Mainos

Lasten lihavuus

  • 4 394
  • 25

timosusi

Jäsen
Ajellessani kesällä Uudenmaan maaseudulla ohitin ryhmän koululaisia. Siinä vaiheessa välähti että hemmetti, olipa paljon läskejä oppilaita. Rupesin siinä sitten seuraamaan tulevilla viikoilla opintaipaleelleen palanneita. Silmämääräisesti semmoiset oppilaat joita minun kouluaikoinani (lopetin peruskouluni vuonna 1998 eli ei niin kovin kauan sitten) solvattiin kyselemättä läskeiksi olivat nyt ihan normijamppoja. Tilastollinen tieto tukee mutua: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00017. On myöskin tutkittua tietoa että lihavuus altistaa vakaville kansanterveydellisille ongelmille, ja että lapsuusajan lihavuus korreloi aikuisiän lihavuuden kanssa. Näistä ei liene syytä edes keskustella. Mietinnässä olisikin nyt se miten tuon lihavuuskäyrän suunta saataisiin muutettua ja näin vaimennettua terveydellisen aikapommin tikitystä?

Kokonaismuutos on tietysti monen asian summa. Koululaiset viettävät ehkä noin kolmanneksen valveillaoloajastaan koulussa, eli se olisi yksi ilmeinen mahdollinen vaikutuskanava. Itse suhtaudun omien kokemusteni pohjalta melko skeptisesti valistuksen voimaan, ei junioriin uppoa tieto siitä mikä parin vuosikymmenen päästä uhkaa. Enemmänkin toivoisin konkreettisia toimia joilla ohjataan oikeaan suuntaan. Kouluruokailu pitäisi palauttaa kunniaan, ja ennen kaikkea kammeta kaikenlaiset helvetin limuautomaatit tms. ulos kouluista. Saataisiin juurrutettua tapaa aterioida säännöllisiin aikoihin ja täysipainoista ruokaa. Toinen koulun mahdollisuus mikä tulee mieleen ovat tietysti liikuntatunnit. Nämähän tietysti eivät sinänsä voi vaikuttaa merkittävästi suoraan kokonaisenergiankulutukseen vähäisestä määrästään johtuen, mutta mahdollisuus luoda liikuntamyönteistä ilmapiiriä ja opettaa perustaitoja vapaa-ajanharrastuksia varten on olemassa.

Toinen mahdollisuus on tämä ohjattu vapaa-ajanliikunta. Kuten linkistä ilmenee, tämä on ollut kasvussa. Tässä on nyt annettava tunnustusta muuten parjaamalleni Nuori Suomi -toiminnalle. Kansanterveydellisesti on huomattavasti tärkeämpää saada myös ne ei-urheilulliset tampiot pysymään harrastuksen parissa kuin liikunnallisesti lahjakkaat jotka todennäköisesti eivät muutenkaan kuulu terveydelliseen riskiryhmään. Kuitenkaan ohjattu liikuntatoiminta ei kasvustaankaan huolimatta ole pystynyt pysäyttämään lasten lihavuuden kasvua.

Itse pitäisin kaikkein tärkeimpänä - tietysti - vanhempia. Ei tässä(kin) asiassa voi sysätä vastuuta jollekin instanssille. Vanhempien pitäisi näyttää esimerkkiä, kasvattaa lapsiaan. Tarjota virikkeitä myös fyysisesti. Ei lasta tarvitse aina viedä autolla joka paikkaan, kävellen ja pyörälläkin pääsee kyllä. Minusta on jotenkin todella säälittävää että lapsia ohjataan urheilemaan - ja sitten viedään treeneihin kilometrin päähän autolla. Tai vielä pahempaa että lasten kasvatus ulkoistetaan pleikkarille. Mun lapsuudessani oli vielä ihan yleistä että lapsille oli asetettu aikarajoja nintendon pelaamisen suhteen, en ole törmännyt enää. Tietysti joku jolla on kymmenen korvilla olevia lapsia osaa varmaan sanoa paremmin. Vanhempien pitäisi myös ohjata terveellisiin ruokailutottumuksiin: laadukasta ruokaa säännöllisin ruokailuajoin. Eivät lapset osaa päättää tätä asiaa, ei sitä Bic Maciä tarvitse ostaa kuin joskus erityisenä juhlahetkenä vaikka penska sitä kärttäisikin aina.

Sitä toivoisi ennenkaikkea että vanhemmat kantaisivat vastuunsa vanhempina eivätkä lapsen itsenäiseksi opettamisen nimissä antaisi heidän olla vastuussa asioista joiden vastuuta eivät pysty kantamaan. Ihmeellistä että vanhemmat periaatteessa ovat vaikka valmiita väkivaltaan jos joku antaa heidän kullannupulleen asiallista palautetta, mutta samaan aikaan ei riitä tarmoa opettaa terveellisiä elintapoja. Tämän karhunpalveluksen vaikutukset ovat kuitenkin hyvinkin verrattavissa törkeään pahoinpitelyyn.


Mitä mieltä muut palstalaiset ovat, mistä lasten lihavuus johtuu ja miten sitä voitaisiin torjua?
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id77791.html

Tuore uutinen kertoo, että lapsia ja nuoria tulisi kannustaa liikkumiseen nykyistä enemmän koulupäivän aikana. Eli ei pelkkä 2-3 viiikotuntia liikuntaa oppiaineena kertakaikkiaan riitä. Eikä tämä ole mikään ihan uusi ilmiö. Jo muutaman vuoden ajan on puolustusvoimien taholta julkaistu tilastoja siitä, miten armeijaan tulevien alokkaiden keskipaino on tasaisesti noussut. Samaan aikaan kun Cooperin-testin ja lihaskuntotestien tulokset ovat olleet laskusuunnassa. Kai se kertoo siitä että "pleikkari-sukupolvi" ei ole tottunut enää yhtä paljon potkimaan palloa pihalla ja liikuntaharrastus ei ole lainkaan niin trendikästä kuin vielä aikaisemmilla ikäluokilla.
 
Viimeksi muokattu:

Jindebyne

Jäsen
Itse suoritin peruskouluni reilut kuusi vuotta sitten ja siltä pohjalta omat kokemukseni koululiikunnasta kyllä tukevat tuota tilastoa, että nuoret lihoavat.

Minulla ei ole ollut "pakollista" koululiikuntaa koskaan yli 2h/viikko. Maksimissaan sitä sai 6h/viikko kun laski yhteen pakolliset ja kaikki valinnaiset liikuntakurssit.

Kyllä luokasta aina huomasi sen, että ketkä aktiivisesti pelailivat siellä liikuntatunneilla niin he myös harrastivat liikuntaa vapaa-ajallaan. Sitten karkeasti toinen puoli luokasta oli sellaisia, että koululiikunta oli viikon ainoa liikunnalinen välttämätön paha ja muuten pleikkari ja karkit oli kovempi juttu.

Koululiikunta on myös äärimmäisen sosiaalista puuhaa, usein juuri ne liikunnaliset hurvittelijat olivat paljon ulospäinsuuntautuneisempaa ja sosiaalisempaa porukkaa kuin tämä pleikkariklaani. Tietysti he saattoivat keskenään keskustella jostain pelistä, mutta heti jos joku meistä meni juttelemaan niin heillä katse hapuili pitkin seiniä ja selvästi arasti ottaa kontaktia.

En itsekään mahdollisilta lapsiltani kieltäisi karkkia tai pleikkaria tms, mutta niitä tulisi rajoittaa ja opettaa lapselle monipuolisen vapaa-ajan vietto missä ensin käytäisiin vaikka vähän potkimassa palloa ja sen jälkeen illalla ennen nukkumaanmenoa voisi pelaa vaikka vaikka pari peliä uusinta änäriä. Lauantaina karkkipäivä tiettyyn ikään asti, enkä silloinkaan ostaisi sitä Megahyper kilon säkkiä mikä varmasti joka muksulle maistuisi.

Itse nyt en ole koskaan kuulunut näihin "vittu sä olet läski" -haukkujiin, mutta ylipainoinen lapsi varmasti kärsii tilanteestaan sekä henkisesti, että fyysisesti. Sen takia olisi hyvä opettaa lapselle jo ihan rutiininomainen liikunnanharrastaminen ja koittaa löytää joku semmoinen aktiviteetti mikä olisi kivaa ihan aidosti hänelle.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kyvyttömien vanhempien syy ja vastuu. Se on sitä kun ei kiinnosta mikään, viedään pennut Mäkkäriin kun ei joko osata tai viitsitä tehdä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Samalla ne ipanat tottuu lappamaan vaan sitä paskaa kitaansa ja oikean ruoan taju katoaa (kitistään jos naaman eteen pistetään jauhelihakastiket perunoilla). Sitten vielä kaupan kautta kotiin, sipsit, cokikset ja irtokarkit mukaan ja telkkarin ääreen.

