Lapsirikollisuus kuriin -mutta miten?

[puna-hundi]

Lapsirikollisuus on hassu käsite. Toisaalta tarkoitetaan kaikkea hölmöä mitä nuori kansalainen joskus sattuuu tekemään, toisaalta ihan oikeaksi ongelmaksi luettava lapsirikollisuus, johon kuulu jo ihan vakaviakin rikkomuksia.

Koska jokainen pieni tägi tai näpistyskin luetaan rikokseksi, voi olla että näiden niputtaminen yhteen väkivallan ja muun törkeän rikollisuuden kanssa paisuttaa ongelmaa näennäisesti entisestään.

Eli mielestäni lapsirikollisuus ei huomattavasti ole kasvanut entisestään. Jos kuuntelee broidin juttuja 70 luvulta kun pääkaupungin jengit oli vastakkain, saa kyllä sellaisen kuvan että tämän päivän skeittivegaanit ovat suht iisiä porukkaa.

Jos taas katsoo tarkasti kaikkea pientäkin, voi sanoa että lisäystä rikoksiin on tullut. Meikäläisen yläaste aikana (90-luvulla) bommaaminen sekä karkin ja limun kääntäminen lähi Siwasta oli enemmän normi kuin poikkeus, ja tämä siis keskustassa budjanneen rantahurrin näkökulmasta. Tästä syystä minä ainakaan en dumaa ketään alle 16 vuotiasta näpistelijänilkkiä rikolliseksi, enkä myöskään katso moisen toimen automaattisesti johtavan ammattirikkolisuuden jalanjäljille.

Mielestäni tämänlaista toimea ei saada kuriin. Kyseessä on samanlainen sosiaalinen ilmiö kuin ulkona dokaaminen. Otetaan riskejä ja mennään säädöksiä vastaan. Sitähän kaikki nuoret kaipaavat jossain vaiheessa elämää. Sitten aikuistutaan, käydään intit ja korkeakoulut ja otetaan iisimmin.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Carlos
Nykyään toitotetaan vaan entistä enemmän että lapsia ei saa rangaista ainakaan (hui kauhistus) fyysisesti, esim. tukistamalla tjsp. Vai olisiko sittenkin niin että yksi vanha viisaus pitää vähän helvetin hyvin paikkansa: "se joka vitsaa säästää se lapsensa pilaa"?

Sanoisinpa, että heikosti menee jos lapsen ainoa "kurittamisen" ja aisoihin pistämisen muoto on ruumiillinen kuritus tai henkinen nöyryytys.

Löydän lähipiiristäni (ja itsestäni) esimerkkejä siitä mitä kurittaminen (mikä helposti etenee suoranaiseksi väkivallaksi) ja nöyryytys saa aikaan, lopputuloksena on nujerrettuja ja heikon itsetunnon omaavia ihmisiä jotka joutuvat tekemään paljon enemmin töitä pysyäkseen ympäräröivän yhteiskunnan asettamien vaatimusten tasalla.

Sanotaan, että väkivalta lisää väkivaltaa - tämä pätee kurittamisessakin nähdäkseni paikkansa. Jos kurissa pitämisen ainoa keino on fyysinen väkivalta mennään kasvatustyössä metsään ja rajusti. Mielestäni kasvatustyö on pitkäjänteistä työtä jossa ei ole löydettävissä oikopolkuja, ruumiillinen kurittaminen on mielestäni tällainen oikopolku johon vain heikot vanhemmat sortuvat. Vastuuntuntoinen vanhempi hoitaa kasvatustyön puhumalla ja ei-fyysisin rangaistuksin, kuin myös olemalla rangasituksissaan oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Lapsi ei ole tyhmä, hän ymmärtää hyvinkin pian sen jos rangaistuksissa mennään kohtuuttomiin, tästä saattaa seurata mahdollisesti lapsen turhautuminen ja hällä-väliä -asenne rankaisutoimiin. Pahimmassa taapuksessa se saattaa jopa ruokita lapsen kurittomuutta ja vihamielistä käytöstä.

vlad.

 

[Kontulan Ottawa]

Viestin lähetti The Original Jags
Nykyajan nuorten alennustilan yksi syy on se, että lasten isät on paljolti vieroitettu lastensa elämästä.

I

Mielestäni ongelman ainoa ratkaisu on ensinnäkin se, että vanhemmat ottavat lapsiensa kasvatuksesta suuremman vastuun, ja toiseksi se, että isän osuutta lasten kasvatuksessa nostetaan nykyisestä.

miten tuo Isän osuus nostetaan ? määrääkö joku ?

perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä, on luonnollista, että kumpikin vanhempi osallistuu omalla tyylillään kasvatukseen. Ainakin toimii meillä.

Meillä 13-vuotias soittaa ja kysyy, saako ottaa kaapista sitä ja tätä syödäkseen. (vaikka mitään kieltoja ei ole annettu)

itse pelailen poikani kanssa kaikenlaista, osallistun koulun kokeiden kyselyyn. tyttären kanssa on sama, vaikka itse en ratsastakaan :)...

lapsia on joskus tukistettu ja pientä läpsimistä" joskus sormille.Hyvin ainakin vielä ovat käyttäytyneet...

tunnen myös yksinhuoltajia, joiden lapset osaavat hyvin käyttytyä. ei se isästä ole kiinni.

 

[Carlos]

Viestin lähetti vlad
Sanoisinpa, että heikosti menee jos lapsen ainoa "kurittamisen" ja aisoihin pistämisen muoto on ruumiillinen kuritus tai henkinen nöyryytys.

No varmaan suurin osa ymmärtänee että en tarkoittanut fyysisen kurituksen olevan "ainoa" keino laittaa lapset kuriin. Se on vain yksi keino mikä nykyään ei ole sallittua, vaikka voisikin joskus olla paikallaan.

Omasta lapsuudestani muistan "rangaistusasteikon" aika selvästi:

- Pienimuotoinen ilkivalta kylillä (tyyliin omenavarkaudet ym) - kotiarestia 1-2 vkoa.

- Saksien heitto siskon päähän - tukkapöllyä kunnolla + kotiarestia.

- Liika älämölö - uhkaus perunakellariin lukitsemisesta (ei koskaan toteutunut)

- Muuten vaan tuhmuudet - vakasävyinen keskustelu


En voi väittää että olisin saanut "oikeita" rangaistuksia usein, yleensä kaikki hoidettiin puhumalla. Mutta tieto siitä että rajan yli mennessä tulee lunta tupaan, piti aika usein lopulta poissa pahuuksista.

Tottakai perinteisillä keskusteluilla, viikorahan pidättämisellä, TV:n katselukiellolla, lelujen takavarikoinnilla, Mäkkireissun perumisella, jne konsteilla pärjää vähintään 95% ajasta.

Ja kuten tuossa jo moni mainitsikin, tärkeintä on viettää lapsen kanssa kunnolla aikaa.

 

[Carlos]

Re: Re: Lapsirikollisuus kuriin -mutta miten?

Viestin lähetti Inkkari
Kotiintuloajoista sen verran että miltä itse olisi tuntunut aikoinaan kapinallisena 15-vuotiaana tulla klo 23.00 kotiin? Ja olisitko muka tullut?

Voi Luoja, mitä paskaa suollat! Näkee kyllä, että Carlokselta ei omia lapsia löydy.

Itselläni ainakin oli hyvin pitkälle lapsuutta/nuoruutta kotiintuloajat. Ellen ole ihan väärässä, niin kyllä vielä 15-vuotiaanakin vanhemmilla oli sanansa sanottavana sen suhteen, eikä ollut yhtään haitaksi. Koulun päättäjäiset ja uusivuosi taisi olla poikkeuksia. Ei tuntunut kivalta ei, mutta erittäin hyvä niin, en menettänyt mitään. Päinvastoin saatoin välttyä moneltakin vähemmän fiksulta tempulta. Nykyään kun omastakin perheestä löytyy pieni tyttö, osaa katsoa asioita vähän toisesta perspektiivistä.

