Näitä uskomattoman epäonnen sotureitahan on muutamia tunnettuja, joita heti tulee mieleen.
Melkein enemmän kuin itse epäonni harmittaa, että kyseisten pelaajien päälle kaatuu ansaitsematonta rapaa, ikään kuin he eivät jo olisi kärsineet tarpeeksi paskasta tuurista.
Aina voi puhua loukkaantumisherkkyydestä, mikä varmasti on todellista joissakin tapauksissa, mutta kun tarpeeksi monta lottopalloa laitetaan koneeseen, niin joillekin tulee myös sattumaan ihan vain se yksi liian huono munkki tai epäonnisten sattumusten sarja.
Joillekin lahjakkuuksille huono säkä sattuu niin aikaisessa vaiheessa uraa, että emme enää muista tai emme ole koskaan kuulleetkaan heistä, koska eivät olleet vielä tunnettuja. Epäonni on osa elämää. Toisaalta sellaiseen asemaan pääseminen, jossa monet näkevät epäonnen, on jo vaatinut onnekkaita sattumia, kovaa työtä ja lahjakkuutta.
Harmittaa monelta kannalta Korpikosken tilanne, mutta niin kauan kuin on elämää, on valoa. Toivon pelkkää hyvää hänelle. Erityisesti toivon lisää Lauri Korpikosken kaltaisia pelaajia, joilla on aina sydän pelissä.