Yllättääkö, että on läskejä?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Muutama päivä sitten luin lyhyen uutisjutun, jossa mainittiin suomalaisten olevan lihavimpia pohjoismaalaisia, mutta vielä selvästi jenkkien perässä. Prosentit menivät suurinpiirtein tyyliin 12-17-30, ja huippuna oli joidenkin Tyynenmeren saarien päälle 60 prosentin läskiluvut. Ehkä jengi saataisiin liikkumaan siten, että pleikkarille kehitettäisiin joku hölkkäpeli ja valtio kustantaisi simulaattoreita yleiseen käyttöön kaupunkien keskeisille paikoille.

Itse olin lapsena reilusti ylipainoinen. Omalla kohdallani onni potkaisi sikäli, että muutimme juuri pituuskasvun alkaessa kauemmaksi koulusta. Poljin kouluun lähes vuoden ympäri, päälle talven ulkojäät ja pituutta kymmenen senttiä. Kahdeksannelta luokalta lähtien olen ollut normaalikroppaisen kirjoissa. Laihtumistani suurempi onni on kuitenkin varmasti ollut se, että kuuluin kouluhierarkiassa aina sen verran korkealle, ettei minua kiusattu läskieni vuoksi.

Omaa tytärtäni olen pyrkinyt totuttamaan monipuoliseen ruokaan, tosin vaihtelevasti onnistuen, ja makeaan rajoittaen. Limusta se ei onneksi pidä vielä ollenkaan. Karkkipäivä on osoittautunut toimivaksi jutuksi - viisi irtokarkkia on aivan riittävästi, kun ne saa itse valita. En kuitenkaan kannata natsimeininkiä sikäli, että nipottaisin kyläpaikan kekseistä sun muista. Tavoitteena on kuitenkin elämäänsä tyytyväinen lapsi, vaikka pieni pömppömaha olisikin. Mäkkärit ja subwayt sun muut kuuluvat kuitenkin niin tiiviisti nykykulttuuriin, että en halua kasvattaa tytärtäni missään tynnyrissä. Joskus on ihan hyvä käydä vapaalla vetämässä pizzat koko porukalla ja mennä sen päälle kahvilaan istuskelemaan. Kotona kuitenkin luodaan ne päälinjat, ja koska itsekin haluan pysyä kuosissa, pysyy tytärkin silloin.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Mäkkärit ja subwayt sun muut kuuluvat kuitenkin niin tiiviisti nykykulttuuriin, että en halua kasvattaa tytärtäni missään tynnyrissä.
Myös ulkomaalaisviha ja päihteiden väärinkäyttö kuuluvat tiiviisti nykykulttuuriin. Nykykulttuuriin voi vaikuttaa. Ajattele tynnyrin ulkopuolelle. (Think outside the box.)

nimimerkki: en ole koskaan käynyt mäkissä tai subissa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Myös ulkomaalaisviha ja päihteiden väärinkäyttö kuuluvat tiiviisti nykykulttuuriin. Nykykulttuuriin voi vaikuttaa. Ajattele tynnyrin ulkopuolelle. (Think outside the box.)
Kyllä, olenkin määrätietoisesti pyrkinyt muistuttamaan tytärtäni neekerien, ruotsalaisten ja pohjalaisten erilaisuudesta. Näin savolaisena erityisesti tuo jälkimmäiselle ryhmälle vihoittelu on merkittävää kulttuuriperimän siirtämistä jälkipolville.

Joo. Pointtini oli lähinnä siinä, että en näe pikaruokapaikkoja minään kammottavina mörköinä, vaan niillä voi silloin tällöin piristää arkeaan. Suhtaudun niihin sekä omalla kohdallani että kasvattajana vähän kuten karkkiin. Arkea ne eivät missään tapauksessa hallitse, vaan ovat pientä ekstraa silloin tällöin. Turha niitä demonisoida sen enempää kuin tyrkyttääkään.

Oikeissa kahviloissa sen sijaan tykkäisin oleilla vaikka päivittäin tyttäreni kanssa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Eiköhän tässä taustalla ole samat syyt kuin myös aikuisten lihomisessa. Yhteiskunta on muuttumassa sellaiseksi, että sekä hyötyliikunta, että monet energiaa kuluttavat harrasteet jäävät vähiin. Ja toisaalta kaiken maailman herkuttelut ja epäterveelliset ruoat tuntuvat lisääntyvän.