Näkee kyllä että sinulla ei ollut/ole kotiintuloaikoja.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Nännimäinen

Lapsen ja nuoren kanssa pitää viettää aikaa. Ei mitää laatuaikaa kerran viikossa, vaan ihan vain sitä tavallista aikaa. Lapsi tarvitsee isän ja/tai äidin läsnäoloa ja tunteen siitä, että vanhempi välittää ja on aidosti läsnä. Tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, mutta se vain on.

Näkisin, että tässä ollaan asian ytimessä. Mitkään tavarapalkinnot, miljoonat harrastukset tai oma vapaus eivät korvaa kiireetöntä yhteistä oleskelua.

Rajat ja vaatimustaso käytöksen suhteen on myös oltava tiukat. Mielestäni luottamuksellisessa vanhempi-lapsi suhteessa näistä voidaan pitää kiinni myös ilman rajuja fyysisiä keinoja. Olkapäästä kiinni ottaminen ja rauhallinen puhe kyllä riittää.

Kaiken kaikkiaan kun tätä kasvatustouhua on ihan ammattilaisenakin seurannut, niin kokolailla hukassa ollaan ja päin persettä on touhu menossa. Ennen kaikkea siinä mielessä, että vanhemmat eivät tunnu olevan kykeneviä tinkimään mistään omista harrastuksistaan tai menoistaan. Monille myös pidemmäksi ajaksi kotiin jääminen on kauhistuttava vaihtoehto, kun ura kärsiin. Uskomatonta.

 

[grace]

Viestin lähetti Snakster
vanhemmat eivät tunnu olevan kykeneviä tinkimään mistään omista harrastuksistaan tai menoistaan. Monille myös pidemmäksi ajaksi kotiin jääminen on kauhistuttava vaihtoehto, kun ura kärsiin. Uskomatonta.

Mielestäni osa vanhemmista uhraa kaiken muun juuri uran takia. Kaikesta muusta voi tinkiä paitsi omasta työurastaan. Totta kai uran rakentaminen on tärkeätä, mutta se ei saisi olla prioriteetti numero yksi. Pahimmassa tapauksessa rankan työpäivän jälkeen nämä ura-vanhemmat antavat lapsen kysymyksille vastaukseksi:"Ei nyt isi/äiti on väsynyt." Seuraavaksi ostetaanki jo pleikkareita ja xbokseja viihdyttämään lasta, jotta saataisiin edes hetki levähtää kaiken kiireen keskellä. Huonoa omaatuntoakaan ei tarvitse tästä potea, sillä ajatellaan, että kesäloma on yhteistä laatuaikaa, jolloin koko perhe tekee jotain yhdessä. Mutta kun se 4-5 viikkoa vuodessa yhteistä laatuaikaa ei riitä lapselle. Se saattaa riittää joillekin vanhemmista, mutta kun he ymmärtäisivät, että kyse ei ole heidän tarpeestaan.

 

[jpp]

Viestin lähetti Mack

Yleisemmällä tasolla seuraava kommentti, tämä ei tietenkään päde jokaiseen lapsirötöstelijään, mutta...isät ja äidit, jos ette pysty tarjoamaan muksuillenne rakastavaa, ja hyvää kotia, jossa elämänarvot ovat kondiksessa, älkää hemmetin idiootit tehkö niitä lapsia sen tekemisen takia.

Tästä eräs lastenpsykiatri totesi, että valitettavasti Suomessa biologisten vanhempien oikeus lapseen asetetaan lapsen edun edelle ja jos selkeästi havaitaan, että vanhemmat ovat kykenemättömiä esim. päihteiden vuoksi huolehtimaan lapsesta, olisi parempi adoptoida tämä jo alle 1-vuotiaana.

Viestin lähetti Mack
Pieni news-flash, kodin pitää hoitaa kasvatus, ei koulun ja tv:n!

Niinpä, nykyään sitten esim. jääkiekkotappelut ovat joidenkin vanhempien mielestä syynä lasten riehumiseen kuten esim. Ilta-Sanomien keskustelupalsta tällä viikolla osoitti. Olisivatko syyt kuitenkin hieman toisaalla?

