Legendaarinen Game 7

  • 6 910
  • 17

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Tuo on se kuuluisa jääkiekkoilijan unelma. Pelata viimeistä peliä, joka menee jatkoajalle ja ratkaista itse koko Stanley cup. Tähän on pystynyt NHL:n historian aikana ainoastaan kaksi pelaajaa :
1954 Tony Leswick (Doug Harvey oma maali)
1950 Pete Babando

80 - luvulla pelattiin ainoastaan yksi game seven, Wayne Gretzkyn Edmonton Oilersin ja Mike Keenanin Philadelphia Flyersin välillä. Oilers voitti 3-1.

90 - luvulla
pelattiin ainoastaan yksi game seven, mutta sitäkin kuuluisampi, eli New York Rangers - Vancouver Canucks. Rangers voitti 3-2 ja ottelu oli todellinen trilleri viimeiseen minuuttiin asti.

2000 - luvulla on pelattu jopa neljä Game Seveniä:
2001 Colorado Avalance - New Jersey Devils 3-1
2003 New Jersey Devils - Anaheim Ducks 3-0
2004 Tampa Bay Lightning - Calgary Flames 2-1
2006 Caroline Hurricanes - Edmonton Oilers 3-1
Mikään näistä peleistä ei ole kuitenkaan jäänyt jotenkin NHL:n historiaan huipputrillerinä. En tiedä, on toki mahdollista, että varsinkin nuo viimeiset pari eivät ole olleet samalla tavalla mediaseksikkäitä kuin tuo 90-luvun pari joka muistetaan paljon paremmin vaikka siinäkään ottelussa ei menty jatkoajalle. Tampan ja Calgaryn matsi on ollut ehkä paras 2000 luvun finaali, jolloin jatkoaika oli lähellä. Nilsson epäonnistui vedossaan.

Kuinka käy Lauantaina? Itse toivon kovasti että tuo peli menee jatkoajalle ja joku pelaaja piirtää nimensä historian kirjoihin. NHL tarvitsee myös näitä modernin ajan legendoja.

Muisteloita tuosta Game sevenistä. Onko jollain ollut eri fiilikset noista, että joku finaali on ollut erityinen trilleri?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
90 - luvulla [/U]pelattiin ainoastaan yksi game seven, mutta sitäkin kuuluisampi, eli New York Rangers - Vancouver Canucks. Rangers voitti 3-2 ja ottelu oli todellinen trilleri viimeiseen minuuttiin asti.
Tuo peli on minulle edelleen kaikkein ikimuistoisin, kun puhutaan mistä tahansa kiekkopelistä ja tuota on tullut katseltua monia kertoja jälkeenpäin. Otteluhan oli tuolloin vasta toinen game seven viimeisiin 23 vuoteen, ja peli oli todellinen itä - länsi -taistelu, jossa Rangers haki nimekkäällä joukkueella ensimmäistä mestaruuttaan sitten vuoden 1940 ja Vancouver Canucks puolestaan historiansa ensimmäistä mestaruuttaan.

Rangers aloitti tuon pelin terävästi Brian Leetchin ja Steve Larmerin (tuon sarjan ensimmäinen maali hänelle) toimesta. Toisessa erässä Vancouverin kapteeni Trevor Linden punnersi yksin alivoimalla Canucksille toivoa tuovan 1-2 kavennuksen. Toisen erän lopussa Rangersin Mark Messier iski kuitenkin 3-1 johdon ylivoimalla maaliruuhkasta ja peli näytti jo melkein ratkenneen tuohon.

Vancouverilla ei ollut kolmannessa erässä enää mitään hävittävää ja joukkue tulikin kovalla sykkeellä Mike Richterin maalille. Tuosta pelin hallinnasta seurasi Rangersille ongelmia alivoiman muodossa. Canucks iski ylivoimalla kavennuksen, kun Geoff Courtnall syötti Lindenille, ja tämä teki pelin toisen maalinsa - peliä oli jäljellä vielä runsaasti ja Canucks oli maalin päässä.

