Hala Madrid!
Ei ollut ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun ensimmäisen jakson jälkeinen epätoivo vaihtui infernaaliseen riemuun. Jossain alitajunnassa oli koko ajan kova luotto Capellon joukkueen toiseen puoliaikaan, vaikka pahalta se välillä näytti.
Ensimmäisenä ei olisi tullut mieleen, että Jose Antonio Reyes on mahdollisesti ottelun ratkaisija. Tyhmä kosto, mutta kaksi hienoa maalia. Diarraa taisi vaivata aika pahastikin se, ettei miestä päästetty pelaamaan maansa puolesta, sen verran surkeasti hän pelasi. Malilainen on kuitenkin ollut tänä keväänä loistava, joten tuollainen esitys vähän pistää ihmetyttämään. Maali kuitenkin oli se tärkein.
Topparipari Cannavaro-Ramos. Voiko sitä oikeastaan paremmin tehdä? Muutama täydellinen katko ja nopeasti vastahyökkäykseen. 1-1 -tilanteessa noita Cannan ja Sergion peräkkäisiä liukumiskatkoja ei niin osannut arvostaa, mutta nyt tuntuu, että ne kaksi katkoa olivat helvetin suuressa osassa tämän ottelun voittajaa etsittäessä.
Muutenkin tällä kaudella tuo 21-vuotias toppari on ollut Espanjan mestarin paras pelaaja. Omasta mielestäni Ramos oli koko liigan paras pelaaja. Ja kuinka hyvä hänestä vielä tuleekaan?
Kiitos maailman parhaan jalkapalloliigan parhaalle joukkueelle, tämä oli ikimuistoinen kausi. Tärkeintä on se, että neljän vuoden kuiva kausi päättyi kolmanteenkymmenenteen Espanjan mestaruuteen.