Lapset eivät välttämättä osaa nähdä itse, mikä on terveellistä ja mikä ei. Sen vuoksi vastuu asiasta on heidän vanhemmillaan. Mutta kun ylipainoisuus lisääntyy vanhempienkin keskuudessa, on tuo lapsista huolehtiminenkin kai aika vaikeaa.

Jotenkin tuntuu, että tyypillinen suomalainen perustelee pulskistumistaan sanomalla: "Kyllä minä tiedän, että tämä lihottaa, mutta kun tämä on niin hyvää". Tai: "Kyllä minun pitäisi käydä lenkilläkin, mutta kun minä en jaksa mennä". Tai: "Lenkkeily on niin tylsää".

Joka tapauksessa, kultaisen keskitien löytäminen on se tärkein. Ajoittainen herkuttelu on sallittua, mutta herkuttelun arkipäiväistäminen on paha virhe. Toisaalta, jokaisen oma asia kai on, mitä haluaa elämältään. Jos haluaa herkutella ja jättää liikunnan minimiin, hyväksyköön sen, että silloin tulee myös helposti kiloja vyötärölle. Tätä samaa pitäisi myös mielestäni teroittaa lasten mieliin.
 

timosusi

Jäsen
Lapset eivät välttämättä osaa nähdä itse, mikä on terveellistä ja mikä ei. Sen vuoksi vastuu asiasta on heidän vanhemmillaan. Mutta kun ylipainoisuus lisääntyy vanhempienkin keskuudessa, on tuo lapsista huolehtiminenkin kai aika vaikeaa.

Erityisen vaarallista on vaan se että lasten lihavuus on vuosien mittaan kasvanut paljon nopeammin kuin aikuisten.
 

Sarastro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kyllähän ne ruokailutavat kotoa periytyvät. Aika usein on havaittavissa, että isukki ja poika ovat ruumiinrakeenteeltaan samannäköisiä. Toinen vain pienoiskoossa. Koirat muistuttavat omistajiaan ja niin myös lapset.

Mielestäni oli omituista, kun kouluterveydenhoitaja luuli poikaani sairaaksi, koska poika nyt sattuu olemaan laiha. Epäili jotain imeytymishäiriötä tms. Hemoglobiiniarvo 135 todisti tämän epäilyn vääräksi, mutta kuitenkin epäily jatkui. Poikani on kuin kopio itsestäni samanikäisenä. 80-luvulla taisi kaikilla kylkiluut törröttää ylimmät mukaanlukien. Ei meitä silloin epäilty sairaiksi! Taitaa vähän terveydenhoitajalla todellisuus hämärtyä, kun laskeskelee ekaluokkalaisten makkaroita.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Itselläni on muuten samanlainen tausta kuin sampiolla, että kahdeksannelta luokalta lähtien olen ollut "normaalien" kirjoissa. Sitä ennen olin ylipainoinen. Urheiluharrastus alkoi kuudennella ja pääsi kunnon vauhtiin seiskalla. Siihen päälle normaali murrosikäisen valtava kulutus, niin avot. (Joskus olin 182/62, nykyisin jotain 182/68-70) Ruokailutottumuksiani muutin sen verran, että taisin syödä enemmän kuin ennen. Monta lautasellista koti/kouluruokaa lähes aina.

Sitten pikku hiljaa on tullut se elämänmuutos, että suurin osa vuodesta kuluu kaupunkiolosuhteissa. Kaikki vapaa-aika ei mene puiden pilkkomiseen ja työtkin (aiemmin opiskelut) on sisähommia. Kesti aikansa huomata, että ei vain voi syödä paljon. Vaikka kuinka liikkuisi.

Sanonta "Pitää syödä että jaksaa" ei ole minkään arvoinen kaupunkielämässä. Fyysinen jaksaminen ei ole kynnys. Vähällä syömisellä selviää, ja selvittävä on. Ja todella vähäisellä syömisellä, jos vertaa siihen, mihin maalla totutaan. Kun menee käymään kotona, niin pitää tankata reilusti ja tiheään, että jaksaa. Silti jos vähänkin kauemmin viettää aikaa maalla, niin kaupungissa ehkä kertynyttä massaa katoaa.

Tuota lapsuuden lihavuutta olen jonkin verran miettinyt, että mistä johtui. Tosiaan ei peräkylillä ollut mitään pikaruokaloita, kauppoja tai kioskeja. Ranskanperunat ja cokis olivat sellaisia juttuja, jotka eivät olleet tuttuja ennen kouluunmenoa ja harvinaista "herkkua" pitkälle sen jälkeen. Hampurilaisista ja pizzoista nyt puhumattakaan. Täysi-ikäisyyden puolelle meni, ennen kuin sellaisia maistoi. Karkkiakaan ei kovin usein saanut.

No, rasvaista maitoa ja kaikenlaista kahvipöydän pullaa ja kakkua tuli vedettyä. Ja lasna en ollut kai se ahkerin temmeltäjä, vaan haaveilija ja korpifilosofi. Sitä se kai oli.
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
mun mielestä yks ratkasu tähän on, että lisää liikuntaa kouluihin. Lapsia ei pidä pakottaa liikkumaan yhtää enempää mitä nyt, mutta valinnaisia liikuntatunteja pitäs olla mahdollista ottaa. Lisäks liikunnanopettajien koulutukseen pitäs panostaa, tähdätään että saadaan osaavat ja ennen kaikkea innostavat liikunnanopettajat ala- ja yläasteille. Pakottaminen tuo paskan maun, mutta kun vähän innostaa niin valinnat tulee vapaaehtoisestikin.

Vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksia tulisi myös lisätä. Nythän on ollut hiukan keskustelua, kuinka monet kentät ovat etenkin Helsingissä seurakäytössä. Liikuntaa pitäs tuoda lähelle lapsia, joka asiasta ei tarvitse periä kalliita lisenssejä ja joukkuemaksuja, liikuntakerhot kunniaan.!

Myös vanhemmilla on vastuuta tässä. Pitäs kannustaa lapsia liikkumaan, eikä pelkästään sanomalla, että menepäs nyt pihalle, vaan aikuisen oma esimerkki on kans tärkeä. Lisäks heidän pitäs kiinnittää huomiota siihen, mitä ruokaa lapsille tarjotaan. Jos joka viikonloppu lähdetään käymään mäkissä, ei se ole oikea tapa. Lapset eivät älyä sitä mikä ruoka on parempaa ja terveellistä.
 

timosusi

Jäsen
mun mielestä yks ratkasu tähän on, että lisää liikuntaa kouluihin. Lapsia ei pidä pakottaa liikkumaan yhtää enempää mitä nyt, mutta valinnaisia liikuntatunteja pitäs olla mahdollista ottaa. Lisäks liikunnanopettajien koulutukseen pitäs panostaa, tähdätään että saadaan osaavat ja ennen kaikkea innostavat liikunnanopettajat ala- ja yläasteille. Pakottaminen tuo paskan maun, mutta kun vähän innostaa niin valinnat tulee vapaaehtoisestikin.

Tää vois muuten olla hyvä pointti. Nyt täytyy tunnustaa että en ole tästä ihan varma, mutta käsittääkseni ala-asteella ei ole koulutettuja liikunnanopettajia. Kuitenkin juuri siinä iässä olisi helpoin saada lapset innostuneeksi kun ei niillä ole sellaista kapinoimisen tarvetta kuin yläasteella.

Liikuntapedagokiikan opiskelua läheltä seuraavana voin kyllä sanoa että koulutuksessa painotetaan sitä innostavuutta ja kaikkien saamista vapaaehtoisesti mukaan. Valitettavasti vaan tää menee sitten yläasteelle ja lukioihin, ensimmäisessä kapinahenki asettaa hankaluuksia hyvällekin opettajalle, ja jälkimmäisessä kursseille tuleminen on vapaaehtoista jolloin opettaja ei edes pääse antamaan maistiaisia joten kurssit valitaan tai ollaan valitsematta ennakkoluulojen perusteella.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tää vois muuten olla hyvä pointti. Nyt täytyy tunnustaa että en ole tästä ihan varma, mutta käsittääkseni ala-asteella ei ole koulutettuja liikunnanopettajia. Kuitenkin juuri siinä iässä olisi helpoin saada lapset innostuneeksi kun ei niillä ole sellaista kapinoimisen tarvetta kuin yläasteella.
Meillä oli oma liikunnanopettaja ala-asteella kolmannesta luokasta eteenpäin. Minähän en siitä hyötynyt kuin vuoden, kun muutimme korpeen ja aloitin pienen kyläkoulu. Hyvää ruokaa siellä oli, mutta opettaja pakkosyötti hiihtoa ja telinevoimistelua. Tätä sitten kompensoitiin kaveriporukassa vetämällä jokaisella välitunnilla luistimet jalkaan. Ehti siinä 5-10 minuuttia pelailla.
 