Vancouverilla oli tuon maalin jälkeen monia hyviä tilaisuuksia tasoittaa peli, mutta Richter pelasi hienosti. Paras Canucksin paikka osui Nathan LaFayettelle vain alle kolme minuuttia ennen pelin päätöstä, mutta hän veti melkein avopaikasta tolppaan. Pelin lopussa Canucks otti Kirk McLeanin maalilta pois ja sai aloituksen Rangersin päätyyn. Uskomattoman playoffit pelannut Messier kruunasi nuo playoffinsa vielä aloitusvoitolla ja Stanley Cup meni 54 vuoden tauon jälkeen Manhattanille.

Sen pelin jälkeen eräs parikymppinen hämäläisnuori oli kokenut suosikkinsa kautta elämänsä karvaimman kiekkotappion ja sulkeutui omiin oloihinsa mökille miettimään kiekkomaailman kurjuutta.
 

TML

Jäsen
Huono muisto ja hieno muisto.

2004 Bolts-Flames G7 on aika tuoreessa muistissa. Game 6 piti olla Flamesin juhla mutta niin vain jatkoajalla St. Louis vei kannun takaisin etelään. Gelinasin maalia ei koskaan tarkistettu ja tämä jos mikä jäi kaivelemaan.

Game 7 Bolts oli erittäin hyvin lataantunut ja Vinny Lecavalier oli pelipäällä. Flames nousi vielä Conroyn viivatykillä maalin päähän kolmannen erän jälkimmäisellä puoliskolla, mutta tasoihin ei Flames koskaan päässyt vaikka mm. Leopoldilla loistopaikka olikin. Viimeisellä minuutilla Andrew Ference kolasi vielä St. Louisin jäähyn arvoisesti ja kyllä sitten vitutti. Stanley Cup G7 ja dumari viheltää jäähyn tappiolla olevalle joukkueelle vikalla minuutilla. Ei vaan voi.

Mieleenpainuvin G7 ja samalla ehkä mieleenpainuvin ratkaisu ja finaali on kyllä ilman muuta vuoden 2001 Colorado-New Jersey. Rayn ja Nimon takia olin Avsin puolella ja heti alusta lähtien lumivyöry vyöryi pirujen maalille. Yksi ratkaisevimmista hetkistä nähtiin ensimmäisessä erässä kun Scott Stevens lähti ajamaan hyökkäyskulmassa Joe Sakicia. Sakic otti pommin vastaan ja lennätti Stevensin perseelleen. Sitten alkoikin Alex Tanguay show ja mies taisi painaa 2+1 3-1 päättyneessä pelissä.
Sitten kun näki oman kylän pojan Ville Niemisen ja 20+ vuotta kannua odottaneen Bourquen nostavan kannua, täytyy kyllä sanoa että ei pystynyt kuivin silmin olemaan. Hieno muisto.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Kiitokset nuckille hienosta 94 Game Sevenin kertauksesta, itse en olisi noita yksityiskohtia muistanut, vaikka pelin katsoinkin. Nuo 94-finaalit ovat sikälikin henkilökohtaisesti spesiaalit, sillä ne ovat toistaiseksi viimeiset, jotka olen katsonut kokonaisuudessaan. Seuraavana keväänä pojan olikin jo aika mennä kesätöihin...
 

TAM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers
Uskomattoman playoffit pelannut Messier kruunasi nuo playoffinsa vielä aloitusvoitolla ja Stanley Cup meni 54 vuoden tauon jälkeen Manhattanille.

Jos tuolla viitataan pelin ihan viimeiseen aloitukseen Rangersin päässä (1,6 sekuntia ennen loppua), niin senhän kyllä voitti Craig MacTavish. Moose oli kyllä kentällä tuossa tilanteessa. Tämä näin pilkunnussintana ja jos viitattiin johonkin toiseen aloitukseen, niin pahoittelen.
 

jpet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks
Muistanko väärin, vaan menikö se näin, että muun joukkueen surkutellessa 6. ottelun tappiota olisi Rangersiin hyvin kotiutunut Esa Tikkanen ollut aivan päinvastaisessa mielentilassa ja todenneen itsevarmasti, että onhan se mukavampaa voittaa kannu kotihallissa kuin vieraissa. Näin tapahtuikin ja vancouverilaiset taisivat pistää melkoisen mellakankin pystyyn, kun eivät kyenneet nielemään karvasta tappiota.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Mieleenpainuvin G7 ja samalla ehkä mieleenpainuvin ratkaisu ja finaali on kyllä ilman muuta vuoden 2001 Colorado-New Jersey. Rayn ja Nimon takia olin Avsin puolella ja heti alusta lähtien lumivyöry vyöryi pirujen maalille. Yksi ratkaisevimmista hetkistä nähtiin ensimmäisessä erässä kun Scott Stevens lähti ajamaan hyökkäyskulmassa Joe Sakicia. Sakic otti pommin vastaan ja lennätti Stevensin perseelleen. Sitten alkoikin Alex Tanguay show ja mies taisi painaa 2+1 3-1 päättyneessä pelissä.
Sitten kun näki oman kylän pojan Ville Niemisen ja 20+ vuotta kannua odottaneen Bourquen nostavan kannua, täytyy kyllä sanoa että ei pystynyt kuivin silmin olemaan. Hieno muisto.


Tämä oli kyllä mukava kausi näin Devils fanillekin. Jos joskus pitää hävitä finaali, niin tämä oli oikea paikka. Ei todellakaan Nimon, vaan Ray Bourquen takia. Lisäksi kun edelliskaudelta oli mestaruus alla. Mestaruutta puolustettiin siis ihan hyvin, kun finaaliin päästiin. Vähän taisi silmät kostua itselläkin noina aamuyön tunteina. Ihan varma en ole vieläkään, johtuiko se tappiosta vai Ray Bourquesta?
 

Vulak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks. Portland Pirates ja HIFK
Ottelua odotellessa, odottavan aika on pitkä :)

Tuli mieleen noita historiatietoja katsellassa pari kysymystä:

- Onko kaikki Stanley Cup Game sevenit päättyneet kotivoittoon?
- Onko Pittsburgh koskaan voittanut playoff ottelua Detroitin kotihallissa?
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Ottelua odotellessa, odottavan aika on pitkä :)

Tuli mieleen noita historiatietoja katsellassa pari kysymystä:

- Onko kaikki Stanley Cup Game sevenit päättyneet kotivoittoon?
- Onko Pittsburgh koskaan voittanut playoff ottelua Detroitin kotihallissa?

- Nopeasti katsottuna kotijoukkueelle 12-2. Edellinen vierasvoitto vuodelta 1971, kun Montreal kukisti Chicagon.
- Viime vuoden 5. finaalissa Pittsburgh voitti kolmannella jatkoajalla ja sai venytettyä sarjaa. Ennen viime vuotta joukkueet eivät olleet kohdanneet pudotuspeleissä (suuri osa ajastahan on mennyt eri konferensseissa, joten sinänsä ei mikään ihme)
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
- Onko kaikki Stanley Cup Game sevenit päättyneet kotivoittoon?
- Onko Pittsburgh koskaan voittanut playoff ottelua Detroitin kotihallissa?

Kyllä, kotivoittoon päättyi nuo kaikki mitkä laitoin tuohon listaan. Itseasiassa pitää mennä ihan vuoteen 1965 jolloin viimeksi Toronto on voittanut vieraissa Game sevenin. Montreal voitti kyllä kotona 1971.

Peli numero 5 viime vuonna meni jatkoajalla Pittsburgille Detroitin kotona.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jos tuolla viitataan pelin ihan viimeiseen aloitukseen Rangersin päässä (1,6 sekuntia ennen loppua), niin senhän kyllä voitti Craig MacTavish. Moose oli kyllä kentällä tuossa tilanteessa. Tämä näin pilkunnussintana ja jos viitattiin johonkin toiseen aloitukseen, niin pahoittelen.
Ei tarvitse pahoitella, mutta tuolla viitataan pelin lopun aloitukseen Rangersin päässä, kun peliä oli jäljellä parikymmentä sekuntia ja Canucks oli ottanut maalivahdin pois. Tuossa vaiheessa oli vielä toivoa jäljellä. MacTavishin aloituksessa oli tosiaan tuo noin sekunti peliaikaa, eikä tuossa ajassa tehdä tuollaisessa pelissä maalia.

jpet kirjoitti:
Näin tapahtuikin ja vancouverilaiset taisivat pistää melkoisen mellakankin pystyyn, kun eivät kyenneet nielemään karvasta tappiota.
Alakaupungilla oli tosiaan isot mellakat heti finaalin jälkeen. Monen mielestä noissa oli kyse enemmänkin kaupungin huligaanien ja vastaavien ihmisten järjestämästä sekasorrosta, jonka aikana liikkeisiin murtauduttiin ja autoja rikottiin, kuin todellisten kiekkofanien järjestämästä vihanpurkauksesta.

Vancouverin joukkuetta oli vastassa lentokentällä aamuviiden aikaan finaalia seuraavana päivänä noin 10000 ihmistä ja he antoivat hävinneille suosikeilleen isot suosionosoitukset. Heinäkuun puolivälissä kaupungilla järjestettiin puolestaan kannattajien yhteiskokoontuminen BC Placen ympärille, jonne tuli noin 50000 vancouverilaista vielä kerran muistelemaan tuon kevään tapahtumia.

Jos joku on kiinnostunut katsomaan enemmän tuon kevään jälkeisiä tapahtumia, niin youtubesta löytyy. Tässä ensimmäinen osa.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Itseasiassa pitää mennä ihan vuoteen 1965 jolloin viimeksi Toronto on voittanut vieraissa Game sevenin. Montreal voitti kyllä kotona 1971.

Väärin nämä ainakin hockeydb:n mukaan.

Montreal voitti 2-3 vieraissa Chicagon 1971 ja se on viimeisin vierasvoitto. 1965 Toronto ei ollut edes finaaleissa. 1945 Toronto voitti Detroitin vieraissa 1-2, mikä on se toinen vierasvoitto.

Kolme kertaa on ollut sarja, jossa on ollut pelkkiä kotivoittoja kuuden ensimmäisen matsin jälkeen ja myös seitsemäs peli on päättynyt kotivoittoon.

2003 New Jersey - Anaheim 3-0
1965 Montreal - Chicago 4-0
1955 Detroit - Montreal 3-1

Jatkoaikavoittoja on sitten ne pari kipaletta, jotka ilmeini jo tuossa avausviestissä.

1954 Detroit - Montreal 2-1 OT
1950 Detroit - Montreal 4-3 OT

Harvinaisia ovat.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tämä oli kyllä mukava kausi näin Devils fanillekin. Jos joskus pitää hävitä finaali, niin tämä oli oikea paikka. Ei todellakaan Nimon, vaan Ray Bourquen takia. Lisäksi kun edelliskaudelta oli mestaruus alla. Mestaruutta puolustettiin siis ihan hyvin, kun finaaliin päästiin. Vähän taisi silmät kostua itselläkin noina aamuyön tunteina. Ihan varma en ole vieläkään, johtuiko se tappiosta vai Ray Bourquesta?
Kyllä se mulla ainakin tappiosta johtui. Tuohan oli sitä aikaa, jolloin matseja näki muualtakin kuin maksukanavilta... Oi niitä aikoja.

Mestaruus oli alla, ja jotenkin oli hurja usko toiseen peräkkäiseen. Sitten kun Tanguay-show alkoi, rupesi niin sanotusti kuuppa kiehumaan. Tuntui että vituttaa niin ettei veri kierrä päähän saakka. Bourquen puolesta yritin iloita hieman, mutta vaikeaa se oli kun "oma" joukkue oli se häviävä osapuoli. Jos nyt vaikka Rangers olisi sattunut vastaan Avsille, olisin kannustanut denveriläisiä hurjana, ja lähinnä Bourquen vuoksi (vaikka gloryhuntteri olikin, hehe).

Kahden vuoden päästä meininki olikin sitten päinvastainen, kun Ankat kaadettiin. Ah, sitä ilon ja iloliemen virtaa... Vieläkin kostuu silmä ja moni muukin paikka muistellessa. Siitä on tosin jo kauan, liian kauan.
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Väärin nämä ainakin hockeydb:n mukaan.

Montreal voitti 2-3 vieraissa Chicagon 1971 ja se on viimeisin vierasvoitto. 1965 Toronto ei ollut edes finaaleissa. 1945 Toronto voitti Detroitin vieraissa 1-2, mikä on se toinen vierasvoitto.

Totta joo, tarkoitin kyllä Chicagoa. Katsoin ehkä väärin nuo vieras ja kotivoitot, kun tuo Amerikkalainen tapa on ilmoittaa päinvastoin kuin meillä.
Esim. Montreal at Chicago.

Tuossa Karhuherran blogista poimittuna lisää stooria seiskapeleistä:
http://www.greatesthockeylegends.com/2009/06/seventh-heaven.html
 

Dominator39

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings kaudesta 1992-1993
Kohta mennään taas! Eli ilmeisesti tätä ketjua voi pitää otteluseuranta ketjuna kun ei tähän mennessä olla vielä tolle avattu omaa.

Siis ilmeisesti mitään viime hetken poissaoloja ei ole vaan Sykorakin on mukana menossa vaikka kausi piti olla miehellä game 6 jälkeen ohi.

Go Wings go!
 

Rocco

Jäsen
Jostakin luin, että Detroit on 18-0, kun ratkaiseva finaaliottelu pelataan Detroitissa. Ja tähän kuuluu mukaan kaikki pääsarjatason lajit, ei ainoastaan jääkiekko. Tähän varmaan tulee poikkeus tänään.
 

Lecavalier4

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bolts
Minulle juuri pelattu Pittsburgh - Detroit -finaaliottelu oli pieni pettymys. Olisin odottanut ottelulta enemmän, jotenkin tuo tuntui vaan niin kuivalta.

Osasyy saattaa olla sekin, että molemmat joukkueet ovat omassa antipatia-listauksessani TOP 5:ssä, mutta kovasti olin Pittsburghin puolella Hossan ja Detroitin ruotsalaisten takia, joista en ole koskaan pitänyt. Suoraan sanottuna Detroit on ykkösenä kun minulta kysytään, mikä on mielestäsi NHL:n ärsyttävin/epämiellyttävin seura. Detroitin organisaatio on vaan niin järkyttävän hyvä ja joukkue on menestynyt viime vuosina paremmin kuin mikään muu koko maailmassa.

Talbotin tehtyä jo 2-0, alkoi pulssi laskea kohti normaalia arvoa. Itse asiassa huomasin Detroitin pelistä, ettei nyt kaikki ole kohdallaan ja tuudittauduin jo ajattelemaan Sidney Crosbyn nostamassa Stanley Cupia Joe Louisin kattoon. Pittsburgh taasen pelasi hyvää puolustuspeliä läpi ottelun tekemättä ainuttakaan pahaa virhettä (mitä nyt Gill pari / peli tekee). Detroitin kavennettua ottelu tipahdin ajatuksistani takaisin ottelun äärelle, jossa kaikki voisi olla vielä mahdollista. Detroitin viimeinen rynnistys oli kova, mutta hyökkäykset menivät kulmauksiin, josta haetiin jatkuvasti viivavetoa, joka kylläkin oli ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa Pittsburghin varjellessa omaa maaliaan niin hyvin. Viimeinen hyvä tilanne sattui tulemaan 4-kertaiselle Stanley Cup mestarille, ties kuinka monen norrisin voittajalle, Olympiakisojen voittajalle Nicklas Lidströmille, joka myöskin on näitä Detoitin vihattavia ruotsalaisia. Ainoastaan sen takia, että sattuu olemaan äärimmäisen hyvä hommassaan, mitä nyt ulkonäkö ja synnyinpaikka hitusen lietsovat lisää epämieltymystä tätä pelaajaa kohtaan. Lidström laukoi, mutta Fleuryn torjunta pelasti koko Penguinsin.

Tätä Game Seveniä on helppo verrata Tampan ja Calgaryn vastaavaan. Ruslan Fedotenko nousi 2004 sankariksi kahdella maalillaan, josta Tampa sai hyvän 2-0 johdon. Talbot teki saman Penguinsille. Craig Conroy latasi Tampaa vastaan Calgarylle viivasta 2-1 kavennuksen samoin kuin teki Ericsson (?) juuri pelatussa NHL-finaalissa. Calgary hölmöili lopussa itselleen jäähyn, mutta kuitenkin Calgary-pelaajalle siunaantui hyvä maalintekotilanne (Nilson?) viimeisillä sekunneilla, samoin kuin Lidströmille näissä finaaleissa. Maalivahdit kuitenkin selvittivät molemmat tilanteet.

Eroja on kuitenkin paljon, ja pidän Tampan ja Calgaryn kohtaamista paljon viihdyttävämpänä. Toki on eri asia, kun oma suosikkijoukkue on finaaleissa kuin kaksi ei-niin-kivaa joukkuetta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös