilasto:

1939-1993 välillä Suomella 1 mitali (hopea Prahassa 92, jossa ei vielä näitä herroja näkynyt mukana) MM-kisoista.
1952-1992 1 mitali (hopea) Olympialaisista.
1976-1991 1 mitali (pronssi) Kanada Cupista, jossa tosin jo Selänne pelasi.

1994-2009 9 mitalia (1 kulta, 5 hopeaa, 3 pronssia) MM-kisoista.
1994-2010 4 mitalia (1 hopea, 3 pronssia) Olympialaisista.
1994-2010 1 mitali (hopea) World Cup/Kanada Cupista.

Yhteensä siis 14 mitalia 16 vuoteen.

 

[Peku]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kyllä siinä melkein itku tuli, kun katsoi näiden legendojen riemua pelin jälkeen. Kiitos Saku, Teukka, Jere, Ville, OJ sekä Kimmo kaikesta mitä olette tehneet. Syvä kumarrus ja hattu päästä.

OuJeen voisi tuosta listasta pudottaa pois ja lisätä siihen parit pakit!

Lisäksi voisi lisätä, että "Kiitos kaikista näistä vuosista ja HÄVITYISTÄ FINAALIMATSEISTA!"

 

[Zorba]

Kiitos Teemu, Saku, Ville ja Jere. Kiitos myös Ollille, Kimmolle, Samille, Miikalle, Tonille ja muille, joita ei enää maajoukkueessa nähdä. Kellon soidessa aamuviideltä sitä vähän mietti, että jaksaako pronssipeliä nousta katsomaan. Ajattelin sitten miten pikkupojasta asti on kaikki pelit katsottu, niin enhän minä nyt olympialaisten mitalipeliä jätä välistä. Ottelun päätyttyä joukkueen juhlintaa katsellessa sitä sitten herkistyi. Silloin pikkupoikana, 6-vuotiaana, jääkiekkoinnostukseni syttyi juuri näiden samojen Sakun, Villen ja Jeren mukana. Silloin väiteltiin pihalla, kuka sai olla pihapelissä Saku tai Ville ja kuka joutui tyytymään Hantta Virran tai Raipe Helmisen rooliin. Siitä se silloin lähti. Nyt on kasvettu aikuiseksi ja oman "pelaajaura" on jo takana, mutta lapsuuden idolit olivat vielä kerran mukana. Tämä pronssi tuli osin hyvällä tuurilla ottelukaaviossa, mutta pronssi se on silti. Olympiamitaliin on hyvä lopettaa ja kyllä sen näki konkareiden ilmeistä pelin päätyttyä. Saku ja Teemu molemmat säteilivät haastattelussa ja mitalien jaossa.

Kyyneleitä vastaan joutui taistelemaan. Uusia sakuja ja teemuja ei ole näköpiirissä ja menestystä ei jatkossa varmasti tule samalla tavalla. Ja vaikka uusia tähtiä syttyisikin, ei se tunnu samalta kuin jo pikkupoikana luotu vahva side näihin kiekkotähtiin.


Kiitos kaikista jännitävistä hetkistä ja voitetuista mitaleista. Negailijat varmasti tulevat kiittelemään hävityistä finaaleista ja pudotuspeleistä, mutta kyllä fakta on se että voittoja ja menestystä on tullut vuosien saatossa paljon enemmän kuin on voinut odottaa, vaikka kultaa ei olekaan tullut kuin -95. Kiitos näistä vuosista!

 

[PoNppu]

OuJeen voisi tuosta listasta pudottaa pois ja lisätä siihen parit pakit!

Lisäksi voisi lisätä, että "Kiitos kaikista näistä vuosista ja HÄVITYISTÄ FINAALIMATSEISTA!"

Voi jeesus kun taas ruikutetaan. OJ on Jarkko Ruudun ohella pelaaja jota arvostan suuresti, ovat tulleet maajoukkueen mukaan lähes aina ja eikä heitä voi syyttää yrittämisen puutteesta. Jokinen on vielä joutunut kokemaan aikamoista ketjulottoa ja Jarkko Ruutu on saanut varmasti eniten pelaajista paskaa niskaan niin faneilta kuin lehdistöltä. Ja mielummin otan muutaman finaalitappion kuin alkusarjaan jäämiset tai puolivälierätappiot Sveitsille.

Melko mielenkiintoiset ajat alkavat, kun SM-liigan taso heikkenee (?) ja NHL:stä ei ole tarjolla hallukkaita pelaajia MM-kisoihin. Aletaanko tappelemaan Sveitsin ja Saksan kanssa samoista sijoituksista? Nyt on vielä liian aikaista pohtia ensi olympialaisia, pakistossa tulee sielläkin olemaan ongelmat. Luotan, että neljän vuoden aikana Osalat ym. AHL- pelaajat ottavat niitä askelia eteenpäin. Granlundille ja Vataselle on tarjolla kiekkoikonin paikka maajoukkueessa, eri juttu onko heistä siihen vuosien mittaa.

Mutta iso kiitos todellisille Leijonille!

 

[phakki]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

 

[Paul Kemp]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Vähän turhan tylyä, mutta tavallaan täyttä totta. Hävittyjä finaaleja ja välieriä riittää kyllä. Vaikka mitaleja onkin tullut, niin tilastomestaruudet eivät Suomen ulkopuolella kuitenkaan merkkaa mitään, valitettavasti.

Mutta kiitos toki leijonien veteraanipelureille, jotka eivät enää jatka.

 

[Apassi]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Eikö kommenttisi yhtään edes hävetä?

Se iso voitto jäi saamatta ja se toki harmittaa, mutta ilman näitä kavereita olisi ollut todella synkkiä vuosia ja sanotaanko, että Suomen jääkiekko olisi ollut jotain luokkaa vähän parempi, kuin Sveitsi.

 

[Hejony]

Jees. Eilen tästä tuli parhaan kaverin kanssa juteltua. Että miltä se nyt tuntuu, kun nämä konkarit lopettavat, muuttuuko suhde maajoukkueeseen jotenkin? Ja kyllähän se muuttuu. Nämä ovat ne pelaajat, joiden uran parissa olen itse kasvanut, ja joihin on siitä syystä kiintynyt todella paljon. Saku sieltä löytyi suosikiksi, valinta on tehty jo ennen kuin itse muistan. Syynä varmasti VHS:ltä löytyvä kooste 95-kisoista, joka tuli junnuna kirjaimellisesti kulutettua puhki. Sitten Naganossa iskettiin ensimmäisen pelin jälkeen vierelle Lehtinen ja Selänne. Se oli uskomatonta se heidän pelaaminen ensimmäisestä matsista lähtien. Muistaakseni tekivät Suomen kaikki kolme maalia tuossa ensimmäisessä pelissään Venäjää vastaan.

Kolmikon paras turnaus puhtaasti ketjuna oli mielestäni Torinossa 2006. Silloin jo lähes veteraani-ikäiset pelaajat näyttivät, kuinka paljon enemmän kuin osiensa summa tuo ketju oli. Naganossa, jossa pinnoja taisi tulla vielä enemmän, Koivu, Selänne ja Lehtinen olivat yksilöinäkin huipputasolla. Vaikka Selänne teki lähes sata pinnaa, ja Saku piste-ennätyksensä itseasiassa vasta Torinon jälkeen, olivat he kuitenkin jo hieman laskusuunnassa yksilötasolla. On tuo kolmikko ainakin potentiaalinen listattaessa kaikkien aikojen ketjuja, kun verrataan yksilöiden tasoa ketjun panokseen.

Tällä kolmikolla, höystettynä Timosella, Lydmanilla, OJ:lla, Nummisella ja muutamalla muulla on ollut käsittämätön rooli Suomen nostamisessa jääkiekkoilun kiistattomaksi suurvallaksi. Hirvittävä sääli, ettei sitä lopullista ja suurinta palkintoa tullut Torinossa, mutta ei elämässä saa kaikkea mitä haluaa.

