Tämän illan parasta antia oli ehdottomasti kotiyleisö. Se yhteisöllisyyden tunne hallilla oli jotain aivan poikkeuksellista. Tuntui että koko Lahti seisoi Pelicansin takana ja se oli erittäin upeaa ja koskettavaa. Oli todella kiva tulla pitkästä aikaa kotikaupunkiin katsomaan peliä kun meininki oli tuollainen.
Lopputulos harmittaa vietävästi edelleen, varsinkin nyt kun playout-pelit on oikeasti läsnä ja karsinnatkaan eivät ole kaukana. Ei tätä olisi pystynyt uskomaan missään vaiheessa todeksi. Kaksi vuotta finaaleissa ja nyt tässä. Tämä on mahdollista vain Lahessa. Lahtelainen huippu-urheilu on mennyt nyt pari vuotta kovaa vauhtia kaivoon, joten toivottavasti Pelicans ei seuraa muita perässä. Onneksi meillä on upea yhteisö joka ei hylkää. Vaikeita aikoja eletään, mutta täältä noustaan.
Lahti huutaa!