 

[Kraztog]

Ehkä kaiken voisi aloittaa Hitlerin lausahduksella "tavoitteena väkivaltainen ja säälimätön nuoriso" Ironista että sen tekee demokratia.
Suurin tekijä on kulttuuri,se muuttuu ja sille emme voi mitään.Olisiko yhteiskunnan/valtion puututtava rajummin,olisiko lapsista/nuorista tehtävä rikosvastuullisia ilman ikärajaa?
Lapsilla ei ole enää lapsuutta,nuoret käyttäytyvät kuin aikuiset tai pikemminkin näyttävät aikuisilta---> on vaikea sanoa onko tyttö 16v vai 25v.En tiedä olisiko usan mallin ulkonaliikkumis kiellot tehokkaita,luulisin.Toinen on luonnollisesti viina(yllätys yllätys) sitä saa liian helposti(muistan sen,14 vuotiaana kaupasta kaljaa).

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Mr.Fox
Ja eikö tämä avaimensa luovuttanut pikku-ihminen sitten ole ilmoittanut asiasta mihinkään (vanhemmat, opettaja, rehtori, poliisi, vartija tapahtumapaikasta riippuen).

Niin. Taidat olettaa hippasen liikaa, kuten että lapsi olisi kykenevä 'aikuisiin' ratkaisuihin? Siinäpä yksi ongelma lisää nykypäivään: oletetaan, että lapset pärjäävät itsekseen hyvin, ja ovat kykeneviä huolehtimaan itsestään jo kovinkin aikaisin. Vaikka olisit antanut toimintaohjeet, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että paniikkitilanteessa lapsi osaisi käyttäytyä toivomallasi tavalla - huolimatta siitä, että sitä olisi toistamalla toistettu.

Toinen iso ongelma minusta on se, että vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia. 'Ei'-sanan sanominen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, ja lapset määräävät tahdin perheessä. Kuuleman mukaan lapset vaikuttavat perheessä jo autonostopäätöksiinkin :)
Voi tuntua nipottamiselta, mutta minua henk koht ihmetyttää miksi lapsien annetaan syödä tai juoda kaupassa ennen kuin tavara on maksettu? Ymmärrän, jos lapsella on vaikka diabetes ja veren sokeri uhkaavasti laskussa, mutta muuten en oikein tajua. Niin nälkä tai jano ei voi olla. Tai jos niin on, sitten on jotain muutakin vinossa pahemman kerran.

Osalla vanhemmista kieltämisen vaikeus selittyy uran tekemisen lisäksi mm. erojen yleisyydellä - eronneet vanhemmat pyrkivät usein kompensoimaan omaa syyllisyyttään antamalla periksi kaikessa mahdollisessa. Joskus motiivina voi olla jopa kiusanteko toiselle vanhemmalle. Kumpikin vaihtoehto jättää lapsen edun huomiomatta. Ihmistaimen kasvun kannalta on hyvä joskus kokea pettymyksiäkin, ja joutua ponnistelemaan jonkun asian eteen. Maistuu sitäkin makeammalta kun sitten saa halajamansa.

 

[Snakster]

Viestin lähetti tant gredulin
Niin. Taidat olettaa hippasen liikaa, kuten että lapsi olisi kykenevä 'aikuisiin' ratkaisuihin?

Niin monesti unohdetaan, että lasten elämä on kaikilta osin erilaista kuin aikuisten elämä. Lapsi voi päättää lapsen tasolle sopivista asioista, esimerkiksi minkä unilelun ottaa illalla kainaloon, kun taas aikuiset päättävät kaikesta vähänkin merkittävämmästä. On typerää vastuuttaa lapsia esimerkiksi antamalla heidän päättää mitä tv-ohjelmia he voivat katsoa.

 

[Janos]

Toimin viime kesän ja myös tulevan kesän lastenleirin ohjaajana. Meidän leireillemme "asiakkaiden" ikäjakautuma on 7-12-v., siis samanikäisiä kuin tuossa uutisessa mainitut kakarat ovat. Leireille tulevat lapset ovat kaikenlaisia erilaisista taustoista, kodeista.. Heillä saattaa olla kaikenlaista diagnoosia, useimmat ovat kuitenkin aivan "normaaleja". Eli toisin sanoen avoimia lastenleirejä, jonne kaikilla lapsilla on oikeus päästä. Suurin ilo on nähdä huonommissa oltavissa kasvavan lapsen nauttivan aidosti päästessään viikoksi pois ikävästä arjesta, pitämään ohjatusti hauskaa muiden samanikäisten kanssa.

Lasten kasvatuksessa on kyllä jokin mennyt päin honkia Suomessa. Tämähän ei tietenkään koske kuin osaa lapsista ja vanhemmista, mutta huolettavan paljon tällaisiakin tapauksia tulee esiin. Se kertoo siitä, että lastenkasvattamisen yleinen tila ei ole hyvissä kantimissa. Suomessa otetaan mielestäni lapsia huostaan turhan vähän siihen nähden, kuin mitä pitäisi. Tottakai vanhemmalle pitää antaa mahdollisuus parantua, mikäli hänellä on esim. päihdeongelmia tai muuta ikävää. Mutta turhan monet lapset tulevat kärsimään koko ikänsä huonosta lapsuudesta.

Murrosiässä lasten tapojen parantaminen, mikäli hän on syyllistynyt rikokseen tai lievempiin juttuihin, on usein jo myöhäistä. Nuoret ajautuvat pahaan kierteeseen, istuvat vankilassa opiskelujen sijaan jne. Asioihin tulisi puuttua aiemmin. Sosiaaliviranomaisilla ja mm. opettajilla olisi tässä työsarkaa. Mikäli he näkevät lapsen voivan huonosti koulun ulkopuolella, olisi syytä ryhtyä toimeen. Pelkkä hyssyttely ei auta. En kuitenkaan kannata sitä, että opettajilla olisi oikeus koskea oppilaisiin väkivaltaisesti. Korkeintaan silloin, jos oppilas ei suostu jättämään luokkaa, opettajalla voisi olla oikeus hänet sieltä heittää.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Carlos
No varmaan suurin osa ymmärtänee että en tarkoittanut fyysisen kurituksen olevan "ainoa" keino laittaa lapset kuriin. Se on vain yksi keino mikä nykyään ei ole sallittua, vaikka voisikin joskus olla paikallaan.

Eipä kirjoituksestasi huokunut juuri muu kuin väkivaltapainotteiset kasvatusmetodit tai -tavat.

Asia ymmärretään siten kuten se kirjoitetaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että vanhempien on kyettävä kasvattamaan lapsensa muulla tavoin kuin viimekädessä fyysiseen väkivaltaan turvautumalla.

Jos lapsi ei tottele puhetta joku on mennyt jo pieleen, ymmärrän kuitenkin, että hyvinkin kasvatettu lapsi voi joskus hermostua siten ettei hän kuuntele puhetta, tuolloin hänet voi raahata tai kantaa paikalta pois jos riehuminen tapahtuu ulkona, jos taasen sisällä, ottaa syliin ja pitää siinä kunnes tilanne rauhoittuu ja lapsi alkaa kuunnella järkipuhetta. Missään nimessä tämän fyysisempiin otteisiin en turvautuisi kasvatustyössäni.

Joo, hyvähän se minun on puhua kun ei ole tarvinnut yhtään lasta kasvattaa, kokemusta on vain siitä kuinka minut on kasvatettu. Omasta puolestani voin vaan sanoa ettei fyysisellä kurittamisella saatu mitään hyvää aikaan, ei yhtään mitään.

vlad.

 

[Mr.Fox]

Viestin lähetti tant gredulin
Niin. Taidat olettaa hippasen liikaa, kuten että lapsi olisi kykenevä 'aikuisiin' ratkaisuihin?

Niin, esimerkissäni en olettanut yhtään mitään, vaan muistelin omaa ala-asteaikaani (eikös siellä olla 7-12 -vuotiaana...). Minulle on pienestä pitäen opetettu mitä teen, jos/kun jotain tapahtuu. Puhelinnumerot, äidin/isän työpaikka, itselleni "tuntemattomat" henkilöt, joille voi kertoa asioista jne. Kaikki tämä tapahtui vielä ilman selkäsauna-/tukkapöllypelkoa, joten uskalsin myös tehdä niin omien hölmöilyjeni jälkeen. Ja tottahan toki sitä nyt pikkupoikana on tullut hölmöiltyä enemmän tai vähemmän, mutta aina olen asiat osannut selvittää tai kertoa jollekin, joka osaa selvittää.

Mielestäni se on täysin naurettavaa, kun iltapäivälehtien lööpeissä retostellaan "uutisella": "7-vuotias urhea miehenalku soitti hätänumeroon ja pelasti talon tms. Mitä ihmettä 7-vuotiaan lapsen pitäisi tehdä siinä vaiheessa, jos esim. kynttilä kaatuu pöydällä ja verho/pöytäliina syttyy palamaan? Muutama nimimerkki täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että unilelu kainaloon ja sängyn alle "piiloon", koska ruumiillisen kurituksen uhka on läsnä, vai? Jos 7-vuotias lapsi ei osaa hädän hetkellä soittaa hätänumeroon, niin kyllä silloin on jotain jo pahasti vialla; joko lapsessa tai kasvatuksessa.

Tosin välillä tällaisia paniikkihäiriöisiä näyttää olevan aikuisissakin esim. kolaripaikoilla. Mitä hyötyä siitä sitten on, että tullaan ensimmäisten joukossa kolaripaikalle, mennään täysin paniikkiin ja aletaan kirkua ilman mitään hyvää syytä? En ole mikään pelastusalan ammattilainen, mutta silti pystyn soittamaan hätänumeroon, organisoimaan, puhumaan uhreille, ohjaamaan liikennettä jne. Turhanpäiväinen kirkuminen ja ihmettely eivät todellakaan tuollaisessa tilanteessa auta. Olisiko noin, että saamallani kasvatuksella voisi olla jotain vaikutusta toimintaani?

Entäs tuon ensimmäisen esimerkin sängynaluslapsi tai sitten tämä avaimensa "kadottanut" lapsi; mitä he tekisivät 10-15 vuoden päästä vastaavassa tilanteessa? Kirkuvat hysteerisinä tienlaidalla turvallisen välimatkan päässä vai kaasuttavat koko paikan ohitse periaatteella "minä en nähnyt mitään". Niinpä...

Viestin lähetti tant gredulin
Siinäpä yksi ongelma lisää nykypäivään: oletetaan, että lapset pärjäävät itsekseen hyvin, ja ovat kykeneviä huolehtimaan itsestään jo kovinkin aikaisin.

Niinhän lapsi pärjääkin ja kykenee huolehtimaan itsestään jo yllättävän nuorena. Lapsi pitää vain pienestä pitäen ottaa mukaan kaikkiin touhuihin auton pesusta laiturinlaittoon. Tottahan se on, että välillä se kintuissa juoksenteleva pikkunilviäinen harmittaa, mutta on se hienoa nähdä, millainen järjenjuoksu jo 4-vuotiaalla (kummitytölläni) ihan oikeasti on. En ole esim. koskaan nähnyt hänen "vierastavan" ketään tai mitään. Toinen samanikäinen tyttö taas on välittömästi äidin helmassa kiinni, kun vähänkin oudompi henkilö tulee lähelle.

Nyt mentiin jo kauas off-topic, mutta vastaavaa aihetta käsiteltiin toisessakin threadissa viime syksynä. Silloin joku kouluikäinen lapsi oli "jäänyt" koulutaksiin eikä "uskaltanut" mainita kuljettajalle asiasta...

 

[Carlos]

Viestin lähetti jpp
Tästä eräs lastenpsykiatri totesi, että valitettavasti Suomessa biologisten vanhempien oikeus lapseen asetetaan lapsen edun edelle ja jos selkeästi havaitaan, että vanhemmat ovat kykenemättömiä esim. päihteiden vuoksi huolehtimaan lapsesta, olisi parempi adoptoida tämä jo alle 1-vuotiaana.

Muistatko jpp yhtään että kuka/missä/milloin tämän toteamuksen teki? Voisiko se löytyä jostain? Henk. koht. olisin nimittäin hyvin kiinnostunut saamaan sen "mustana valkoisella".

 

[pänkäle]

Viestin lähetti Janos
Asioihin tulisi puuttua aiemmin. Sosiaaliviranomaisilla ja mm. opettajilla olisi tässä työsarkaa. Mikäli he näkevät lapsen voivan huonosti koulun ulkopuolella, olisi syytä ryhtyä toimeen.

Suurin ongelma tässä puuttumisessa opettajien kannalta on tällä hetkellä melko vähäiset keinot. Koulusta on erilaisten säädösten kautta tehty palvelulaitos, jossa usein vanhemmat ovat ikäänkuin asiakkaita ja opettajat asiakaspalvelijoita. Vaikka opettaja näkisi, että oppilaalla on asiat todella pahasti pielessä, ei hän voi esim. ohjata oppilasta psykologille, psykiatrille tms. ilman huoltajan suostumusta. Sama koskee mm. erityisluokalle siirtämistä ja luokalle jättämistä. Myöskään poliisia ei saa kutsua kouluun pitämään oppilaalle puhuttelua, ellei oppilaan huoltaja ole paikalla. Vaikka opettajan tahto puuttua asioihin olisi miten suuri, voivat keinot joskus olla todella vähissä.

Mitä tulee lastensuojelullisiin ilmoituksiin, niin ainakin opettajien ja lastentarhanopettajien tulisi ehdottomasti olla mahdollista tehdä ilmoitus ilman, että ilmoittaja päätyy vanhempien tietoon. Nyt se ei ole mahdollista. Ainakin siinä kunnassa, jossa minä olen opettajana, ilmoitukset todella harvoin johtavat mihinkään toimenpiteisiin (kollegojen kokemuksia). Tämä aiheuttaa sen, että opettaja itse joutuu vanhempien ajojahdin kohteeksi ja lapsen tilanne ei muutu mihinkään, vaikka perheessä olisi vakavia ongelmia (lapsi tulee kouluun likaisena, todella nälkäisenä ja väsyneenä, vanhemmat hakevat lapsensa koulusta päihtyneenä jne.) En siis ihmettele, että monilla halu puuttua asioihin laskee. Itselläni työura on vielä niin lyhyt, ettei minulla ole asiasta omakohtaisia kokemuksia.

 

[Snakster]

Viestin lähetti pänkäle

Mitä tulee lastensuojelullisiin ilmoituksiin, niin ainakin opettajien ja lastentarhanopettajien tulisi ehdottomasti olla mahdollista tehdä ilmoitus ilman, että ilmoittaja päätyy vanhempien tietoon. Nyt se ei ole mahdollista.

Ainakin Helsingissä on mahdollista tehdä ilmoitus myös nimettömänä sosiaalipäivystykseen tai oman alueen lastensuojelua hoitavaan perhekeskukseen. Viranomaiset eivät voi tehdä ilmoitusta nimettömänä, mutta vanhemmille tiedon ei tällöinkään pitäisi päätyä. Viranomaisilla on sitäpaitsi velvollisuus ilmoittamiseen.

Täällä vielä faktaa aiheesta: http://www.huostaanotto.fi/lastenuojeluilmoitus.htm

 

[Monte-Cristo]

Tässä tositarina. Eräs nainen istui ratikassa, takanaan äiti ja sellainen 7-vuotias poika. Poika potki jatkuvasti edessään istuvan penkin selkää. Tämä sitten kääntyi ja pyysi ystävällisesti pojan äidiltä, että käskisi poikaansa lopettamaan potkimisen. Mitään ei tapahtunut, potkiminen jatkui. Nainen sitten kääntyi ja pyysi uudelleen. "Meillä on vapaa kasvatus", vastasi äiti. Poika alkoi mulkoilla naista ikävästi ja sitten sylkäisi tämän päälle. Naisella pimahti (aivan aiheesta, niin minullakin olisi). Hän sylkäisi puolestaan kakaran päälle, lohkaisi äidille, että hänkin on saanut "vapaan kasvatuksen" ja poistui ratikasta. Ei ehkä aivan aikuismaista käytöstä, mutta lapsenkin (ja tämän vanhempien) pitäisi tajuta, että sitä niittää mitä kylvää.

Lisäksi on kyllä paljon omakohtaisia kokemuksia siitä, että vanhemmat vain inisevät vieressä, että "älä nyt Jani-Petteri viitsi, ini ini..." kun lapsi riehuu aivan pähkinöinä pitkin maita ja mantuja. Mitä siinä vikisette, *pankaa* se tottelemaan! "V*ittu sä koulutat niitä", sanoisi eräskin The Söör. Eikä se tottelemaan saaminen tarkoita mitään mustelmille hakkaamista, vaan vaikka juuri tuota vladin mainitsemaa syliin ottoa. "Ein" hokeminen ei auta mitään, jos sillä eillä ei ole mitään käytännön seurauksia. Pelkkää vanhempien laiskuutta taitaa olla tämäkin - ei kestetä sitä, että lapsi riekkumisen keskeytyksestä ehkä alkaa itkemään ja venkoilemaan. Tai sitten ollaan tuollaisia "vapaakasvattajia".

Nykyisin "luotetaan" lapseen ja "kannustetaan". Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että ei tehdä mitään ja pakotetaan pieni lapsi ottamaan aivan kaikessa vastuu ja tekemään itse päätökset. Ihan kiva siinä teini-ikään tultaessa, mutta sitä nuoremman kasvatus vaatii, että vanhemmat päättävät ja asettavat rajat. Missäs tässä nyt taannoin julkaistiin tutkimus, jonka tulosten mukaan juuri tuollaiset 8-12-vuotiaat aivan itse toivoivat, että vanhemmat selvästi sanoisivat, missä rajat menevät. Rajat ja johdonmukaisuus tuovat turvallisuutta kasvavalle lapselle.

Vielä voisi jatkaa vaahtoamista siitä, miten vanhemmat kehtaavat vielä valittaa siitä, miten heitä nykyisin niin syyllistetään. Ai jaa! Mistäköhän johtuisi? Valtionko ne teidän kakarat pitää kasvattaa? Sori, mutta se ei vain toimi. On kokeiltu jo.

Ja nykäisy tukasta tai läpsäytys takapuolelle ei ole mitään pahoinpitelyä, sanovat kukkahattuistit mitä sanovat.

 

[er_bai_wu]

Viestin lähetti Monte-Cristo
Nainen sitten kääntyi ja pyysi uudelleen. "Meillä on vapaa kasvatus", vastasi äiti.

Ei vapaa kasvatus aina tuota huonoja ihmisiä, avovaimoni on mielestäni moraalisin ja vastuuntuntoisin ihminen mitä tiedän; täydellinen vastakohtani siis. Toisaalta jos minä määrittelen hänet moraaliseksi ja olen itse amoraalinen, niin onko hänenkin moraalinsa minun moraalini mukaista? Hmmm.....

On muuten uskomatonta miten jotkut vanhemmat antavat kersojensa riekkua ja rikkoa paikkoja kaupassa. Esimerkiksi Itiksen Stockalla olen monta kertaa todistanut kuinka riiviöt rikkovat astian tai kaksi, jotka vanhemmat vähin äänin sitten nostavat takaisin paikoilleen. Ja eivät SANO mitään! En tiedä sanoisinko itsekään, mutta en käykään lapsien kanssa kaupoissa. Ikärajat kauppoihinkin!

 

[Monte-Cristo]

Viestin lähetti er_bai_wu
Ei vapaa kasvatus aina tuota huonoja ihmisiä, avovaimoni on mielestäni moraalisin ja vastuuntuntoisin ihminen mitä tiedän; täydellinen vastakohtani siis.

-Niin, ihmisissähän on eroja jo pienestä pitäen. Jotkut vain yksinkertaisesti ovat sellaisia, että mitään ihmeempää jöötä ei tarvitse pitää, vaan lapsi tajuaa jo siitä pelkästä eistä. Sellaista viisastenkiveä ei olekaan, joka pätisi jokaisen lapsen kasvatukseen. Pääpointti on kuitenkin se, että millainen koti, sellainen kasvatus ja käytös. Valtio ei sitä hommaa vanhempien puolesta tee, eikä sen pidäkään. Koulussa ollaan pääasiallisesti oppimassa tietoa ja taitoa, seuraavaksi elämää, viimeiseksi käytöstapoja.