Kiitos kaikesta.

 

[Wiesellike]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Pelaajan suuruus näköjään mitataan voitetuilla mestaruuksilla. Hyvä tietää.

Lakki lähtee ainakin allekirjoittaneelta päästä. Isoja muistoja jäi kasvaessa näiden herrojen valtakautena.

 

[mixu]

OuJeen voisi tuosta listasta pudottaa pois ja lisätä siihen parit pakit!

Lisäksi voisi lisätä, että "Kiitos kaikista näistä vuosista ja HÄVITYISTÄ FINAALIMATSEISTA!"

Uskomatonta että Hifk-faniksi itsensä nimittävä kirjoittaa tuollaista sontaa.

 

[Individual]

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Kiitos tuhansista tunteiden vuoristoradoista.

 

[Hejony]

Uskomatonta että Hifk-faniksi itsensä nimittävä kirjoittaa tuollaista sontaa.

Eiköhän tuo tarkoittanut, että OJ pois tuosta listasta, ja listaan jääneille nuo kiitokset hävityistä finaalimatseista.

Eli ihan niin kuin sinun näppäimistöltäsi.

 

[Lampinen]

Yhteensä siis 14 mitalia 16 vuoteen.

Kova suoritus, aivan huikea!

Tosiaan pitkän ja menestykkään uran äijät on vetänyt maajoukkueessa. Silti pari kovaa finaalitappiota (mm. WC ja Torino) kaivelee vieläkin, mutta se ei vie pätkääkään arvostuksesta pois.

Teemu Selänne on kaikkien aikojen paras pistemies Olympialaisissa, se on muuten aika kova juttu se. Maalitykki mitä Suomen jääkiekko saa etsiä kauan löytääkseen vertaisensa.

Saku Koivua ei voi sanoin kuvailla. Huikea Johtaja ja henkinen kapasiteetti on jotain mitä ei pysty edes määrittelemään. Hieno mies, toivottavasti pikkuveli seuraa menestykkäästi Sakun uraa maajoukkueessa.

Ville Peltonen, Peltonen Ville. Ruotsin tappaja, kovien pelien mies. Ville on siitä poikkeuksellinen suomalainen, että pystyy lähes aina parhaimpaansa kovissa otteluissa. Kiitos #16:kin.

Jere Lehtinen kuuluu myös tähän kategoriaan. Vielä kerran Jere parsi itsensä kuntoon ja puki Suomen paidan päälleen. Aina takuuvarmaa työtä ja hoiti Vancouverissakin oman roolinsa suht ok.

Kaikki kaikessa, vaikka tämä turnaus ei henkilökohtaisesti näiltä pelaajilta mennyt ihan nappiin, niin silti loistava kruunu miesten lopettamiselle maajoukkueessa.

Jereä ja Teemua ei varmasti maajoukkueessa enää nähdä koskaan pelaajana, mutta Villen ja Sakun tilanne voi olla toinen. Sama koskee muuten Olli Jokista joka tänään "lopetti" maajoukkueessa. Ville pelaa varmasti vielä yhdet-kahdet MM-kisat ja Saku on "vasta" 35-vuotias. Mies jatkanee uraansa 2-3 kautta ainakin ja jos tulee mahdollisuus lähteä paikat kunnossa uskon Sakun olevan vielä mukana. Olli Jokinen voi hyvinkin olla parit seuraavat MM-kisat poissa kuvioista, mutta esimerkiksi tuo World Cup 2011 voi jo pyörtää Kurpitsan päätöksen. Ja ilman mitään mullistuttavaa, niin Ollille olisi vielä paikka seuraaviinkin Olympialaisiin.

Eli tässä vaiheessa hattu pois päästä ja kumarrus kohti Teemua ja Jereä. Kiitos #8 & #26!

Toivottavasti palataan asiaan vielä Sakun, Villen ja Ollin kanssa.

 

[Juhaht]

Ehdottomasti iso kiitos joo, mutta ei muuta kuin uusia nuoria tilalle. Ei jääkiekko maailmasta muutaman pelaajan lopettamisen myötä lopu ja noita turhia mömmöm-kisojahan pelataan joka vuosi jatkossakin - myös tänä keväänä.

Isoja kisoja sitten harvemmin ja niistä tuleekin jatkossa oikeasti mielenkiintoisia kun noita samoja kiintotähtiä ei enää nähdä. Eiköhän Suomi silti ihan ok -tason jengejä vastaisuudessakin kasaan saa, ja joskus sitten ehkä jopa parempia kuin nykyisin.

 

[Pavlikovsky]

Silloin pikkupoikana, 6-vuotiaana, jääkiekkoinnostukseni syttyi juuri näiden samojen Sakun, Villen ja Jeren mukana. Silloin väiteltiin pihalla, kuka sai olla pihapelissä Saku tai Ville ja kuka joutui tyytymään Hantta Virran tai Raipe Helmisen rooliin. Siitä se silloin lähti. Nyt on kasvettu aikuiseksi ja oman "pelaajaura" on jo takana, mutta lapsuuden idolit olivat vielä kerran mukana. Tämä pronssi tuli osin hyvällä tuurilla ottelukaaviossa, mutta pronssi se on silti. Olympiamitaliin on hyvä lopettaa ja kyllä sen näki konkareiden ilmeistä pelin päätyttyä. Saku ja Teemu molemmat säteilivät haastattelussa ja mitalien jaossa. !

Voisin omalta kohdalta kirjoittaa tämän saman aivan sanasta sanaan. Lapsuuden sankareitahan nuo Teemut ja Sakut olivat ja huikeita sellaisia. Kun tässä on ihmisenä kasvettu niin nämä konkarit ovat pysyneet aina mukana ja ehdottomina suosikkeina.

Todella paljon muistuu arvokisoja heti mieleen, missä tämä meidän maajoukkueen pitkäaikainen runko on tarjonnut uskomattomia pelejä ja taistelua voitosta. Karvaita pelejä tottakai myös mahtuu mukaan, mutta ne kuuluvat tähän lajiin maailman huipulla. Se tietty tunne siinä aina oli, kun Teemu ja Saku saatiin samaan joukkueeseen puhumattakaan Jerestä, Villestä ja muista. Kisoja kohtaan nousi aina kiinnostus ihan omalle tasolleen, vaikka se olisi jo valmiiksi korkealla.
Vanhemmiten vielä osaa enemmän arvostaa näiden jätkien asennetta. Sakusta, Teemusta, Jerestä, Villestä ja muista näkee, että siellä sykkii aito sinivalkoinen leijonasydän ja panostus on vähintään se 110% jos se maajoukkueen paita kiskotaan päälle.

-Selänteestä muistuu heti ensimmäisenä mieleen maajoukkueessa se laidalla polkeva, tietyssä luisteluasennossa, polkeva vauhtikone, joka suojaa kiekkoa vastustajan jäädessä taakse ja kiitäen samalla kohti vastustajan maalia. Ja loppuun vielä se tuuletus.

-Koivusta muistuvat heti mieleen ne lukuisat kiemurat vastustajan päässä ja kiekko pysyy lavassa etsien Finnis Flashia. Maalinjälkeinen hymy on Sakulla ollut aina mukana näihin päiviin. MM-95

-Jeren taistelu molempiin suuntiin ja rouhiminen kulmissa sekä loistava kiekonsuojaus ovat asioita, jotka tulevat mieleen heti hänen ollessaan maajoukkuepaidassa. Kyllä se Jerekin sai maaliverkot värisemään. MM-95

Paljon olisi muitakin hyviä muistoja näistä pelaajista, mutta sen kirjoitteluun saisi varata pitkän tovin.

Kun palkintoja jaettiin tänään pelin päätteeksi jäällä niin kaikki nämä maajoukkue muistot kiitivät ja vilisivät mielessä näiden pelaajien kohdalla ja haikeus nousi kyllä pintaan. Kyllä siinä silmäkulma melkeinpä kostui, kun näki näiden jätkien kasvoilta sen kaiken olevan nyt ohi, mutta toisaalta todella helpottuneen olon, kun pronssia tarjottiin kaulaan. Eipä olisi tarvittu kuin joku tietty osuva biisi niin kai siinä olisi enemmänkin tämä äijä sohvalla herkistynyt.

Kiitos näistä kaikista vuosista maajoukkue-konkarit, joita ei enää maajoukkueessa nähdä. Paljon tarjositte kyllä vuosien saatossa ja muistot säilyvät aina!

 

[Kahvi_Kuppi]

Kiitos!

On ollut aivan mahtavaa seurata näiden herrojen otteita Maajoukkueessa. Kiitos näistä vuosista, teidän takianne tätä lajia on joskus alettu seuraamaan. Kyllä siinä tuli herkistyttyä toden teolla kun huomasi miten valtavan iso asia Olympiapronssi oli näille Sankareille. Hattu päästä ja syvä kumarrus!

Kiitos: Teemu Selänne #8, Saku Koivu #11, Ville Peltonen #16, Jere Lehtinen #26 Ja Kumppanit!

 

[flintstone]

Kiitos kaikista hienoista vuosista ja peleistä Leijonissa, näiden jätkien mukana sitä on jännitetty monen monituista kertaa Leijonien pelejä. Sitä on huudettu, hypitty ja riemuittu maaleja ja voittoja sekä niitä pitkään metsästettyjä mitaleita. Sen lisäksi on koettu monia katkeria tappioita ja on vuodatettu tappion karvaita kyyneliä. Tämä on ollut maajoukkueen osalta hienoa aikaa nähdä Suomen nousu yhdeksi suureksi tekijäksi ja näillä pelaajilla on ollut siinä nousussa suuri rooli. Teemu Selänne on itselleni ollut se suurin ja ihailluin pelaaja, jonka veijarimaista hymyä ja maalivainua jää kaipaamaan. Sen lisäksi Saku, Jere ja Ville on omissa papereissa aina nauttineet suurta luottamusta, suuria pelaajia ja hienoja kiekkoikoneja. On ollut etuoikeutettua saada seurata näiden jätkien pelaamista. Ja näistä jätkistä on nähnyt että on kunnia-asia saada kantaa Leijonapaitaa.

Vielä kerran kiitos hienoista kokemuksista ja onnittelut pronssista, kiitos Teemu, Saku, Jere ja Ville. Tätä kiitosketjua voi hyvin jatkaa kun selviää ketkä sieltä loppujen lopuksi pelasi tässä pronssipelissä viimeisen kerran Suomi-paidassa.

 

[Lawless]

1939-1993 välillä Suomella 1 mitali (hopea Prahassa 92, jossa ei vielä näitä herroja näkynyt mukana) MM-kisoista.

Jere Lehtinen pelasi MM-kisoissa Prahassa 1992. Hänet valittiin 18-vuotiaana Kiekko-Espoon divarijoukkueesta kisoihin.

 

[Matthew Flop]

On ollut todella upea aloittaa jääkiekon harrastaminen ja seuraaminen näiden herrojen ollessa maajoukkueemme runko sekä tähtikaarti. Kuinka monet pihapelit onkaan pelattu "Teemu Selänteenä" tai "Saku Koivuna". Paljon on koettu suunnattoman ilon ja pettymyksen hetkiä näiden kavereiden otteita seuratessa. Aivan huikeita jätkiä kaikki, ja oli upeeta katsoa sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka jätkistä paistoi mitalien jaon aikana. Ja niin kuin sanottu Lehtinen #26 - Koivu #11 - Selänne #8 jää historiaan varmasti yhtenä parhaimpana maajoukkueketjuna koskaan!

Jopa muuten ruotsalaismedia on sympannut tätä pronssia ja lopettavia leijonia.

 

[Pascal Lemoix]

Mä nyt en ole ihan varma, ketä tässä oikeastaan onnitellaan. Tietysti välionnittelut voi antaa siinäkin tapauksessa, että aika moni vielä maajoukkueessa jatkaa. Lopettajiahan on tiedossa vain Selänne ja Jokinen varmasti. Tupu-Hupu-Lupu -osastolla vuodet vähenee, mutta varmaan tuosta vielä ainakin Peltonen Leijonissa nähdään.

Oli niin tai näin, niin kyllähän vasta oikeastaan noista haastatteluista taas muisti, minkä tason jätkää siellä oli mukana. Ja yhä käsittämättömämmältä tuntuu USA-ottelun perseily. Peltonen ja Lehtinenkin kaulailivat haastattelussa. Siinä tuli totisesti mieleen, että voi ajan hammas, kun ei se ketään säästä.

Selänteelle iso respect Leijona-peleistä, vaikka se voitto jäikin puuttumaan.

 

[El Lude]

Mielipiteensä kullakin - näemmä.

Kiitos kun ette voittanut mitään ikinä.

Ottaako noin paljon päähän, kun messias ei päässyt pronssipelissä pelaamaan?

Kiitos ikoneille näistä vuosista. Meno on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.
Voinee olla niin, että ihan lähivuosina ei tule yhtä paljon näitä "ikinämitäänvoitettuja" hopea- ja pronssisijoja kullasta puhumattakaan...

 

[peruspata]

Vielä kerran kiitos hienoista kokemuksista ja onnittelut pronssista, kiitos Teemu, Saku, Jere ja Ville. Tätä kiitosketjua voi hyvin jatkaa kun selviää ketkä sieltä loppujen lopuksi pelasi tässä pronssipelissä viimeisen kerran Suomi-paidassa.

O.Jokiselle onkin jo oma ketjunsa, ja ehkä OJ ei lukeudu kuitenkaan näiden herrojen kastiin. Tosin Torinossa ja Vancouverissa Olli oli niitä, joilta virta ei loppunut edes nelosketjussa.

Näytti siltä, että Teemulle, Sakulle ja Jerelle loukkaantumiset juuri ennen kisoja olivat sittenkin liikaa. Villen panos ei ollut läheskään merkityksetön, Ville-OJ oli taas kerran rautaa.

Kaikesta huolimatta tämä kirjoittaja ottaa hatun pois päästä (vaikkei sisällä sellainen ole edes päässä) kunnioituksesta Leijona-veteraaneja kohtaan. Onneksi USA-nöyryytys käännettiin pronssitaisteluksi, olihan se komeaa, että näiden sällien maajoukkueura päättyi olympialaiseen mitaliin.

 

[Chucknorris]

Ottaako noin paljon päähän, kun messias ei päässyt pronssipelissä pelaamaan?

Kiitos ikoneille näistä vuosista. Meno on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.
Voinee olla niin, että ihan lähivuosina ei tule yhtä paljon näitä "ikinämitäänvoitettuja" hopea- ja pronssisijoja kullasta puhumattakaan...

Kyllä Kipru ja Bäckström sen verran hyvin kisoissa kuitenkin pelasi että ei tarvinut RD:n hypätä kehiin.

Voi olla että tulee ensi vuonna(?) kylmää kyytiä WC:ssa kun maajoukkueen runko siirtyy syrjään. Mutta toisaalta maajoukkueen menestys on kuitenkin jossain määrin perustunut pelisysteemiin enemmänkin kuin huikeaan yksilötaitoon joten saattaa siellä nämä sijat 2.-4. olla edelleenkin ihan mahdollisia kun kerrasta poikki systeemillä vedetään. MM-kisoissa sitten menestystä nyt saattaa tulla kun kokoonpanot nyt on mitä on...