Voin sanoa suoraan, että kun faija vei minut ensimmäisen kerran katsomaan lätkämatsia (IFK-Ilves) vuonna 1969, ihastuin heti IFK:hon ja erityisesti Lalliin. IFK pelasi tuolloin täysin omintakeisella tyylillään, johon kuului fyysisyys, periksiantamattomuus, ylpeys ja tietynlainen piittaamattomuus muista jengeistä. Silti, tuosta värikkäästä joukkueesta erottui heti punainen kolmonen, joka edusti ehkä kaikkein kirkkaiten IFK:ta. Iso, vähän kulmikkaasti luisteleva pakki leukasuojuksella, joka varsinkin oman maalin edustalla oli se kuuluisa Isäntä. Ja Järkäleen sytytyslanka oli noin 2 millimetriä pitkä, minkä ainakin itse laskin pelkäksi plussaksi.
Yleisesti lätkäpiireissä puhuttiin isosta, pahasta ja rumasta IFK:sta. Väitän että Lallilla oli iso osuus tuon legendaarisen lausahduksen syntymiseen. Aina, kun menin hallille, oli ensimmäisenä mielessä, mitä Lalli sinä iltana tekee. Eihän Lalli paljon pisteitä tehnyt, mutta antoi sitäkin enemmän viihdettä ja elämyksiä. Lallin pelkän olemuksen näkeminen kentällä sai hymynväreen kasvoille.
Lepää rauhassa punainen kolmonen.