timosusi

Jäsen
Meillä oli oma liikunnanopettaja ala-asteella kolmannesta luokasta eteenpäin. Minähän en siitä hyötynyt kuin vuoden, kun muutimme korpeen ja aloitin pienen kyläkoulu. Hyvää ruokaa siellä oli, mutta opettaja pakkosyötti hiihtoa ja telinevoimistelua. Tätä sitten kompensoitiin kaveriporukassa vetämällä jokaisella välitunnilla luistimet jalkaan. Ehti siinä 5-10 minuuttia pelailla.

Siis ihan nimenomaan liikunnanopettajan koulutuksen saanut opettaja? Aika priimaa! Meillä ei tosiaankaan ollut.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Siis ihan nimenomaan liikunnanopettajan koulutuksen saanut opettaja? Aika priimaa! Meillä ei tosiaankaan ollut.
Liikuntaan se ainakin keskittyi, ellei sitten puukässää vetänyt ohessa. Sitä en jaksa muistaa varmaksi. Sen vain muistan, että kolmannella luokalla olimme jätkien kanssa fiiliksissä, kun liikunnassa pääsimme muiden vanhempien oppilaiden kastiin, pois päiväkotimeiningistä.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tulipa mieleeni näistä liikuntatunneista omat lukioaikaiset kokemukseni. Ulkoliikunnassa pelattiin syksyisin ja keväisin jalkapalloa tai joskus satunnaisesti pesäpalloa. Lukukauden alussa näistä lajeista päätettiin yhdessä opettajan kanssa. Noh, luokan hieman laiskemmat liikkujat ajoivat läpi ultimaten jalkapallon sijaan. Jostain teeveen urheiluruudusta olivat leppeän näköisen frisbeen heittelyn bonganneet. Hyvin vastahakoisesti opettajamme tämän lajin sitten liikuntatunneilleen otti, hänelläkään ei ollut tietoa lajista. Mitä sitten tapahtui?

Jumalauta me saatiin juosta sen lätyn perässä. Jos jalkapallossa pari taituria kikkailee koko kentän läpi muiden lähinnä seisoskellessa, niin tuossa lajissa on asiat päinvastoin. Kiekkoa pitävä seisoo paikoillaan, kun joukkuetoverit juoksevat hakien vapaita syöttöpaikkoja. Onnekkaasta vahingosta viisastuneena opettaja laittoi sitten koko koulun pelaamaan ultimatea, kun siinä oppilaat (etenkin ne huonommat liikkujat) sai aktivoitua liikkumaan. Koululiikuntalajina tuo ultimate onkin erittäin toimiva. About kaikilla on samantasoinen tekniikka, toisin kuin jalkapallossa, ja ainakin meillä laji selkeästi aktivoi niitä huonompiakin liikkujia osallistumaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
About kaikilla on samantasoinen tekniikka, toisin kuin jalkapallossa, ja ainakin meillä laji selkeästi aktivoi niitä huonompiakin liikkujia osallistumaan.

Lukion erikoislajikurssi oli mielestäni loistava. Sen aikana tutustuimme juuri esim. ultimateen, toinen vieläkin eksoottisempi laji oli korfball. Myös seinäkiipeily, megazone, ratsastus ja karting tuli tutuksi tuolla kurssilla. Tosin ei tuolla ollut kuin aktiiviliikkujat, mutta hauskaa se silti oli. Ja palloilukurssilla sai pelata kerrankin kunnolla, kun pujottelukepit olivat pois.
 

HIFK

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL, Barcelona, Miami Heat
Itse kun olin pieni, 6-12 vuotias, karkkia meni joka päivä, pa(r)h(a)immillaan 3 pussia. Päälle sipsit ja supsit, keksit, jäätelöt, joskus kokonainen suklaakakku (eikä naureta siellä!) Liikuin kuitenkin suht runsaasti ja on ollut hyvä aineenvaihdunta, niin keho pysyi hoikkana.

Vauhtimittarin tuodessa ikää lisää myös kaljat, liköörit ja viinat alkoi maistumaan, aika holtittomasti, samalla liikunta väheni vähenemistään. Kilojakin alkoi tulla lisää, mutta tehokuurilla sain ne pois. Tällä hetkellä urheilen lähes joka päivä ja kaikennäköisten herkkujen syönti on jäänyt aika vähälle. Joskus kun tulee oikein hyvä leffa tai matsi, tulee herkuteltua. Samalla alkoholi maistuu vain esim. jonkun kaverin synttäreillä, tms. Enhän enää lihoisi yhtään, vaikka söisin paljon enemmän herkkuja, mutta en vain tunne sellaista tarvetta. Sitä paitsi maistuu paljon paremmalta kun syö silloin tällöin.

Itse en ole oikein koskaan ajatellut lihomista terveydellisestä näkökulmasta. Siis totta kai tiedän vaarat ja riskit, mutta tällaisista täytyisi myös kertoa lapsille. Voi olla, että tuloksena on "mitä välii", mutta täytyisi myös kertoa, mitä sairaudet tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat.

Lapsi pitää karkeista sun muista, mutta eivät osaa käsitellä lihavuuttaan. Tai vaikka sokerin ylensyömistä. Tällöin havainnollistaminen on paikallaan.

Ja ruokailutottumukset ovat ehkä vieläkin tärkeämpiä. Koska vaikka sipsit ja karkit ei maistuisi, niin rasvainen heseruoka, valmisruoat, sun muut tällaiset korvaavat ne helposti. Heseruuan ja pitsojen tulisi olla silloin tällöin nautittavia. Ja valmisruokaa voi suositella silloin, kun ei oikeasti ole aikaa valmistaa mitään. Itse syön heseruokaa aika harvoin, koska se maksaakin aika paljon. Lapsille tässä voisi opettaa samalla rahankäyttöä. Kerrosateria maksaa sen 6,40. Kuinka paljon hyviä ja ennen kaikkea ravitsevia ja terveellisiä ruoka-aineita sillä voisi saada? Ja kuinka hyvin siitä lähtee nälkä? Ja kuinka usein hesessä olisi suotavaa käydä taloudellisesti?

Koululiikunta on mielestäni auttavaa, mutta se ei kaikki. Koululiikunnan pitäisi olla liikuntaan ohjaavaa toimintaa, saada lapset liikkumaan. Hyväkään liikuntaharrastus ei kuitenkaan auta, jos epäterveellistä syödään paljon. Liikunnan ja epäterveellisen syöminen pitäisi ehdottomasti olla sopusoinnussa. Monissa esim. korispeleissäkin tulee nähtyä aika lihaviakin lapsia, mutta se johtuu paljolti siitä, etälapset syövät erittäin epäterveellisesti.

Että kyllä minun mielestäni vanhemmilla on se vastuu.
 

Ostrich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Minusta on aivan naurettavaa että täällä vaaditaan jo ala-asteellekin liikunnan aineenopettajia.. Kyllä aivan helvetin varmasti se oma opettajakin siellä pystyy innostamaan ja itselläni ainakin oli yläasteella sillain että se "kunnon" liikunnanope oikeastaan tuhosi sitä motivaatiota verrattuna ala-asteen omaan opeen, jossa liikuntatunnit olivat todella innostaviakin vielä. Ainiin ja kaiken lisäksi ala-asteella liikuntaa opettaa yleensä liikuntaan erikoistunut opettaja eli jolla on kuitenkin puolet, vähintään 1/3 liikunnan aineenopettajaksi vaadituista liikunnan opinnoista.
 

timosusi

Jäsen
Minusta on aivan naurettavaa että täällä vaaditaan jo ala-asteellekin liikunnan aineenopettajia.. Kyllä aivan helvetin varmasti se oma opettajakin siellä pystyy innostamaan ja itselläni ainakin oli yläasteella sillain että se "kunnon" liikunnanope oikeastaan tuhosi sitä motivaatiota verrattuna ala-asteen omaan opeen, jossa liikuntatunnit olivat todella innostaviakin vielä. Ainiin ja kaiken lisäksi ala-asteella liikuntaa opettaa yleensä liikuntaan erikoistunut opettaja eli jolla on kuitenkin puolet, vähintään 1/3 liikunnan aineenopettajaksi vaadituista liikunnan opinnoista.

Hienoa että joku sentään osasi valaista ala-asteen muodollisen pätevyyden tasosta.

Mutta oletko sitä mieltä että se on resurssien tuhlausta jos olisi liikunnanopetuksen rautainen ammattilainen (kuten oletan), vai sitä mieltä että vähemmällä ammattitaidolla varustettu opettaja on kompetentimpi?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Minusta on aivan naurettavaa että täällä vaaditaan jo ala-asteellekin liikunnan aineenopettajia.. Kyllä aivan helvetin varmasti se oma opettajakin siellä pystyy innostamaan ja itselläni ainakin oli yläasteella sillain että se "kunnon" liikunnanope oikeastaan tuhosi sitä motivaatiota verrattuna ala-asteen omaan opeen, jossa liikuntatunnit olivat todella innostaviakin vielä. Ainiin ja kaiken lisäksi ala-asteella liikuntaa opettaa yleensä liikuntaan erikoistunut opettaja eli jolla on kuitenkin puolet, vähintään 1/3 liikunnan aineenopettajaksi vaadituista liikunnan opinnoista.
Ei täällä ole kukaan mitään vaatinut. Mulla kokemukset menivät juuri päinvastoin, eli ala-asteella pienen koulun opettaja yritti tylsistyttää mieleni hiihdolla ja telinevoimistelulla, kun taas yläasteella ja lukiossa oli molemmissa hyvät tyypit ruorissa. Mainitsemani siirtyminen kolmannella luokalla erikoistuneen liikunnanopettajan tunneille oli myös parannusta kahden vuoden kitumiseen eläkeiän kynnyksellä huojuneen opettajamamman tunteihin verrattuna. Tai sellainen muistikuva mulla on, en tarkalleen muista mitä siellä lopulta tehtiin. Varmaan tanssittiin stringit jalassa koko lukuvuosi läpi.
 
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Yksi hyvä keino taistella lihavuutta vastaan on opettaa ihmiset tekemään kunnollista ruokaa. Tällöin tulee funtsittua huomattavasti enemmän, mitä suuhun oikeasti kannattaa laittaa. Jos ruokavalio on kunnossa, niin sitten tulee etsiä liikuntaharrastus, joka oikeasti kiinnostaa. Suurin Pudottaja-ohjelma on hyvä osoitus siitä, mitä tapahtuu kun tekosyyt heitetään nurkkaan ja ryhdytään tosissaan hommiin.
 

Ostrich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Ei täällä ole kukaan mitään vaatinut. Mulla kokemukset menivät juuri päinvastoin, eli ala-asteella pienen koulun opettaja yritti tylsistyttää mieleni hiihdolla ja telinevoimistelulla, kun taas yläasteella ja lukiossa oli molemmissa hyvät tyypit ruorissa. Mainitsemani siirtyminen kolmannella luokalla erikoistuneen liikunnanopettajan tunneille oli myös parannusta kahden vuoden kitumiseen eläkeiän kynnyksellä huojuneen opettajamamman tunteihin verrattuna. Tai sellainen muistikuva mulla on, en tarkalleen muista mitä siellä lopulta tehtiin. Varmaan tanssittiin stringit jalassa koko lukuvuosi läpi.

Jooh, nyt kyllä ymmärrän että ei mitään herkkua tommosen opettajan kanssa varmaan ole. Miksi jonkun eläkeläismamman edes annetaan opettaa liikuntaa :P?

Mutta itselläni oli ala-asteella käsittääkseni myös liikuntaan erikoistumaton ope, joka ei muille luokille opettanut liikuntaa kuin meille. Mutta silti oli mielestäni pirun hyvä ope. Meinaan en paljon huomannut kuitenkaan eroa, koska kuudennella luokalla oma luokanopemme vaihtui kokonaan ja tämä uusi opemme oli ilmeisesti erikoistunut liikuntaan (opetti liikunnassa monia muitakin luokkia) mutta ei siinä niin järin suurta eroa ollut.

Veikkaisin, että hyvin koulukohtaista tämä.
 

Halmela

Jäsen
Suosikkijoukkue
maajoukkue
Kyvyttömien vanhempien syy ja vastuu.
Tähän ei tarvitse lisätä mitään.
Täydentää voi mäkkäriruualla, irtokarkkien ostamisella, sipseillä ja muilla mutta vanhemmat määräävät lastensa ravinnon. Piste.

Korteni kekoon kannan siten että lapsille kotiruokaa kasviksineen ja vain kerran viikossa karkkipäivä. Silloinkin maltilla, eikä kiloa per ipana. En sano olevani erinomainen isi sen puolesta vaan yritän toimia sen mukaan minkä uskon olevan oikein.

Vanhempien syy ja vastuu. Olipa tyhjentävä vastaus Ted Raikkaalta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös