Jokseenkin jopa yllätyin koko levyn tasosta sillä en millään muotoa uskonut esimerkiksi Jani Wickholmin kykenevän esittämään Leevin musiikkia välttävää paremmin. Liekö sitten niin että Leevin sanoma biisien sisällä oli niin vahva ja kansanläheinen, että meistä jokaisen on helppo ymmärtää ja kokea kappaleet. Tämä helpottanee myöskin coveroinnin onnistumista.
Hyvällä maulla tehty levy, joka ei vie Leevin tuotannosta mitään pois. Päinvastoin.
Tuli itsekin nyt kuunneltua koko setti kahteen kertaan läpi ja pakko yhtyä näihin kommentteihin. Pitkästä aikaa joku levy "puhutteli". Vaikka kuuntelen originaalia Leeviä todella usein, niin esim.
pimeä tie, mukavaa matkaa veto hyvien tulkitsijoiden toimesta sai miltei karvat pystyyn.
Jopa Wickholmin Elina saa synninpäästön. Viikatteen Teuvo tosiaan on vähän liian lähellä alkuperäistä, vaikka hyvä veto onkin. Etenkin biisin alussa paukkuvat "peltitynnyrit" sai hymyn suupieliin.
Lähestulkoon loistavaksi nostaisin etenkin Timo Rautiaisen ja Mariskan, erittäin hyviä Brightboy, 51 koodia, Uniklubi ja Stella. Joku saattoi jo unohtua, esim. kappaleen
nainen toiselta planeetalta esittäjää en muista millään, vaikka ihan hyvä veto onkin.
Eniten radiossa soineet Happoradio ja Egotrippi ovat taas minun mielestäni hivenen mitäänsanomattomia esityksiä, tosin biisejä jotka eivät herätä muutenkaan niin suuria tunteita mitä Göstan tekeleet parhaimmillaan.
Kaikkiaan mielenkiintoinen levy ja jopa onnistunut coveri. Onneksi Gösta ehti tekemään tätä matskua niin mahdottoman paljon. Jos mikään muu ei saa suomalaista miestä kyyneliin, niin pieni tunnelmointi joskus yksinään kynttilän valossa, syksyn pimeillä ja vapaavalintaisen alkoholiannoksen kanssa (tai ilman) on omiaan. Göstan tekstit kyllä elää ja koskettaa, aina.