Lev Tejsalilla näyttää olevan hankaluuksia kun vastassa on vähänkään liikkuvampi joukkue, jonka pakitkin ennättävät iholle. Viime kevään tsemppaamiset tapparan diesel-pakkeja vastaan antoivat käsityksen siitä, mihin kykenee, jos tilaa ja aikaa on edes vähän enemmän.
Lev on ”tunturipelaaja”. Kun on hyvä päivä, asennetta ja vääntöhaluja on. Huonona päivänä taas hiihtelee varjojen mailla. Pelasi tänään ensimmäisen erän mun mielestä todella hyvin, luopui pari kertaa hyökkäyspäässä jopa yllättävän peliä edistävällä tavalla kiekosta, mikä poikkesi normaalista melko paljon. 2. Ja 3. erässä oli sitten taas melko näkymätön.
Mä pidän siitä röyhkeästä ja häpeilemättömästä tyylistä, mitä Leevi pystyy parhaimmillaan tarjoilemaan. Siitä huolimatta hän tarvitsisi jonkun mentaalivalmentajan, jonka avulla saisi sipulin paremmin kasaan ja sitä myötä suoritustason myös tasaisemmaksi. Keppi (mestiskomennus) tai porkkana (nosto ylempään ketjuun) ovat harvemmin toimivia tällaiselle taiteilijaluonteelle. Se sipuli on vaan niin paljon kompleksimpi ja vaatii moninasta jänteen kasvattamista. Jänne Leevillä on liian lyhyt ja se kestää nyt ainoastaan henkilökohtaisten onnistumisten avulla.