Legendaarisia jalkapallo-otteluita

  • 8 610
  • 49

kovalev

Jäsen
Yksi vanhempi helmi. Ranska - Brasilia 86. Kyseessä puolivälierä ottelu, jossa brassit olivat selkeitä ennakkosuosikkeja, vaikka keltapaitojen peli ei nyt mitään ylivoimaista näytöstä ollut ollutkaan. Aikaisemmalla kierroksella Ranska oli pudottanut puolustavan mestarin Italian helpohkosti 2 - 0. Brasilia oli taas kukistanut Puolan 4 - 0, joskaan aivan niin ylivoimainen se ei ollut suinkaan ollut, mutta teki kyllä näyttäviä maaleja. Itse ottelu oli sähköinen alusta loppuun. Molemmilla oli tukku hyviä paikkoja, peli pyöri näyttävästi ja varsinaisella peliajalla molemmat onnistuivat maalinteossakin kerran. Careca viimeisteli brassien johdon, Platini onnistui tasoituksessa. Varsinainen kliimaksi koettiin varsinaisen peliajan loppuhetkillä. Loukkaantumisten takia vähälle peliajalle turnauksessa jäänyt Zico vaihdettiin kentälle. Lähes välittömästi taituri antoi aivan maagisen läpisyötön ylös nousseelle puolustaja Brancolle. Puolesta kentästä lähtenyt syöttö ohitti 5, 6 ranskanperunaa ja Maalivahdilla ei ollut kuin yksi vaihtoehto, kaataa Branco. Vielä lähes kylmä mies, Zico asettui vetämään pilkkua. Seurasi Antero Karapalon kuolematon lausahdus`Zico ja rangaistuspotku` Veto jäi varsin keskelle ja veskarilla oli helppo työ torjua pallo kulmaksi. Zico ei ollut uskoa tapahtunutta. Ensimmäisenä lohduttamassa oli Ranskan kapteeni Platini. Jatkoaika oli loistavaa peliä, jossa sattui myös yksi varsin ruma episodi. Platini tarjoili vuorostaan loistavan läpisyötön (olisiko ollut Stopiralle) Pallo karkasi hieman eteen ja brassivahti lähti juoksemaan vastaan. Ranskalainen oli nopeampi ja oli jo puolittain ohi veskarista tyhjä maali edessään. Molari ei edes yrittänyt enää palloa vaan iski molemmin käsin voimakkaasti ranskalaisen vartaloon, jonka seurauksena tämä menetti tasapainonsa ja pallo karkasi sivurajan yli. "Törmäys" sattui niukasti rangaistusalueen ulkopuolella, mutta keltainen kortti ja vapari olisi ollut aivan minimituomio. Punainenkaan ei olisi ollut mielestäni liikaa, mutta peli jatkui Ranskan sivurajalla ja protestointi oli sen mukaista. Ottelun lopussa ranskan maalivahti torjui loistavasti Carecan puskun, rankkarikisa. Se alkoi dramaattisesti. Käytännössä ilman vauhtia vetänyt Sokrates oli onnistunut vastaavanlaisessa vedossaan aikaisemmin. Nyt veto jäi liian alas, ei maalia. Sen jälkeen onnistuttiin molemmin puolin aina siihen asti, kunnes Platini, eräs ottelun hahmoista veti karkeasti yli. Veto oli lähes identtinen Roberto Baggion 8 vuotta myöhemmin sohlaamaan pilkkuun MM-finaalissa. Lopulta ottelu ratkesi kun Julio Cesar täräytti oman yrityksensä tolppaan ja ranskan viimeinen vetäjä (en nyt millään muista nimeä) onnistui omassaan. Ranska välieriin häviämään saksalle. Isäukolla on ottelu vieläkin nauhalla - jossain. Pienenä sitä tuli vahdattua niin, että osasi kaikki selostuksetkin ulkoa. Suosittelen !
 

Abiel

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Rygge kirjoitti:
Finaalissa taisivat olla vastakkain Tanska ja Saksa. Olisiko välierä ollut Tanska-Hollanti, sitä en nyt tähän hätään muista. Oli kyllä tosin ikimuistoiset kisat muutenkin, Tanska mukaan peruutuspaikalle Jugoslavian tilalle, ja sitten vie koko karkelot. Seuraavana vuonna mentiin futisjengin kanssa Tanskaan turnaukseen, ja koko maa oli vieläkin aivan sekaisin, siis vuoden päästä tapahtuneesta.

Joo ja menin vielä sanomaan että muistan kohtuullisen hyvin.. :D

Todellakin näin taisi olla, eli Tanska pudotti Hollanin rankkareilla välierässä
 

brehme_

Jäsen
Suosikkijoukkue
prosenttikiekko
MM-puolivälierä 1986: Englanti - Argentiina

Voiko tätä peliä koskaan muistella tarpeeksi kun puhutaan legendaarisista jalkapallo-otteluista? Mexico Cityssä 22. kesäkuuta vuonna 1986 kohtasi kaksi todellista jalkapallon suurmaata. Katsojia taisi pelissä olla paikan päällä aivan päätä huimaava määrä. Se ihmislauma sai todistaa kahta ihmettä neljän minuutin sisään. Englannin tie puolivälierään oli ollut osin aika kivinen. Ensin voitto Puolasta, sitten maaliton tasuri Marokkoa vastaan ja viimeisessä lohkovaiheen ottelussa yllätystappio Portugalille, mikä aiheutti sen, että Englanti oli lohkonsa kakkonen. Neljännesvälierässä vastaan tuli lohko B:n kakkonen, Paraguay, jonka Englanti kaatoi Linekerin kahden maalin avustamana 3-0.

Argentiina puolestaan oli kaatanut Bulgarian ja Etelä-Korean sekä pelannut tasan vahvaa Italiaa vastaan. Neljännesvälierässä naapurimaa Uruguay taipui 1-0. Muuan 25-vuotias Diego Armando Maradona, mies joka oli kuin tankki ja silti tikkasi ohi miehestä kuin miehestä, oli tehnyt tässä vaiheessa vasta yhden maalin.

Ensimmäinen puoliaika oli tarkkaakin tarkempaa, ja osin aika hermostunutta peliä. Brittien Terry Fenwick nappasi varoituksen itselleen heti alkuun ja se jäi ensimmäisen jakson ainoaksi tilastomerkinnäksi. Englanti teki Maradonalle ja muulle Argentiinan bändille heti alkuun selväksi ettei kovia otteita tultaisi pahemmin varomaan.

Toinen puoliaika. Ihmiset vasta valuvat takaisin lehtereille kun taivas antaa lahjan legendaariselle kymppipaidalle, Armandolle. Tilanne on jokseenkin omituinen, olisiko siinä englannin pelaaja heittänyt jonkinlaisen nepin veskarille vai miten se meni. Joka tapauksessa maalivahti Shilton ja Maradona hyppäävät samaan palloon, josta Diego tuikkaa pallon kädellään häkkiin. Nachot menevät väärään kurkkuun kymmenillä tuhansilla katsojilla kun tuomari viheltää pilliinsä ja näyttää keskiympyrään maalin merkiksi. Yleisö herää otteluun. Englantilaiset protestoivat armottomasti enkä halua kuvitellakkaan miltä tuomarista tuossa tilanteessa tuntui. Kuitenkin vain muutama minuutti myöhemmin Maradona nappaa pallon jossain keskiympyrän tuntumassa. Näppärällä harhautuksella keskikentän miehet pihalle tilanteessa. Pari tikkausta, kosketus palloon ja lennokkaat askeleet. Maradona suoraan sanottuna näyttää menevän itse Jumalan avustuksella koko Englannin puolustuksen läpi. Enää ei auta edes osuessaan rankkarin arvoiset taklaukset. Maradona on täysin pitelemätön ja sujauttaa pallon tyylikkäästi häkkiin.

Matsi päättyy Argentiinan voittoon 2-1. Maradona tekee ottelun ainoat maalit välierässä Belgiaa vastaan ja lopulta Länsi-Saksa kaatuu finaalissa 3-2. Kisat olivat kaiken kaikkiaan aika huonotasoiset mutta tunnelma oli todella hieno. Meksikon MM-lopputurnaus jää historiaan turnauksena, jonka Diego Armando Maradona voitti yksinään. Näin ei missään tapauksessa ollut mutta on todella mahtavaa että tällaisia sankareita jää elämään. Jopa legendaarinen ja kaiken jalkapalloon liittyvän nähnyt Bobby Robson, joka Englantia valmensi vuonna 1986, on sanonut että Maradonassa on todellista sankariainesta, sellaista joka tekee hänestä yli-ihmisen neljässä minuutissa. Onni suosii rohkeaa
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Tuo yllä mainittu ottelu kannattaa katsoa uudelleenkin, täällä. Muistan kerran nähneeni tämän jossain ehkäpä MM-kisojen aikaan tulleessa historiakatsauksessa. Aivan uskomaton.

Englannin valmentaja sanoi, ettei pitänyt siitä, mutta ei voinut olla ihailematta sitä. Jossiteltavaa jäi toki siitä Diegon kädellä tekemästä maalista, paljonkin. Silti voisin väittää, että oikea joukkue voitti kuitenkin. Finaalissa Diego ei tehnyt maalia, mutta avasi aivan loistavalla syötöllä Jorge Rice Burroughacan (vai miten kirjoitetaankaan?) maalintekoon. Diegon kisathan ne olivat.
 

Bretti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Blackie kirjoitti:
Tämä Depor-Milan-ottelu oli jotenkin absurdi tapahtuma. En vieläkään tajua, miten ne pystyi Milanin tasoista puolustusta puhkaisemaan 5 kertaa. Eikös se 5-0 päättynyt?

Edit: Niin, eikös se toinen osa siis päättynyt 5-0?
Ensimmäinen osa taisi päättyä 4-1 ja toinen 4-0 sitten Deporille kotona ja tuo vierasmaali sitten siivitti Deporin jatkoon.

Turambar kirjoitti:
Muistanko oikein, että Pasilla oli vielä jrkyttävä flunssa, kun hän tuolle käppäilykierrokselle joutui?

Tuosta en ole aivan varma, mutta myös Deporin valmentaja lupasi ennen tuota Depor - Milan matsia kontata Santiago De Compostelan pyhiinvaellusreitin jos Depor jatkoon menisi. Tietääkseni hän ei kuitenkaan ikinä sitten tuota reissua tehnyt :)
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Kyllähän City - QPR oli jotain aivan huikeaa, vaikka loppu jäi Espanjan Canalin ongelmien vuoksi näkemättä.

Muita hyviä viime vuosilta ovat mm. MM-puolivälierä Uruguay - Ghana sekä tämän vuoden Mestareiden liigan välieräkamppailu Barcelona - Chelsea.
 

RDivis

Jäsen
Kyllähän City - QPR oli jotain aivan huikeaa, vaikka loppu jäi Espanjan Canalin ongelmien vuoksi näkemättä.

Muita hyviä viime vuosilta ovat mm. MM-puolivälierä Uruguay - Ghana sekä tämän vuoden Mestareiden liigan välieräkamppailu Barcelona - Chelsea.

Dekolle kättä lippaan tälläisen ketjun esiin kaivamisesta.

Eritoten tuo City-QPR on *yllärylläri* minulle iso peli. Eivätkä muutkaan valintasi kehnoja olleet. Minusta tämän vuoden CL-finaalikin oli huikeaa draamaa. (Legendaarinenhan ei välttämättä tarkoita tasokasta, vaan juurikin nämä huikeat käänteet )
 

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
En ainakaan löytänyt vastaavanlaista otsikkoa haun kautta. Eli tässä ketjussa siis käsitellään futismatseja, jotka on jäänyt mieleen syystä tai toisesta. Kaikkien aikojen otteluja siis haetaan, mutta kotiinpäinveto on sallittua, jos löytyy omalta suosikkijoukkueelta dramaattisia otteluita.

Joitakin löytyy myös meikäläiseltä. Olen nähnyt vuoden 1982 MM-kisojen ottelun Italia-Brasilia pätkiä sen verran paljon, että uskallan sanoa sen olleen klassikko. Argentiinan ja Englannin väliset ottelut vuosien 1986 ja 1998 MM-kisoissa sisälsivät paljon dramatiikkaa. 86 Maradonan kaikkien aikojen maali ja Jumalan käsi. 98 molemmille joukkueille helppo pilkku, Beckhamin ulosajo, Sol Campbellin hylätty maali (jota hän jo juhli), Argentiinan huomaamatta jäänyt käsivirhe omalla rankkialueella jatkoajalla. Mutta mikä tärkeintä: tämä peli oli loistavaa jalkapalloa!

Mieleen on jäänyt myös Brasilian ja Hollannin kohtaamiset vuosien 94 ja 98 MM-kisoissa. 98 Patrik Kluivertilla oli varmaan kymmenkunta laadukasta maalipaikkaa, mutta ainoastaan yhden sai sisään. Peli oli todella hyökkäävää futista ja päästä päähän mentiin koko pelin ajan. Brassit vei pilkuilla.

Englanti-Saksa on myös yksi kamppailuista, jota muistelee lämmöllä, vaikka Englanti-fanina lopputulos harmittaakin. Peli oli vauhdikas, fyysinen, rehti ja todella korkeatasoinen. Toisen oli pakko hävitä.

Sokerina pohjalla: ManU-Arsenal Cupin välierä vuonna 1999. Aivan uskomaton määrä maalipaikkoja molemmilla joukkueilla. Arsenal sai varsinaisen peliajan lisäajalla pilkun, mutta Schmeichel torjui ja mentiin jatkoajalle. Jatkoajalla ManU pelasi alivoimalla ja Giggs teki aivan fantastisen maalin! Vieläkin muistan ne tuuletukset.

Pistäkää omia muistoja kehiin. Itse laitan lisää Time Outin jälkeen ;).

Edit: Englanti-Saksa oli siis vuoden 96 EM-skaboista.

Kolme maaottelua arvokisoista on jäänyt mieleen "erityisellä lämmöllä". Ensimmäisenä ja karmeimpana Tanska-Espanja 1986. Siitä lähtien olen inhonnut Espanjan maajoukkuetta, Espanjaa maana (Fernando Alonson Renault-kausia lukuunottamatta) ja erityisesti REAL MADRIDIA. Saan aina "oksennuskohtauksen" kun Real Madrid voittaa Espanjan mestaruuden. Barcelonalaisseuroista ja baskiseuroista sen sijaan pidän.

Toisena otteluna mieleen on jäänyt EM-Finaali 1988 Hollanti-Neuvostoliitto. Siitä jäi ikuinen inho van Bastenia ja Gullittia kohtaan. Ronald Koemanista taas olen aina pitänyt. Erityisesti kävi sääliksi sen hetken maailman paras maalivahti Rinat Dassayev.

Kolmas peli on sitten Englanti-Kamerun 1990. Kannatan Liverpoolia ja Wigania Englannissa, mutta muiden englantilaisten seurajoukkueiden menestystä en voi sietää. Poikkeuksena tietenkin Real Madrid ja ruotsalaisseurat. Silloin saa brittiseurakin voittaa. Maajoukkue saa voittaa Espanjan, Hollannin ja Ruotsin, mutta ei mielellään muita.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Mieleen on jäänyt mm. vuoden 2003 CL:n välierä Juventus-Real Madrid. Francolaiset olivat vieneet ensimmäisen osan 2-1, eli torinolaiset olivat pakkovoiton edessä. Seuranneessa matsissa Del Piero ja Pavel Nedved nöyryyttivät Hierroa, Roberto Carlosia ja muita oikein olan takaa. Ensimmäisessä maalissa Del Piero veti muistaakseni parin harhautuksen jälkeen pallon maaliin hitaan mutta kankean Hierron koipien välistä ja ratkaisevassa 3-1 osumassa Nedved kiisi ohi koko valkoisten puolustuksen veäten upean volleyn verkon perukoille. Vierailijat pääsivät vielä maalin päähän, mutta siihen hyytyi espanjalaisten kiri. FT 3-2 ja Juventus finaaliin, jossa valitettavasti hävisivät Milanille. Tuohon aikaanhan juuri Madrid oli tottunut voittamaan koko ajan ja kaiken, joten pelin jälkeen näkyi etenkin Carlosin, Zidanen ja Raulin kasvoilta se, että nyt sattuu ja kunnolla. Kaunista.

Muistan myös hyvin sen, kuinka minulle täysin tuntematon Galatasary vei vuonna 2000 UEFA-Cupin. Minulle Turkki ja turkkilainen futis olivat täysin vieraita asioita ja olin hetken aikaa jopa shokissa, kun he Gheorghe Hagin johdolla kaatoivat lontoolaisen Arsenalin, englantilaisen suurseuran. Siitä lähtien olen sympannut turkkilaisia futiksessa ja seuraavana päivänä pääsi kuittailemaan eräälle kusipäälle koulussa, joka kannatti juuri Arsenalia. Kiitos siitä, CimBom.
 

Ralph

Jäsen
Saksan MM-kisojen 2006 toinen välierä ja finaali. Välierissä isäntämaa Saksa ja Italia. Ottelu toisella jatkoajalla, kun Alessandro Del Piero antaa kulman, pallo pomppii Andrea Pirlolle. Pirlo odottaa ja antaa Fabio Grossolle joka tykittää tolpan juureen ja iskeen ensimmäisen kahdesta tärkeästä maalistaan. Saksa painaa vielä päälle, mutta Fabio Cannavaro taistelee loistavasti Simone Perrottalle pallon. Perrotta lähettää Alberto Gilardinon vauhtiin. Gilardino malttaa ja pelaa Del Pierolle joka tykittää suoraan aivan ylikulmaan ja Italia iskee ratkaisevasti 0-2 taululle.

Finaalissa Ranska vastassa. Marco Materazzi ottaa roolia ja aiheuttaa pilkun Ranskalle, josta uransa viimeistä ottelua pelaava Zinedine Zidane vippaa yläriman kautta niukasti maaliviivan yli. Pian kuitenkin Materazzi itse tasoittaa Fernando Tottin kulmapotkusta puskemalla. Seuraavan merkittävän poskun suorittaa taas Zidane, Materazziin ja lentää jatkoajalla suihkuun ja päättää niin uransa. Rankkarikisassa neljällä ensimmäisellä kierroksella Italialta osuu järjestykessä Andrea Pirlo, Daniele De Rossi, taas Materazzi ja Alessandro Del Piero. Toisella kierroksella Ranskan ja Juventuksen David Treseguet tykitti ylärimaan. Viidennen kierroksen aloittaa Fabio Grosso joka iskee toisen tärkeän maalinsa ja Italia juhli maailmanmestaruutta.

Sitten mainitaan myös tältä keväältä Juventus-Atalanta. Alessandro Del Pieron uran viimeinen peli Torinossa ja viimeinen Serie A -ottelu, joka tulee päättymään mestaruuteen. Del Piero itse tykittää taululle 2-0 ja yleisö viiliintyy. Tuomarilla ei ole mitään kiirettä pelin jatkamisessa ja Del Pieroa onnitellaan. Sitten toisella puoliajalla Del Piero otetaan vaihtoon ja yleisö taas villiintyy. Taaskaan ei ole mitään kiirettä tuomareilla, kun Del Piero halaa jokaisen joukkuekaverin läpi ja saa läpyjä myös Atalantan miehiltä. Vilkuttelut yleisölle ja vaihtoon, jonka jälkeenkin yleisö taputtaa toistakymmentä minuuttia Del Pierolle, joka kiertää kenttää vilkutellen yleisölle. Ottelun päätteeksi mestarijoukkue numerojärjestyksessä noutamaan mitali, muuten paitsi viimeisenä itse numero 10, Del Piero, joka myös nostaa pytyn ilmaan ja Torino juhlii.

Nuo kolme tulivat ensimmäisenä mieleen, kaikki itselle tärkeitä otteluita.
 

Brocchi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Milan, Italia, Marlins, Silke Spiegelburg
Pian kuitenkin Materazzi itse tasoittaa Fernando Tottin kulmapotkusta puskemalla.

Aika hyvää vittuilua juventinolta Roma-ikonin suuntaan...

No, leikki sikseen. Kaksi ensimmäistä ottelua GaDan viestistä todellakin allekirjoitan. Huikeaa draamaa, ja mikäs sen mukavampaa kuin olla vielä voittavalla puolella kummassakin ottelussa. Italia-Saksa oli aivan älytöntä viihdettä, ja ratkaisumaalikin oli niin jumalaisen pirlomainen (syöttö siis), että kylmät väreet menevät vieläkin tuota muistellessa. Finaalissa sitten kaikki Materazzin ja Zidanen vääntö, pelillisesti ja sanallisesti. Matrix poistui voittajana, Zizou päätti uransa häviäjänä. Noiden kisojen ja ennen kaikkea tuon yhden ottelun ansiosta Marco Materazzilla, tuolla rottien rotalla ja intermäisen limaisuuden ilmentymällä, on ikuisesti pieni paikka jokaisen Azzurri-fanin sydämessä. Vastassa vielä takavuosien Juve-sankari Zidane...voi vain arvailla juventinojen tuntemuksia tuon episodin tiimoilta.

Milanin pelejäkin tähän voisi listailla, jos jaksaisi miettiä. Mestareiden liigasta tulee mieleen huikeat välierät 2007, tämän jälkeen finaalissa suuri revanssi Suomipoolista Pippo Inzaghin kahdella pippomaisella maalilla. Vuoden 2003 finaali oli puolestaan kahden loistavan puolustuksen kohtaaminen, joten miten siinä muka olisi maaleja voinut tehdä? ;) Legendaarinen ottelu minulle tuokin.

Pippo...niin, Pippo. Mies, jota Allegri (joka on idiootti) ei arvostanut. Päästi miehen hyvästelemään sentään uskolliset kannattajansa kauden viimeisessä ottelussa, jonka tiedettiin jäävän Inzaghin ja monen muun viimeiseksi Rossoneri-perheessä. Sajataulukon kannalta merkityksetön Milan-Novara oli tasatilanteessa, kun Pippo tuli vaihdosta sisään. Hetken aikaa kentällä oltuaan hän teki sen, minkä olisi tehnyt monta monituista kertaa kauden aikana, jos olisi saanut pelata — juoksi pystyyn, otti Seedorfin upean syötön rinnalla haltuunsa ja laittoi pallon varmasti verkkoon ohi vastustajan maalivahdin. Pippo Inzaghi, milanistien suuri suosikki, yksi kaikkien aikojen hyökkääjistä, oli päättänyt uransa punamustissa ainoalla mahdollisella tavalla. Mies, joka elää maaleista — mies, joka on tullut tunnetuksi siitä, että hän juhlii maalejaan innokkaammin kuin kukaan muu. Tämä niin monesti todistettu aito, jäljittelemätön riemu on osasyy siihen, miksi Pippo on niin pyhä hahmo Milan-faneille. Tänä toukokuisena sunnuntaina Inzaghin maalinteon riemua varjosti haikeus, jonka syytä ei tarvitse arvailla. Hän tiesi, että tämä oli nyt tässä. Kaikki milanistat tiesivät, että tämä oli viimeinen kerta. Ja hyvin pian maalin jälkeen Inzaghin kasvoilla näkyi surullinen ilme.

Ottelun jälkeen kukaan todellinen Milan-fani ei lähtenyt jääkaapille, tai pois stadionilta. Niin moni legenda pelasi viimeisen ottelunsa Milanin värien puolesta tuona kauniina iltapäivänä. Pippo Inzaghi jätti hyvästit. Gennaro Gattuso jätti hyvästit. Alessandro Nesta jätti hyvästit. Clarence Seedorf jätti todennäköisesti hyvästit. Neljä kautta seurassa pelannut Gianluca Zambrotta jätti hyvästit ja itki niin vuolaasti, että muut joutuivat rauhoittelemaan häntä, ja milanistat ymmärsivät taas jotain siitä, miksi heidän seuransa on erityinen. Fanit hyvästelivät rakastamansa pelaajat San Sirolla ja kodeissa ympäri maailman. He muistelivat lähtevien pelaajien huippuhetkiä, menestyksen, ilon ja surun päiviä Rossonerin väreissä haikeudella. Moni muisteli Maldinia, Costacurtaa, Shevchenkoa, Pirloa ja muita viime vuosina Milanin jättäneitä seuralegendoja, ja ymmärsi muutoksen olevan käsillä. "Se suuri nuorennusleikkaus." Yhden aikakauden loppu. Sitä osasi odottaa, mutta sen aiheuttamaa tunnetta ei.

Ikimuistoinen ottelu. Joka sanoo, että tuohan oli merkityksetön peli, on väärässä. Tuo oli Milanin kauden merkityksellisin ottelu, ja Inzaghin osuma oli monille Milan-faneille kauden kaunein ja tärkein maali.

Scudetton menettäminen sarjajohdon jälkeen sattuu. Inzaghin, Gattuson, Nestan, Seedorfin ja Zambrottan menettäminen kaikkien näiden vuosien jälkeen sattuu aivan helvetisti.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Aika hyvää vittuilua juventinolta Roma-ikonin suuntaan...

Ja vielä kun kulman antoi Pirlo..

Kyllä se meikäläiselle legendaarisin ottelu on Juurikin tuo Italia-Saksa 2006 välierä.

Sitten tulee varmaankin 2003 UCL:n välierä Juve-RMadrid-youtube
Muistan kuin Real oli ennakoiden mukaan ainut voittaja ehdokas tästä parista ja niin vaan Juve murjoi Realin näytötyyliin. Varsinkin Del Pieron kuninkaallinen 2-0 maali jossa hän jujuttaa kahta Realin pakkia 100-0. Ja tietenkin tämän jälkeen Figo pääsee yrittämään pilkulta kavennusta mutta Buffon näyttää myös jumalaisuuttaan ottamalla karkin pois.

Onhan niitä muitakin legendaarisia pelejä tullut nähtyä ja ihmeteltyä kuten tässä ketjussa jo aiemmin mainittu Uruguay-Ghana. Sen pelin loppuhetkiä seurattiin suu ammollaan.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Fernando Totti

Tästä päästäänkin sujuvasti itse aiheeseen, eli oikeasti legendaarisiin otteluihin. Olkoon alkupalana kaudella 2003-04 pelattu Roma - Juve klipin lopussa Er Puponen vastaus GaDalle.

Upea matsi, jossa etenkin Cassano oli aivan liekeissä, ja herranjumala Olivier Dacourt teki maalin. Eli aivan legendaarista kamaa.

Ja tietenkin kaikkien aikojen legendaarisin ottelu, Derby della Capitale vuodelta 2002 Cinque - Uno L´Aeroplanino heitti 4 kassia ja Il Capitano kruunasi illan.
 

Brocchi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Milan, Italia, Marlins, Silke Spiegelburg
Ja vielä kun kulman antoi Pirlo..

Sekin vielä. En edes kunnolla ajatellut tilannetta, jota GaDa selitti. Ilmankos kuulosti hyvin hämärältä kaikin puolin. :D
Todellakin, Andrea Pirlo, tuon finaalin man of the match ja kisojen oikeasti paras hyökkäävä pelaaja, antoi tuon ihanan kulmapotkun, joka putosi niin kauniisti Materazzin päähän ja kimmahti siitä maaliin.

Okei, Matrixin pusku oli aika hieno myös...
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Mulle muistuu mieleen joku Valioliigapeli missä joku jantteri sai kauheen nousun vedonlyönnissä aikoinaan. Joku vois valaista tarkemmin kun en muista. Olisko ollu Tottenham/Arsenal-ManC joka oli 4-0 ja siitä käänty ainakin tasuriks toisella jaksolla. Joku joka muistaa paremmin niin kertokoon.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Mulle muistuu mieleen joku Valioliigapeli missä joku jantteri sai kauheen nousun vedonlyönnissä aikoinaan. Joku vois valaista tarkemmin kun en muista. Olisko ollu Tottenham/Arsenal-ManC joka oli 4-0 ja siitä käänty ainakin tasuriks toisella jaksolla. Joku joka muistaa paremmin niin kertokoon.

Newcastle - Arsenal oli oletettavasti ottelu.

Lisäksi näistä nousuista tulee mieleen myös Evertonin kaksi lisäaikamaalia Unitedia vastaan syksyllä -10.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Newcastle - Arsenal oli oletettavasti ottelu.

Lisäksi näistä nousuista tulee mieleen myös Evertonin kaksi lisäaikamaalia Unitedia vastaan syksyllä -10.

Ei ollu se(vaikka sopii kuvaukseen, jäätävää). Siitä on aikaa muutama vuosi. Siitä olen varma että kotijoukkue oli Tottenham/Arsenal ja vierasjoukkue ManC. Tarkistin.... Oli Tottenham-ManCity joka oli 3-0 ja Cityn mies ajettiin ulos ja päätty 3-4(4 maalia 10 miehellä on kova juttu) http://www.youtube.com/watch?v=Gy3huNXixnM 2 jakso
 
Viimeksi muokattu:

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Kyllähän tämä v1998 Suomi-Unkari karsintamatsi aika legendaarinen on.

Tuo oli kyllä jotain aivan kaameaa. Tuota ratkaisumaalia ei vain voi unohtaa, käytännössä kaikki mahdolliset legendaan vaadittavat elementit oli kasassa: aivan loppuhetki, Suomi lähellä päästä historiallisen pitkälle, oma maali tuolla tavoin ja lopussa vielä tasoitus loppujen lopuksi lähellä. Ilta pimeni hyvin nopeasti ja sen jälkeen ei olla päästy lähellekään. Niin lähellä, mutta niin kaukana...

Hieman parempia muistoja tarjosi sitten 99 FA-cupin (muistinko oikein? välierä ManUn ja Arsenalin välillä. Maailma oli monta kertaa lähellä kaatua, ei vähiten Arsenalin lopussa saadun pilkun takia. Lopulta kuitenkin jalkapallojumalat olivat mukana Schmeichelin hoitaessa hommansa ja jatkoajalla Giggsin tehdessä ihan uskomattoman maalin. Seuraavan aamun liikkatunnilla satoi, mutta jokainen tahtoi tuulettaa kuin Ryan. Uskomatonta.

Hieman samaan sarjaan menee CL-finaalia Bayeria vastaan. Pienen miehen telkkari oli jo sammumassa, mutta niin vain jotain tapahtui. Pää käski katsomaan vielä yhden tilanteen ja tasoihinhan se meni. Kun hetkeä myöhemmin Sheringham ratkaisi ottelun, niin kyyneltä puski silmäkulmasta. Ihan huikea loppu ottelulle ja ero taivaan ja helvetin välillä näkyi Kahnin kasvoilta.

Viime MM-kisoista mieleen on jäänyt Englannin ja Saksan kohtaaminen. Saksan toisen johtomaalin Englanti kuittasi nopeasti, mutta niin vain koettiin optinen harha ja pallo vain näytti koko maailman mielestä ylittäneen maaliviivan selkeästi. Sokerina pohjalla vielä Lampard pääsi kerran yläputkeen asti, mutta niin vain ne kisat oli Englannin osalta pelattu. Hetken aikaa Robert Greenin moka jenkkejä vastaan oli kaikkien huulilla, mutta lopulta Lambardin temppu vei kaiken huomion. Ainakaan itse en muista koska viimeksi yksi jalkapallo-ottelu olisi saanut aikaan näin paljon keskustelua sääntömuutoksista ja vastaavista. Muuten en henkilökohtaisesti pahemmin kisoista innostunut, mutta tuo yksi tilanne, sen vaikutus ottelun lopputulokseen ja ennen kaikkea jälkipyykki...
 

Kalalokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Niin lähellä, mutta niin kaukana...
Olisihan se tottakai ollut historiallista edetä jatkokarsintaan, mutta muistakaamme kuitenkin että kun Unkari kohtasi jatkokarsinnassa Jugoslavian niin siitä tuli aikamoinen persraiskaus, maalierolla tyyliin 1-12 jugoille. Että ehkei Suomikaan olisi pistänyt sen paremmaksi.
 

Balrog

Jäsen
Suosikkijoukkue
Erilliset saarekkeet
Taisi olla Mario Basler. Itse katselin tuota peliä lähinnä sivusilmällä, mutta kieltämättä loppu oli kyllä huikea, vaikken mikään ManU-fani koskaan tule olemaan. Oliko muuten näin, että ennen noita loppuhetkiä peli oli melko vaisua, ja Manu vaikutti asettomalta koko toisen jakson?

Tämä ottelu tuli aikoinaan ylellä, Anne Sorainen oli studioemäntä ja Keke Armstrong asiantuntijavieraana, Hoopi oli muistaakseni selostajana, Keke hehkutti studiossa Bayernin hienoa taktillista osaamista Baslerin maalissa, scholl kertoi muuten toisessa ketjussa olleensa Barcelonassa katsomassa tätä ottelua, tappio otti kuulemma koville.


Negatiivisena kokemuksena ylivoimainen ykkonen on Suomi-Unkari 11.10.1997.

Viimeiset kolme tai neljä kosketusta palloon tulivat vielä omista pelaajistamme, mielenkiintoista että Mertaranta oli selostamassa tuota ottelua.

Tuosta en ole aivan varma, mutta myös Deporin valmentaja lupasi ennen tuota Depor - Milan matsia kontata Santiago De Compostelan pyhiinvaellusreitin jos Depor jatkoon menisi. Tietääkseni hän ei kuitenkaan ikinä sitten tuota reissua tehnyt :)

Marcelo Lippi lupasi vuoden 2006 MM-kisojen alla ajella itsensä kaljuksi jos Italia voittaa maailmanmestaruuden, onneksi ei kuitenkaan toteuttanut lupaustaan. :)

Mieleen on jäänyt mm. vuoden 2003 CL:n välierä Juventus-Real Madrid. Francolaiset olivat vieneet ensimmäisen osan 2-1, eli torinolaiset olivat pakkovoiton edessä. Seuranneessa matsissa Del Piero ja Pavel Nedved nöyryyttivät Hierroa, Roberto Carlosia ja muita oikein olan takaa. Ensimmäisessä maalissa Del Piero veti muistaakseni parin harhautuksen jälkeen pallon maaliin hitaan mutta kankean Hierron koipien välistä ja ratkaisevassa 3-1 osumassa Nedved kiisi ohi koko valkoisten puolustuksen veäten upean volleyn verkon perukoille. Vierailijat pääsivät vielä maalin päähän, mutta siihen hyytyi espanjalaisten kiri. FT 3-2 ja Juventus finaaliin, jossa valitettavasti hävisivät Milanille. Tuohon aikaanhan juuri Madrid oli tottunut voittamaan koko ajan ja kaiken, joten pelin jälkeen näkyi etenkin Carlosin, Zidanen ja Raulin kasvoilta se, että nyt sattuu ja kunnolla. Kaunista.

Itse otin tuon Juve-Real Madrid ottelun nauhalle, kai se on jossain komerossa vielä tallella, Del Bosque jotenkin pyöritteli haastattelussa että myös Real Madrid osaa puolustaa hyvin ja vastaavasti Juve hyökätä hyvin, muistan kun olin jossain Italialaisessa pikkukaupungissa tuon loppuottelun aikaan, menimme katsomaan matsia paikalliseen ravintolaan, oli hassua kun tuli kulmapotku niin paikalliselta kanavalta tuli välillä sellainen lyhyt muutaman sekunnin mainos, en tiedä onko Suomessa ollut vastaavanlaista meininkiä, ottelun päätyttyä kaupungilla alkoi ihan jumalattomat juhlat, kaikki taisivat olla Milan-faneja, joka puolella oli jonkinlaista juhlijaa ja autokolonnat pitivät mekkalaa kaduilla ja joka puolella oli Milanin lippuja, hieman samalla tavalla kuin viime vuonna Suomen voittaessa MM-kisat.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Viimeiset kolme tai neljä kosketusta palloon tulivat vielä omista pelaajistamme, mielenkiintoista että Mertaranta oli selostamassa tuota ottelua.

Mikä siinä erikoista? Mertarantahan selosti eniten jalkapalloa YLE:ssä 90-luvulla ennen lähtöään YLE:stä -99.

Ketjun aiheesta:

Katselin eilen Italia-Bulgaria Mexicon MM-86 turnauksen avausottelun, jossa selostuksesta vastasi Martti Kuusela. Selostus tapahtui Pasilasta koska yhteys Meksikoon oli poikki. Kuusela suoriutui selostuksesta hyvin, vaikka käytettävissään oli vain sama kuva, mitä katsojille välitettiin. Selostuksessa avattiin varsin runsaasti joukkueiden taktiikoita eri tilanteissa mekaanisen selostuksen sijaan.
 
Viimeksi muokattu:

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Itselleni parhaiten viime vuosilta jääneet mieleen ottelut Ranska - Italia (2006 MM-finaali) ja Uruguay - Ghana, taisi olla puolivälierä.

Finaalissa toki tämä Materazzin ja Zidanen tapaus, tuossa puolivälierässä aivan huikeita hetkiä Suarezin ottaessa punaisen tuosta "torjunnastaan" ja sen jälkeen Gyanin ylärima rankkarista, joka olisi maaliin mennessään ratkaissut pelin.

Legendaarista.

Edit: ja toki tuoreessa muistissa mm. Kreikan EM-kulta. Charisteasin puskumaali...
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tässä muutamia, ei mitenkään erityisessä järjestyksessä:

Suomi-Unkari 1997
Voitolla jatkokarsintaan ja tasurilla ulos ja Unkari sisään. Siinä se lyhykäisyydessään. Suomi oli pelannut hyvät karsinnat ja saanut yleisönkin syttymään pitkästä aikaa. Pimeässä lokakuun illassa olikin häkki täynnä ja tunnelma erinomainen. Kunnon taisteluottelun tavoin taivaalta tuli koko ajan räntää/vettä. Sumiala 1-0 ja huusin keuhkoni pihalle, lopussa se maali josta en aio puhua mitään. Olihan aika tyhjä olo kävellä Stadikalta faijan autolle. Unkari nyt onneksi sai turpaan Jugoslavialta niin, että tukka lähtee.

Juventus-Man United 1999
Sieniliigan puolivälierä tai välierä. Juventus johti Delle Alpilla jo 2-0 ja näytti siltä, että homma on taputeltu. Sitten iski Sir Alexin kultainen sukupolvi, kapteeni Roy Keane kavensi ja tuhoa kylvänyt duo Dwight Yorke-Andy Cole paketoi homman kotiin.

Arsenal-Man United 1999

FA Cupin välierä jossa oli yksi dramaattisimpia jatkoaikoja ikinä. ManU sai punaisen jossain vaiheessa, Arsenalilla pilkku ja muistaakseni Bergkamp missasi. Sitten tuli se Ryan Giggsin käsittämätön maali jossa pikku riplailujen jälkeen hirveä pommi etuyläpesään. Tuuletin.

Italia-Ranska 2000

Samoista kisoista olisi voinut laittaa myös Hollanti-Italia-välierän jossa yllättäen Dennis Bergkamp missasi pilkun ja Hollanti putosi vaikka vei peliä ihan miten tahtoi. Sen sijaan EM-kisojen finaali oli raaka. Marco Delvecchio nousi jostain puskista iskemään 1-0-maalin ja Italia pääsi tekemään sitä minkä osaa, eli puolustamaan. Oma suosikkipelaajani Fabio Cannavaro arvioi keskityksen väärin, puskee ohi ja sammakot viimeisellä sekunnilla tasoihin. Jatkoajalla sitten siihen aikaan helvetin raskas David Trezeguet vetää huikean tällin ylänurkkaan ja Ranska voittaa. Vitutti niin prkl paljon.

Muita ranskalaisilla:

- Champions Leaguen pudotuspelit siinä vuosituhannen taitteessa olivat hienoja. Jotenkin lämmöllä muistelen sen ajan Valenciaa, vaikken silloin porukasta tykännyt. Gaizka Mendieta keskikentän kuninkaana ja huikean nopeat vastahyökkäykset. Samoihin aikoihin oli myös El Clasico välieräparina ja mikäs sen hienompaa oli kun Real pudotti Barcan tyylipuhtaasti ulos.

- EM 1996 ja Paul Gascoigne sekä Alan Shearer vauhdissa, rankkareihin Saksaa vastaan ja itkien kotiin. Englanti on sumusaarten Suomi :)

- MM 1998 Brasilia-Norja jossa norjalaisten piti tehdä ihme. Brasilia meni johtoon ja homma näytti valmiilta, kunnes kerran elämässä pilkku Norjalle ja niittasiko vielä Tore Andre Flo 1-2-voittomaalin. Kaikenlaista.

- Suomi-Saksa muistaakseni 1998. Petri Helin aloittaa oikeana laitapakkina, pelaa 16 minuuttia, Bierhoff on tehnyt kaksi maalia ja sen pituinen se. Mutta sitten iskee Suomen Janne Salli 1-2-kavennuksen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös