1990 - 1994
Vuoden 1990 kisoissa kaiken kansan tietoisuuten tulivat Kamerun ja Roger Milla, sekä Kolumbian Carlos Valderrama ja Rene Higuita jotka tukkalaitteidensa puolesta olisivat sopineet hyvin johonkin Rölli-elokuvaan peikoiksi. Valderrama oli taitava pelintekijä, joka ei kentällä paljon ylimääräisiä askeleita ottanut, mutta niitä sen sijaan otti hänenkin puolestaan maalivahti Higuita joka saattoi kesken kaiken rynnistää hyökkäykseen mukaan. Tähänhän Kolumbian kisatkin päättyivät, kun Higuita kikkaili pallon kanssa lähellä keskipistettä, menetti pelivälineen Roger Millalle joka käveli pallon kanssa maaliin ja lähetti Kolumbian kotimatkalle. En muista tapahtuiko MM-kisoissa 1990 vai jossakin sen aikaisessa koosteessa muista peleistä se Higuitan torjunta, kun hän hyppäsi käsillään seisontaan ja potkaisi pallon kantäpäillään huut helvettiin? Joka tapauksessa tuota torjuntaa siihen aikaan kelattiin paljon.
Roger Millan tuuletukset maalin jälkeen olivat komeita, ja koko Kamerunin joukkue oli täynnä symppiksiä joille olisi toivonut pidempiä kisoja. Vitutus oli kova, kun Englanti lopulta tiputti Kamerunin jatkosta.
Se on tietysti myös jäänyt mieleen, että kun Argentiina lopulta rankkarikisassa pudotti Italian jatkosta, niin siitähän Diego Maradonan alamäki alkoi. Sen jälkeen hänen huumehommistaan ruvettiin Italian lehdistössä kirjoittelemaan, ja Diegon aika saapasmaassa rupesi olemaan ohi.
Argentiinan Sergio Goygoechea osoittautui kisoissa eteväksi rankkarien torjujaksi, mutta kuka muistaa sitä että alunperinhän Goygoechean piti olla kakkosvahtina. Nery Pumpido oli ykkösvahdiksi kaavaillun veskarin nimi, mutta hän loukkasi kätensä jossain vaiheessa ennen kisoja harjoituksissa tai harjoituspelissä, eikä pystynyt osallistumaan turnaukseen. Niin avautui Goygoechealle paikka, hyvin hän ne kisat pelasi mutta ilmeisesti hän poistui näyttämöltä kisojen päätyttyä yhtä nopeasti kuin Schillachikin Italian joukkueesta.
Vuonna 1994 kisat pelattiin Amerikassa. Tällä kertaa kisojen värikkäin porukka ei tullut Kamerunista vaan Nigeriasta, kun Peter Rufai ja Rashidi Yekini johdattivat soturinsa ensimmäistä kertaa MM-areenalle. Hyvin alkaneet kisat kuitenkin päättyivät pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tanska-tappioon.
Kolumbia oli taas mukana kisoissa, ja tällä kertaa Valderraman ja Higuitan sijasta puolustaja Andres Escobar nousi julkisuuteen, valitettavasti kisojen jälkeen ja valitettavalla tavalla. Oma maali pelissä USAa vastaan tiesi sitä että Kolumbia jäi alkulohkoon, ja kotimaassa Escobar sai kuulan kalloonsa.
Jos oli neljä vuotta aiemmin Rene Higuita oudolla koikkelehtimisellaan hämmästyttänyt ja kummastuttanut pientä kulkijaa, niin hänen saappaisiinsa astui näissä kisoissa Meksikon maalivahti Jorge Campos. Kaikkia sateenkaaren värejä ja vähän enemmänkin vielä peliasuissaan kantanut Campos lähti myös omalta maaliltaan välillä kikkailemaan vastustajan kulmalipulle saakka pallon kanssa, mutta toisin kuin Higuita hän ei tehnyt ainakaan näissä kisoissa omaan maaliin johtavaa virhettä. Pienikokoinen pomppuihme Campos sen sijaan osoitti varsinkin rankkarikisassa Bulgariaa vastaan osaavansa myös torjua, lopulta kuitenkin Hristo Stoichkov ja kumppanit olivat etevämpiä ja menivät jatkoon.
Vaikka yleensä noista itä-Euroopan maista en niin perusta, niin 1994 kisoissa ainakin minun sympatiani olivat vahvasti Romanian ja Bulgarian puolella. Olihan molemmilla riveissään maailman huippuihin lukeutuva pelimies, Gheorghe Hagi Romanialla ja Stoichkov Bulgarialla. Lisäksi Romanian maalivahti Bogdan Stelea oli vaikuttava näky: kaksimetrinen kaljupää joka naamansa puolesta olisi sopinut johonkin kauhukabinettiin paremmin kuin jalkapallokentälle.
Stoichkovista sen verran vielä, että kisojen aikaan puhuivat hänen olevan se Bulgarian todellinen valmentajakin joukkueessa, ainakin rankkarikisassa Meksikoa vastaan väittivät Stoichkovin valinneen laukojat valmentajansa puolesta. Harmi vaan että Bulgarian lentokin loppui pronssiottelutappioon Ruotsille.