Olipa hieno kolmas erä. En sen enempää peliä kommentoi, vaan jätän sen viisaammille. Aika harvakseltaan tulee noita pelejä nykyään katseltua ja pari ekaa erää hämmästelin sitä, että halli on täysi ja yleisö ihan hiljaa (tällästäkö tämä nykyään on? leipäkään ei maistu enää leivältä...), paitsi Tepsin fanit. Siitä pääsenkin asiaan...
Minä ymmärrän, että omia kannustetaan ja pitääkin kannustaa. Ymmärrän myös sen, että joskus voi mennä vähän yli, kun matkustetaan pitkä matka ja myös pelin tiimellyksessä voi päästä muutama ärräpää, MUTTA se yksi tyttö siellä joukossa häpäisi kyllä koko porukan ja kotikaupunkinsa. Olin sen verran kaukana, etten nähnyt, oliko muu porukka samanlaista, toivottavasti ei. Tämä yksi valitettavasti kuului ja näkyi erittäin selvästi, myös lapsille siinä ympärillä. Onhan se niinkin, että ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu ja toki se on ihana nähdä se ilo, kun (erityis)lapsi oppii uuden sanan, joka tässä tapauksessa tuntui olevan "vituhomo"/"vituhomot". Sitä hoettiin ja huudeltiin jo ennen pelin alkua ja erityisesti pelin kuluessa. Vieno pyyntö: opettakaa sille seuraavaan peliin jokin vähän mukavampi sana.
Noh, eipä tosta sen enempää. Kaikesta huolimatta pelistä jäi hyvä fiivis, olihan lopputulos just oikea ;). Hienoa oli myös huomata, että viimeisessä erässä yleisökin innostui kannustamaan (jopa ihan alkuerästä) ja tunnelma oli melkein kuin ennen vanhaan. Itse olen sitä mieltä, että yleisö sytytti joukkueen taistelemaan, ja hienosti se taistelikin sitten lopulta. Voishan tuolla alkaa taas käymään vähän useamminkin!