Lätkä-Bongari Iso-E
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KK
Avataan ihan uusi ketju tästä paljon puhutusta nyky trendistä, vapaasta kasvatuksesta.
Jokainen on varmaan kuullut tarinoita tai nähnyt, kun lapsi mesoaa ja vanhemmat eivät puutu tähän mitenkään. Itse kuullut tarinan tai urbaanin legendan, kun lapsi kaupan kassajonossa tökkii edellä olevaa miestä tai pikemminkin hakkaa selkään ja miehen kysyessä nätisti äidiltä, että etkö voisi sanoa lapsellesi lopettavan tätä, niin äiti vastaa lapsella olevan vapaa kasvatus. Tämän jälkeen mies ottaa piimäpurkin ostoksistaan ja kaataa äidin päälle toteavan, että hänelläkin oli vapaa kasvatus.
Omakohtainen kokemus tästä tuli n. kuukausi sitten, kun matkustin junalla Kouvolasta Helsinkiin. Juna oli tupaten täynnä ja kyseltyäni vapaata paikkaa konduktööriltä hän sanoi lasten leikkivaunusta. Tämä on siis kaksikerrosvaunun yläosassa. Siellä on toisessa päässä n. 5 neliön kokoinen temmeltämispaikka liukumäkineen ja leluineen. Löysin onneksi paikan vaunun toisesta päästä. Junan lähdettyä lapset (n. 5kpl 3-6 vuotiaita) leikkivät hetken siellä karsinassa. Vanhemmat oli kaikki n. 30-vuotiaita naisia. Hetken matkaa tehtyämme lapset alkoivat juosta käytää edes takaisin päättömästi huutaen kurkut suorina kiljuen ja mekastaen. Jääden kyllä sinne päähän, missä minä yritin rauhassa sunnuntaipäivän matkaa tehden takaisin kotiinpäin, huutamaan viereeni kuin palosireenit. Huomautin nätisti kakaroille, että ette viitsisi juosta käytävällä turvallisuuden takia ja että eivät huutaisi vaan menisivät sinne leikkiosastoon. No muksut katsoivat kuin vierasta sikaa (mikä minä varmaan heille olinkin). Lapsen kyllä hetkeksi menivät takaisin karsinaan, mutta ei aikaakaan kun palasivat samalla sekoilulla viereeni. Kerroin asian uudestaan nätisti ja sama hämmästynyt tuijotus ja paluu karsinaan. Kolmannen kerran kun lapset tulivat niin sanoin jo, että nyt turvat kiinni ja nyt se juokseminen käytävällä saa riittää.
Tämän jälkeen lapset menivät takaisin, mutta eivät enää tulleet takaisin, vaan tulipa äiti, joka sanoi, että noin meidän lapsille ei puhuta. Kerroin mitä tapahtui ja mainitsin, että junan käytävät eivät ole mikään leikkipaikka. Äiti sanoi vaunun olevan lasten leikkivaunu. Vastasin kiltisti, että ei se silti oikeuta lasten huutavan korvaani ja eikö hän ole opettanut lapsilleen, että käytävillä ei saa juosta. Junassahan on muutenkin vaarallista olla käytävillä turhaan jos juna tekee äkkijarrutuksen. Äiti lähti pois ja taisi jotain minua idiootiksi haukkua.
Mitä mieltä te olette tästä trendistä? Tuleeko tällaisista lapsista normaaleja? Itse kun en tunne ketään, ketä olisi kasvatettu näin. Outoa toimintaa olla antamatta rajoja lapsille.
Jokainen on varmaan kuullut tarinoita tai nähnyt, kun lapsi mesoaa ja vanhemmat eivät puutu tähän mitenkään. Itse kuullut tarinan tai urbaanin legendan, kun lapsi kaupan kassajonossa tökkii edellä olevaa miestä tai pikemminkin hakkaa selkään ja miehen kysyessä nätisti äidiltä, että etkö voisi sanoa lapsellesi lopettavan tätä, niin äiti vastaa lapsella olevan vapaa kasvatus. Tämän jälkeen mies ottaa piimäpurkin ostoksistaan ja kaataa äidin päälle toteavan, että hänelläkin oli vapaa kasvatus.
Omakohtainen kokemus tästä tuli n. kuukausi sitten, kun matkustin junalla Kouvolasta Helsinkiin. Juna oli tupaten täynnä ja kyseltyäni vapaata paikkaa konduktööriltä hän sanoi lasten leikkivaunusta. Tämä on siis kaksikerrosvaunun yläosassa. Siellä on toisessa päässä n. 5 neliön kokoinen temmeltämispaikka liukumäkineen ja leluineen. Löysin onneksi paikan vaunun toisesta päästä. Junan lähdettyä lapset (n. 5kpl 3-6 vuotiaita) leikkivät hetken siellä karsinassa. Vanhemmat oli kaikki n. 30-vuotiaita naisia. Hetken matkaa tehtyämme lapset alkoivat juosta käytää edes takaisin päättömästi huutaen kurkut suorina kiljuen ja mekastaen. Jääden kyllä sinne päähän, missä minä yritin rauhassa sunnuntaipäivän matkaa tehden takaisin kotiinpäin, huutamaan viereeni kuin palosireenit. Huomautin nätisti kakaroille, että ette viitsisi juosta käytävällä turvallisuuden takia ja että eivät huutaisi vaan menisivät sinne leikkiosastoon. No muksut katsoivat kuin vierasta sikaa (mikä minä varmaan heille olinkin). Lapsen kyllä hetkeksi menivät takaisin karsinaan, mutta ei aikaakaan kun palasivat samalla sekoilulla viereeni. Kerroin asian uudestaan nätisti ja sama hämmästynyt tuijotus ja paluu karsinaan. Kolmannen kerran kun lapset tulivat niin sanoin jo, että nyt turvat kiinni ja nyt se juokseminen käytävällä saa riittää.
Tämän jälkeen lapset menivät takaisin, mutta eivät enää tulleet takaisin, vaan tulipa äiti, joka sanoi, että noin meidän lapsille ei puhuta. Kerroin mitä tapahtui ja mainitsin, että junan käytävät eivät ole mikään leikkipaikka. Äiti sanoi vaunun olevan lasten leikkivaunu. Vastasin kiltisti, että ei se silti oikeuta lasten huutavan korvaani ja eikö hän ole opettanut lapsilleen, että käytävillä ei saa juosta. Junassahan on muutenkin vaarallista olla käytävillä turhaan jos juna tekee äkkijarrutuksen. Äiti lähti pois ja taisi jotain minua idiootiksi haukkua.
Mitä mieltä te olette tästä trendistä? Tuleeko tällaisista lapsista normaaleja? Itse kun en tunne ketään, ketä olisi kasvatettu näin. Outoa toimintaa olla antamatta rajoja lapsille.
Viimeksi muokattu: