Olin talvemmalla Helsingissä auttamassa kaveriani kansantaloustieteen ainejärjestölehden Kapitaalin taitossa. Siellä sattui silmiini seuraava kolumni, jonka ajattelin olevan hyvä alustus keskustelulle jääkiekon ja muun talviurheilun arvokisojen yliarvostuksesta Suomessa.
Krediitit tästä mielestäni loistavasta tekstistä siis kirjoittaja Janne Metsolle, EI minulle! Kolumni löytyy Kapitaali-lehden numerosta 1/2002.
-----------------------------------------------------------------------------
"Lajien synty"
- Besserwisser hyvää päivää, kuinka voin palvella?
- Hei olen pieni, noin 5 miljoonan asukkaan hyvinvointivaltio maailman pohjoisosista. Ongelmani on heikko kansallinen itsetunto. Olen yrittänyt vahvistaa itsetuntoani menestymällä urheilukilpailuissa, mutta viime aikoina se ei ole oikein onnistunut. Aiemmin niitin mainetta muun muassa kestävyysjuoksussa, mutta sitten rikastuin ja söin itseni muodottomaksi, enkä enää pysy vikkelien afrikkalaisten perässä. Nyt itsetuntoni valittaa heikkouttaan.
- Unohda kestävyysjuoksu ja kaikki muut ympäri maailmaa harrastettavat lajit. Menestyäksesi sinun täytyy keksiä urheilumuotoja, joita on mahdotonta harrastaa muualla kuin pohjoisen kylmissä maissa. Kehotan sinua keskittymään vain lajeihin, jotka liittyvät läheisesti lumeen ja jäähän.
- Siis jääjalkapalloa ja lumijuoksua?
- Kuulostaa ihan hyvältä. Noissa lajeissa tarvitaan kuitenkin niin vähän välineitä, että myös köyhät maat saattaisivat innostua harrastamaan niitä. Yritä kehittää sellaisia liikuntamuotoja, joiden harrastaminen on mahdollisimman kallista.
- Jos laittaisimme jääjalkapalloilijoille kepin käteen ja paljon suojia päälle. Lisäksi voisimme rakentaa isoja jäätaloja, joissa tuota peliä pelattaisiin.
- Loistavaa! Tuollaiseen peliin eivät pystyisi osallistumaan kuin Ruotsi, Venäjä ja Pohjois-Amerikan jättiläiset sekä ehkä jokin satunnainen valtakunta Keski-Euroopasta. Kuuden maan joukossa sinäkin sijoittuisit varmasti ainakin silloin tällöin kuuden parhaan joukkoon.
- Lumijuoksuakaan ei varmasti ryhdytä harrastamaan tosissaan yli kuudessa maassa, varsinkaan jos juoksijoilla pitää olla kalliit luistavat laudat jaloissa ja arvokkaat kepit molemmissa käsissä.
- Teoriassa tämä kuulostaa todella hienolta, mutta käytännössä juonesi ei voi toimia. Kansalaiset eivät nimittäin millään voi innostua moisissa lajeissa saavutetusta menestyksestä.
- Kyllä aivan varmasti innostuvat. Kansalaisille on aivan sama, onko kukaan muu edes kuullut lajista jos kotimaa saavuttaa siinä menestystä.
- Kuvitteletko sinä muka, että koko hyvinvointivaltion kansa kerääntyy toreilla juhlimaan kun joukkueeni voittaa kuuden maan kesken käytävät jääjalkapallokilpailut, joista suurin osa maailman asukkaista ei ole ikinä kuullutkaan? Ei varmasti. Eikä kukaan lotkauta korvaansakaan, vaikka lumihyppyristä ponnistava ja lumisessa metsässä liukkaat tikut jalassa juokseva pohjoismaalainen voittaisi kaikki muut pohjoismaalaiset ja pari keskieurooppalaista moneen kertaan.
- Ihminen on niin taipuvainen itsepetokseen, että juuri noin siinä käy. Petoksesta tulee täydellinen, jos muutaman maan kisoja aletaan kutsua maailmanmestaruuskilpailuiksi.
- Niin, viralliselta nimeltään ne ovat tietysti "etuoikeutetun maailmanmestaruuskilpailut", mutta lyhyyden vuoksi vain "maailmanmestaruuskilpailut". Ongelmana on kuitenkin vielä se, että kansallinen itsetuntoni on ilmoittanut tarvitsevansa olympiamitaleja vahvistuakseen.
- Tuohonkin ongelmaan on olemassa ratkaisu. Mietipä mikä sana syntyy kun yhdistetään termit "olympialaiset" ja "talvi"?
- Olympialaisettalvi? Talviolympialaiset??! Siis kilpailut, joissa rikkaat pohjoisen maat kilpailisivat keskenään lajeissa, joita köyhillä ei ole varaa harrastaa. Tämä on loistava vastaisku reilunkaupantuotteille ja muulle köyhien suosimiselle. Kukaan ei enää muista valittaa liian pienestä kehitysavusta kun tiedotusvälineet ovat täynnä iloisten talviolympiasankareiden kuvia.
- Parasta on se, että itsetunnon nostatus voidaan naamioida osaksi kehitysapua. Lähetä kansalaisiasi Afrikkaan opettamaan paikallisille tuikitärkeää lumijuoksun taitoa ja vie mukana lajiin tarvittavia välineitä. Muista kuitenkin, etteivät välineet saa olla liian hyväkuntoisia. Kovalla panostuksella saat varmasti ainakin kolme afrikkalaista innostumaan lumijuoksusta. Sitten vain kuljetat kolme innostunutta tummaa poikaa suoraan talviolympialaisiin.
- Loistavaa! Kansallinen itsetuntoni kasvaa silmissä kun kansaani edustavat, koko ikänsä lumessa liikkuneet miehet jättävät minuuttitolkulla ylivertaisina juoksijoina tunnettuja afrikkalaisia. Lajille voisi antaa nimeksi vaikka siirtomaahiihto.
- Siirtomaalla on aika synkkä kaiku. Tämän lajin keksiminen ei sitä paitsi pohjoisen hyvinvointivaltion menestyksen kannalta ole mikä tahansa siirto vaan pikemminkin läpimurto.
- Siitä tulee siis nimikin. Nyt minä sen tiedän. Murtomaahiihto.
Krediitit tästä mielestäni loistavasta tekstistä siis kirjoittaja Janne Metsolle, EI minulle! Kolumni löytyy Kapitaali-lehden numerosta 1/2002.
-----------------------------------------------------------------------------
"Lajien synty"
- Besserwisser hyvää päivää, kuinka voin palvella?
- Hei olen pieni, noin 5 miljoonan asukkaan hyvinvointivaltio maailman pohjoisosista. Ongelmani on heikko kansallinen itsetunto. Olen yrittänyt vahvistaa itsetuntoani menestymällä urheilukilpailuissa, mutta viime aikoina se ei ole oikein onnistunut. Aiemmin niitin mainetta muun muassa kestävyysjuoksussa, mutta sitten rikastuin ja söin itseni muodottomaksi, enkä enää pysy vikkelien afrikkalaisten perässä. Nyt itsetuntoni valittaa heikkouttaan.
- Unohda kestävyysjuoksu ja kaikki muut ympäri maailmaa harrastettavat lajit. Menestyäksesi sinun täytyy keksiä urheilumuotoja, joita on mahdotonta harrastaa muualla kuin pohjoisen kylmissä maissa. Kehotan sinua keskittymään vain lajeihin, jotka liittyvät läheisesti lumeen ja jäähän.
- Siis jääjalkapalloa ja lumijuoksua?
- Kuulostaa ihan hyvältä. Noissa lajeissa tarvitaan kuitenkin niin vähän välineitä, että myös köyhät maat saattaisivat innostua harrastamaan niitä. Yritä kehittää sellaisia liikuntamuotoja, joiden harrastaminen on mahdollisimman kallista.
- Jos laittaisimme jääjalkapalloilijoille kepin käteen ja paljon suojia päälle. Lisäksi voisimme rakentaa isoja jäätaloja, joissa tuota peliä pelattaisiin.
- Loistavaa! Tuollaiseen peliin eivät pystyisi osallistumaan kuin Ruotsi, Venäjä ja Pohjois-Amerikan jättiläiset sekä ehkä jokin satunnainen valtakunta Keski-Euroopasta. Kuuden maan joukossa sinäkin sijoittuisit varmasti ainakin silloin tällöin kuuden parhaan joukkoon.
- Lumijuoksuakaan ei varmasti ryhdytä harrastamaan tosissaan yli kuudessa maassa, varsinkaan jos juoksijoilla pitää olla kalliit luistavat laudat jaloissa ja arvokkaat kepit molemmissa käsissä.
- Teoriassa tämä kuulostaa todella hienolta, mutta käytännössä juonesi ei voi toimia. Kansalaiset eivät nimittäin millään voi innostua moisissa lajeissa saavutetusta menestyksestä.
- Kyllä aivan varmasti innostuvat. Kansalaisille on aivan sama, onko kukaan muu edes kuullut lajista jos kotimaa saavuttaa siinä menestystä.
- Kuvitteletko sinä muka, että koko hyvinvointivaltion kansa kerääntyy toreilla juhlimaan kun joukkueeni voittaa kuuden maan kesken käytävät jääjalkapallokilpailut, joista suurin osa maailman asukkaista ei ole ikinä kuullutkaan? Ei varmasti. Eikä kukaan lotkauta korvaansakaan, vaikka lumihyppyristä ponnistava ja lumisessa metsässä liukkaat tikut jalassa juokseva pohjoismaalainen voittaisi kaikki muut pohjoismaalaiset ja pari keskieurooppalaista moneen kertaan.
- Ihminen on niin taipuvainen itsepetokseen, että juuri noin siinä käy. Petoksesta tulee täydellinen, jos muutaman maan kisoja aletaan kutsua maailmanmestaruuskilpailuiksi.
- Niin, viralliselta nimeltään ne ovat tietysti "etuoikeutetun maailmanmestaruuskilpailut", mutta lyhyyden vuoksi vain "maailmanmestaruuskilpailut". Ongelmana on kuitenkin vielä se, että kansallinen itsetuntoni on ilmoittanut tarvitsevansa olympiamitaleja vahvistuakseen.
- Tuohonkin ongelmaan on olemassa ratkaisu. Mietipä mikä sana syntyy kun yhdistetään termit "olympialaiset" ja "talvi"?
- Olympialaisettalvi? Talviolympialaiset??! Siis kilpailut, joissa rikkaat pohjoisen maat kilpailisivat keskenään lajeissa, joita köyhillä ei ole varaa harrastaa. Tämä on loistava vastaisku reilunkaupantuotteille ja muulle köyhien suosimiselle. Kukaan ei enää muista valittaa liian pienestä kehitysavusta kun tiedotusvälineet ovat täynnä iloisten talviolympiasankareiden kuvia.
- Parasta on se, että itsetunnon nostatus voidaan naamioida osaksi kehitysapua. Lähetä kansalaisiasi Afrikkaan opettamaan paikallisille tuikitärkeää lumijuoksun taitoa ja vie mukana lajiin tarvittavia välineitä. Muista kuitenkin, etteivät välineet saa olla liian hyväkuntoisia. Kovalla panostuksella saat varmasti ainakin kolme afrikkalaista innostumaan lumijuoksusta. Sitten vain kuljetat kolme innostunutta tummaa poikaa suoraan talviolympialaisiin.
- Loistavaa! Kansallinen itsetuntoni kasvaa silmissä kun kansaani edustavat, koko ikänsä lumessa liikkuneet miehet jättävät minuuttitolkulla ylivertaisina juoksijoina tunnettuja afrikkalaisia. Lajille voisi antaa nimeksi vaikka siirtomaahiihto.
- Siirtomaalla on aika synkkä kaiku. Tämän lajin keksiminen ei sitä paitsi pohjoisen hyvinvointivaltion menestyksen kannalta ole mikä tahansa siirto vaan pikemminkin läpimurto.
- Siitä tulee siis nimikin. Nyt minä sen tiedän. Murtomaahiihto.