Voi saada kaikenlaista muutakin painostusta ja suoranaista henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa osakseen. Ihan riippumatta siitäkin että onko edes liiton jäsen.
Sen verran paljon on saanut seurata näitä työntekijäpuolen painostuskeinoja että ei siellä mitään vapauksia ole valita että osallistuuko hidastustoimiin, mielenilmauksiin tai muuhun perseilyyn. Joko on mukana tai sitten on sairaslomalla.
Lentoemäntien edellisen lakon aikana esimiesten lisäksi töihin meni reilu parikymmentä purseria/lentoemäntää. Näistä muutama oli liiton jäsen. Kyseiset henkilöt ovat jatkaneet lakon jälkeen töissään, alun kyräilyä (kuukauden verran) lukuunottamatta heitä ei ole sen kummemmin kyräilty, kiusattu, uhkailtu tai muuta. Ihmetystä kyllä herätti se, että rikkurit kyräilivät työntekijöitä ja mm. näyttivät töihin mennessään miehistöautosta keskisormea lakkovahdeille - vaikka lakkovahdit vain seisoivat portilla pakkasessa. Suuri osa ei kuulemma enää edes muista, ketkä olivat rikkureita. Asiat unohtuu. Tuolla se vieläpä johtuu pitkälti siitä, että miehistöt vaihtuvat päivittäin ja ihmiset eivät edes tunne kaikkia kollegoitaan. Lentoemäntiä siis lähes 2000 (1600 suomalaista, 400 aasialaista).
Yhtiön johtamiskulttuurista ja henkilöstöongelmista kertoo muuten jotain se, että noin vuosi lakon jälkeen yhtiössä muuten tehtiin organisaatiouudistusta - lentoemäntien osastolla lisättiin esimiehiä siten, että lentoemäntiennja manageriportaan väliin tuli erillinen supervisor-ryhmä. Nuo supervisorit irrotettiin lentoemäntien TES:stä ja heidät siirrettiin Ylempiin toimihenkilöihin. Toimenkuvana on olla jonkinmoinen esimies ja tehdä sekä toimistotyötä että lentää periaatteella 2vkoa/2vkoa. Käytännössä kävi niin, että lentoemäntien keskuudessa tuo ei muodostunut halutuksi positioksi ja suurin osa ei ollut kiinnostunut edes hakemaan tehtävää. Tehtävää pidettiin turhana. Pitämään kehityskeskusteluita, seuraamaan poissaoloja, osallistumaan koulutuspäiville jne istumaan toimistoihin, vaikka samaan aikaan lennoilla on nykyisin vielä tiukempi miehitys kuin ennen. Lopulta kävi niin, että tehtäviin hakeutui muutamia arvostettuja pursereita ja lähes kaikki lakkoon osallistuneet purserit. Suurin osa arvostetuista pursereista ei hakenut. No, kaikki hakeneet valittiin tehtävään ja nyt yhtiöllä on 50 toimistoihmistä (50/50-periaatteella siis 25 henkilötyövuotta) enemmän. Näistä lähes puolet siis sai kannuksensa olemalla rikkureita. Arvannet, millaisia huipputuloksia kehityskeskusteluista ja erilaisista projekteista näillä lähtökohdilla syntyy. Ilmiselvästi yhtiön intressissä oli saada mahdollista tulevaa lakkoa silmälläpitäen lisää esimiehiä nimenomaan irti slsy:n sopimuksesta, jotta runkolentoja saataisiin operoitua esimiesvoimin. Tähän slsy vastasi tällä kertaa yhdistämällä voimansa IAU:n ja AKT:n kanssa.
Väittämäsi mukaan siis rikkurit saavat turpaansa, mutta ainakin Finnairilla he pääsevät ylemmiksi toimihenkilöiksi.
Noista "potkut perseeseen"- jutuista, jotka näissä ketjuissa aina pomppaavat esiin, voisin todeta, että ainakin näissä tapauksissa yhtiö ei halua päästä näistä nykyisistä työntekijöistä eroon. Yhtiö on itse moneen kertaan todennut, että on tyytyväinen henkilöstönsämtekemään työpanokseen. Kyseessä ei ole siis erottamispyrkimykset. Ilman näitä työntekijöitä homma seisahtuisi, nytkin mennään jo sillä rajalla, että työntekijöitä ei ole tarpeeksi.