Onneksi ollaan köyhiä lahtelaisia.
Tämä asiahan ei tietenkään minulle kuulu mutta pakko kommentoida osto- ja myyntiliike Bluesia. Jos johtoryhmä kasaa tuolla tavalla joukkuetta, on kyllä valmentajalla paskainen paikka saada miehistöön henki päälle. Kauden alussa "scoutattiin" ja haettiin mahtavat tsekit. Fanit hehkuttivat ylistyssanoilla uusia vahvistuksia ( en jaksa hakea sitä viestiketjua, joka käytiin täällä Zelenkan, Turekin ja Zibin sopimusten myötä mutta kehut olivat kovia ) ja mediakin tuumi joukkueen olevan todella korkealla. Kavereilta menee alku huonosti, kuten koko joukkueelta ja peliaika tippuu kolmen-neljän matsin jälkeen minimiin. Sitten potkut valmentajalle ja lopuksi koko triolle. Ja eikun lisää rahaa likoon. Nyt on näköjään mottona: vain Kanadaan suuntaan katsotaan ja mielellään miehiä, joilla työkokemuksena maaginen NHL. Kaikkihan sen tietää, siellä pelaa vain ja ainoastaan supertähtiä. Ja joukkue sen kuin komistuu: Mike Stapleton, lähes 700 kertaa on mies pelannut kolmos- ja nelosketjussa huippupelejä. Uran kohokohtana jopa 20:nen pisteen ylitys. Ladislav Kohn, mies joka lähti nuorena valloittamaan Amerikkaa. Sai melkein paikan pelaavasta kokoonpanosta, mutta on jumiutunut farmin ja edustuksen välille seilaajaksi. Cory Murphyn Blues nappasi, ennenkuin NHL seurat huomasivat miehen potentiaalin. Siinäpä seuraava Rafalski.
Nyt seuraan erityisellä mielenkiinnolla näiden miesten otteita. Taas luetaan ylisanoja miesten taidoista ennen ensimmäistäkään luistimen piirtoa jäähän. Kuinka kavereiden käykään, jos ensimmäisten viiden matsin jälkeen tehosaldot ovat luokkaa 1+1? Blueshan on tunnetusti pitkäjänteinen ja tunnokas kasvattaja pelaajiensa suhteen.
Tuleeko kenellekään mieleen NY Rangers? Rahaa on, mutta periaate tänne-mulle-kaikki-heti on tehnyt joukkueesta NHL:n nauretuimman joukkueen. Korostan lopuksi, että Bluesia kohtaan ei meikäläisellä ole mitään antipatioita, liiga joukkue siinä missä muutkin. Ja voihan nuo miehet olla vaikka minkälaisia sateentekijöitä. Aika näyttää. Mutta jos aina tukalan hetken tullen vaihdellaan pelaajia, valmentajia ja johtohenkilöitä, eihän hommasta voi pitkällä tähtäimellä tulla yhtikäs mitään. Ja riittääkö teille faneille aina vain se uusi pelaajasopimus / uusi valmentaja? Lahdessa oltiin todella syvällä kausi 99-00 ( sija 13 ja kokonaista 24 pistettä). Valmentajaa ei vaihdettu ja joukkueen runko pyrittiin pitämään koossa. Hankintoja tehtiin, jotkut hyviä, jotkut huonoja. Mutta ne ketkä tulivat, niillä pelattiin. Haluttiin kehittää koko joukkuetta pitkällä tähtäimellä ja kuinka on käynyt? Viime kaudella seitsemäs sija ( joka on ilmeisesti siellä pääkaupunki alueella mitätön saavutus ) ja ekat pleijarit kahteenkymmeneen vuoteen, alkanut kausi mennyt loistavasti. Ja runko on pitkälti monen vuoden ajan yhdessä pelannut. Ehkä Espoosta kannattaisi tehdä opintomatkoja esim. H:linnan, Lahden ja Jyväskylän suuntaan ja huomata ettei rahalla saa aivan kaikkea. Tarvitaan myös yhteishenkeä.
Tämä asiahan ei tietenkään minulle kuulu mutta pakko kommentoida osto- ja myyntiliike Bluesia. Jos johtoryhmä kasaa tuolla tavalla joukkuetta, on kyllä valmentajalla paskainen paikka saada miehistöön henki päälle. Kauden alussa "scoutattiin" ja haettiin mahtavat tsekit. Fanit hehkuttivat ylistyssanoilla uusia vahvistuksia ( en jaksa hakea sitä viestiketjua, joka käytiin täällä Zelenkan, Turekin ja Zibin sopimusten myötä mutta kehut olivat kovia ) ja mediakin tuumi joukkueen olevan todella korkealla. Kavereilta menee alku huonosti, kuten koko joukkueelta ja peliaika tippuu kolmen-neljän matsin jälkeen minimiin. Sitten potkut valmentajalle ja lopuksi koko triolle. Ja eikun lisää rahaa likoon. Nyt on näköjään mottona: vain Kanadaan suuntaan katsotaan ja mielellään miehiä, joilla työkokemuksena maaginen NHL. Kaikkihan sen tietää, siellä pelaa vain ja ainoastaan supertähtiä. Ja joukkue sen kuin komistuu: Mike Stapleton, lähes 700 kertaa on mies pelannut kolmos- ja nelosketjussa huippupelejä. Uran kohokohtana jopa 20:nen pisteen ylitys. Ladislav Kohn, mies joka lähti nuorena valloittamaan Amerikkaa. Sai melkein paikan pelaavasta kokoonpanosta, mutta on jumiutunut farmin ja edustuksen välille seilaajaksi. Cory Murphyn Blues nappasi, ennenkuin NHL seurat huomasivat miehen potentiaalin. Siinäpä seuraava Rafalski.
Nyt seuraan erityisellä mielenkiinnolla näiden miesten otteita. Taas luetaan ylisanoja miesten taidoista ennen ensimmäistäkään luistimen piirtoa jäähän. Kuinka kavereiden käykään, jos ensimmäisten viiden matsin jälkeen tehosaldot ovat luokkaa 1+1? Blueshan on tunnetusti pitkäjänteinen ja tunnokas kasvattaja pelaajiensa suhteen.
Tuleeko kenellekään mieleen NY Rangers? Rahaa on, mutta periaate tänne-mulle-kaikki-heti on tehnyt joukkueesta NHL:n nauretuimman joukkueen. Korostan lopuksi, että Bluesia kohtaan ei meikäläisellä ole mitään antipatioita, liiga joukkue siinä missä muutkin. Ja voihan nuo miehet olla vaikka minkälaisia sateentekijöitä. Aika näyttää. Mutta jos aina tukalan hetken tullen vaihdellaan pelaajia, valmentajia ja johtohenkilöitä, eihän hommasta voi pitkällä tähtäimellä tulla yhtikäs mitään. Ja riittääkö teille faneille aina vain se uusi pelaajasopimus / uusi valmentaja? Lahdessa oltiin todella syvällä kausi 99-00 ( sija 13 ja kokonaista 24 pistettä). Valmentajaa ei vaihdettu ja joukkueen runko pyrittiin pitämään koossa. Hankintoja tehtiin, jotkut hyviä, jotkut huonoja. Mutta ne ketkä tulivat, niillä pelattiin. Haluttiin kehittää koko joukkuetta pitkällä tähtäimellä ja kuinka on käynyt? Viime kaudella seitsemäs sija ( joka on ilmeisesti siellä pääkaupunki alueella mitätön saavutus ) ja ekat pleijarit kahteenkymmeneen vuoteen, alkanut kausi mennyt loistavasti. Ja runko on pitkälti monen vuoden ajan yhdessä pelannut. Ehkä Espoosta kannattaisi tehdä opintomatkoja esim. H:linnan, Lahden ja Jyväskylän suuntaan ja huomata ettei rahalla saa aivan kaikkea. Tarvitaan myös yhteishenkeä.
Viimeksi muokattu: