Leevin kaltainen pelaaja kärsii valtavasti huonosta jäästä. Leevin ja kaltaistensa pitäisi vain se itsekin snaijata. Eilen ainakaan Leevi ei sitä tajunnut. Kikkalaatikosta täytyy alkaa pikkuhiljaa löytyä muutakin kuin kiekon hautomista ja itsekästä pelaamista, koska Leeviä itseään ei ihan hirveästi puolustaminen kiinnosta. Kun Leevi riplailee kiekon kanssa sen pari veiviä liian pitkään, hänellä menee järjettömästi energiaa siihen. Kun sitten vastustaja riistää kiekon, Leevin pitäisi painaa ensimmäisenä puolustamaan, mutta toistaiseksi se on ollut vähän sitä, että Leevillä menee kiekonmenetys liikaa tunteisiin ja siinä tunnekuohussaan hän menettää pari sekuntia, jolloin jää jälkeen. Kyllä se Leevikin sinne omiin pinkaisee, tosin sen pari sekkaa liian myöhään, mutta energiat ovat usein nollissa ja se näkyy.
Kyse on vain osittain asenteesta, enimmäkseen "toimintatavoista". Leevin pelityyli tulee niin selkärangasta, että hän ei varmaan siinä pelin tiimellyksessä edes kaikkea ehdi tajuta. Se vaatii Leeviltä itseltään todella paljon, että muutos siirtyy ihan käytännön toimiin. Ketjukaverit joutuvat ennakoimaan Leevin pelaamista, kuten toki vastustajien, mutta se on hankalaa. Tämähän on periaatteessa erinomainen juttu ja Leevin vahvuus, mutta näissä kiekonmenetystilanteissa se kuitenkin vaikeuttaa muiden pelaamista, kun ainakaan vielä kaikkien pelaaminen on vähän hakemista.
Eilen Leevi veti yhdessä vaiheessa aivan överipitkän vaihdon ja olin ihan varma, että nyt soi omissa. Onneksi niin ei tapahtunut. Mutta noista ylipitkistä vaihdoista pitää päästä eroon. Sama tosin koskee Vesalaista. Kun homma on yliyrittämistä ja puskemista, näistä luovista maaliahneista pelaajista on silloin melkein enemmän haittaa kuin hyötyä, koska heidän sisäinen palonsa tehdä maali on niin korkea. Ottavat isoja riskejä ja vähän jämähtävät omaan kuplaansa. Jos homma toimii ja tilanteista seuraa maali, hieno homma, mutta usein niin ei kuitenkaan käy. Nämä pelaajat tarvitsevat kuitenkin lähes aina sen flow-tilan, jotta saavat tulosta aikaiseksi. Siksi ovatkin upeaa katsottavaa, kun homma toimii. Mutta, silloin, kun eivät siihen pääse ja väkisin hakevat ratkaisua, niistä seuraa hyvin usein kiekonmenetyksiä ja omiin vaarallisia tilanteita ja se on sitten usein puhtaasta tuurista ja muista pelaajista kiinni, selvitäänkö vain säikähdyksellä.
Kyse on vain osittain asenteesta, enimmäkseen "toimintatavoista". Leevin pelityyli tulee niin selkärangasta, että hän ei varmaan siinä pelin tiimellyksessä edes kaikkea ehdi tajuta. Se vaatii Leeviltä itseltään todella paljon, että muutos siirtyy ihan käytännön toimiin. Ketjukaverit joutuvat ennakoimaan Leevin pelaamista, kuten toki vastustajien, mutta se on hankalaa. Tämähän on periaatteessa erinomainen juttu ja Leevin vahvuus, mutta näissä kiekonmenetystilanteissa se kuitenkin vaikeuttaa muiden pelaamista, kun ainakaan vielä kaikkien pelaaminen on vähän hakemista.
Eilen Leevi veti yhdessä vaiheessa aivan överipitkän vaihdon ja olin ihan varma, että nyt soi omissa. Onneksi niin ei tapahtunut. Mutta noista ylipitkistä vaihdoista pitää päästä eroon. Sama tosin koskee Vesalaista. Kun homma on yliyrittämistä ja puskemista, näistä luovista maaliahneista pelaajista on silloin melkein enemmän haittaa kuin hyötyä, koska heidän sisäinen palonsa tehdä maali on niin korkea. Ottavat isoja riskejä ja vähän jämähtävät omaan kuplaansa. Jos homma toimii ja tilanteista seuraa maali, hieno homma, mutta usein niin ei kuitenkaan käy. Nämä pelaajat tarvitsevat kuitenkin lähes aina sen flow-tilan, jotta saavat tulosta aikaiseksi. Siksi ovatkin upeaa katsottavaa, kun homma toimii. Mutta, silloin, kun eivät siihen pääse ja väkisin hakevat ratkaisua, niistä seuraa hyvin usein kiekonmenetyksiä ja omiin vaarallisia tilanteita ja se on sitten usein puhtaasta tuurista ja muista pelaajista kiinni, selvitäänkö vain säikähdyksellä.