Tuon kevään 1981 minä muistan kaikkien aikojen kitkerimpänä semifinaalihäviönä, kun viidennen ottelun jatkoajalla Tepsin Henry Saleva (keskushyökkääjä) lähti alimpana miehenä harhauttamaan Kärppien ylimpänä karvannutta Juha Tuohimaata (puolustaja), joka riisti kiekon ja teki maalin. Nykyään peli on paljon tylsempää, kun alin mies ei enää yritä harhauttaa vastustajaa eikä puolustaja ole ylimpänä karvaamassa.
<BR>
<BR>Mutta ikimuistoisin finaalisarja?
<BR>
<BR>Omalta kohdaltani finaalit 1990. SM-liigan kaikkien aikojen pisin finaalisarja. Ainoa kerta, jolloin pelattiin kuusi ottelua. Ja jokaisessa olin paikalla. Sarjan kulminaatiopiste oli Kupittaalla pelattu viides ottelu. Koko finaalisarjan ainoa kotivoitto, viisi muuta matsia päättyi vierasvoittoon. Ilves johti toisen erän puolessavälissä 3-0, mutta Ari Vuori teki puolessatoista minuutissa kaksi maalia nostaen Tepsin mukaan peliin. Kolmannessa erässä Lätty Hirsimäki teki tasoituksen, Mal Davis voittomaalin ja Hirsimäki vielä lopullisen ratkaisun 5-3. Kuudeskaan ottelu ei ollut helppo, mutta Tepsi otti vierasvoiton 6-3 ratkaisten mestaruuden.
<BR>
<BR>Kauden 1989-90 joukkue oli paras, minkä Tepsi sai kasaan Jortikan ensimmäisen nelivuotiskauden aikana. Joukkue oli selvästi vahvistunut edellisestä kaudesta. Kaudella 1990-91 Tepsi oli jo taantunut, mutta kolmas peräkkäinen mestaruus tuli silti. Finaaleissa KalPa oli liian tyytyväinen finaalipaikkaan, eikä sillä ollut enää nälkää taistella satakymmenen lasissa mestaruudesta, vaikka materiaali olisi siihen voinut riittääkin. Kaudella 1991-92 Tepsin ja Jortsun eväät oli jo syöty.
<BR>
<BR>Tietysti kaikkien mestaruuskausien finaalit ovat omalla tavalla olleet hienoja, mutta 1990 jäi mieleen kahden taitavan joukkueen taisteluna, kumpi tahansa olisi ollut mestaruuden arvoinen.
<BR>
<BR>Toinen hieno ja dramaattinen sarja oli kevät 1995, jolloin TPS nousi runkosarjan neljänneltä sijalta mestariksi. Edelleenkään kukaan muu ei ole pystynyt samaan. Johtunee ehkä siitäkin, että jos joukkueella on eväitä mestaruuteen, se harvemmin sijoittuu runkosarjassa niin alas. Kaudella 1994-95 joukkueen sisäänajo vain kesti tavallista pidempään ja vasta runkosarjan lopussa tehty loppukiri nosti Tepsin kuudennelta sijalta neljänneksi turvaten kotiedun edes neljännesfinaaleihin.
<BR>
<BR>Entä ikimuistoisin finaaliottelu?
<BR>
<BR>Yksittäisenä otteluna on parhaiten jäänyt mieleen torstaina 16.3.1989 pelattu 5. finaali, jossa vastassa oli JyP HT. Mestaruuteen tarvittiin silloin neljä voittoa. Olin lippujonossa saman viikon maanantaina aamuneljältä, edelläni jonossa oli 24 muuta innokasta. Jonossa ensimmäinen sanoi tulleensa klo 1.40. Sain sen mitä tulin hakemaankin eli istumapaikan sivulta, silloisen hinnoittelun mukaan 80 mk.
<BR>
<BR>Ottelua en unohda ikinä. Kun kolmentoista vuoden kuiva kausi päättyi ja vielä kotihallissa, tunnelma oli katossa. Sääli, että vain pieni osa halukkaista mahtui halliin, kapasiteetti Kupittaalla oli silloin 6800. Vastaava tunnelma ei kovin herkästi toistu. Siihen varmaan tarvittaisiin taas se kolmentoista vuoden kuiva kausi...
<BR>
<BR>
<BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: blackhawk 2001-02-27 00:12 ]</font>
<BR>
<BR>
<BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: blackhawk 2001-02-27 00:13 ]</font>
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: blackhawk 2001-02-27 00:17 ]</font>