Mikkeliläiset yrittävät lauantaina kellistää pitkästä aikaa Jokipojat. Edellisestä kotijoukkueen tappiosta Jukureille onkin vierähtänyt jo melkoinen tovi. Viime vuonna Jokipo voitti kaikki neljä kohtaamista, ja tälläkin kaudella pisteet ovat kolmessa edeltävässä ottelussa jakautuneet ärjypaitojen hyväksi 8-1. Historiatietoihin ei ole syytä tuijottaa liian tiukasti, mutta alkaa se varmasti vähän nuppia kuumottamaan, kun kaverista ei saa niskalenkkiä sitten millään.
Jokipon peli kulki keskiviikkona Jyväskylässä mainiosti. Rämö torjui mahdolliset ja mahdottomat, ja samanlaisen pelin jatkuessa on Jukureidenkin hyökkäyksellä isoja haasteita edessä. Maalivahtipeliin eivät tosin hekään ole tällä kaudella kaatuneet, siitähän kielii jo sarjan pienin päästettyjen maalien lukema, eli 80.
Kotijoukkueen rosteriin tuskin on tulossa isoja muutoksia, Konttinen pysynee telakalla vielä tämänkin pelin, ja näin pakistossa vipeltää sama kuusikko kuin keskiviikkonakin. Hyökkäyspäässä on jännä nähdä valmennusjohdon ratkaisu, laitetaanko viime pelissä viltitetty Puruskainen takaisin jäälle, ja laitetaanko hänen sijastaan joku muu pelaaja huilille. Keskiviikkona joka jätkä hoiti tonttinsa hyökkäyksessäkin kunnialla, joten siinä mielessä kokoonpanon sotkeminen olisi vääryys.
Ennustan, että huimaan vireeseen noussut Rämö päästää maksimissaan yhden maalin omiin. Sekinhän voi tosin riittää tappioon, jos naapurin maalivahti on vielä parempi. Ei tästä mitään maali-iloittelua joka tapauksessa ole luvassa. Jokipojat on selvä suosikki, mutta Jukurit eivät missään nimessä ole helppo kaadettava. Hereillä oloa vaaditaan, jotta saadaan tämäkin kausi puhtaaksi voittosarjaksi eteläsavolaisista.
Mikkelistä on tulossa kuulemma täysi fanibussikin pitämään meteliä Mehtimäelle. Toivottavasti näkevät hienoa kannustuskulttuuria joensuulaisittain. Onhan päätykatsomolla nykyään se komea lakanakin, joka tulee näkyviin aina kotijoukkueen tehtyä maalin. Ja rumpukin on. Ei sentään rumpuryhmää, kuten lappilaisilla, mutta lähtee yhdestäkin tarpeeksi ääntä - toisten mielestä liikaakin.
Jokipon peli kulki keskiviikkona Jyväskylässä mainiosti. Rämö torjui mahdolliset ja mahdottomat, ja samanlaisen pelin jatkuessa on Jukureidenkin hyökkäyksellä isoja haasteita edessä. Maalivahtipeliin eivät tosin hekään ole tällä kaudella kaatuneet, siitähän kielii jo sarjan pienin päästettyjen maalien lukema, eli 80.
Kotijoukkueen rosteriin tuskin on tulossa isoja muutoksia, Konttinen pysynee telakalla vielä tämänkin pelin, ja näin pakistossa vipeltää sama kuusikko kuin keskiviikkonakin. Hyökkäyspäässä on jännä nähdä valmennusjohdon ratkaisu, laitetaanko viime pelissä viltitetty Puruskainen takaisin jäälle, ja laitetaanko hänen sijastaan joku muu pelaaja huilille. Keskiviikkona joka jätkä hoiti tonttinsa hyökkäyksessäkin kunnialla, joten siinä mielessä kokoonpanon sotkeminen olisi vääryys.
Ennustan, että huimaan vireeseen noussut Rämö päästää maksimissaan yhden maalin omiin. Sekinhän voi tosin riittää tappioon, jos naapurin maalivahti on vielä parempi. Ei tästä mitään maali-iloittelua joka tapauksessa ole luvassa. Jokipojat on selvä suosikki, mutta Jukurit eivät missään nimessä ole helppo kaadettava. Hereillä oloa vaaditaan, jotta saadaan tämäkin kausi puhtaaksi voittosarjaksi eteläsavolaisista.
Mikkelistä on tulossa kuulemma täysi fanibussikin pitämään meteliä Mehtimäelle. Toivottavasti näkevät hienoa kannustuskulttuuria joensuulaisittain. Onhan päätykatsomolla nykyään se komea lakanakin, joka tulee näkyviin aina kotijoukkueen tehtyä maalin. Ja rumpukin on. Ei sentään rumpuryhmää, kuten lappilaisilla, mutta lähtee yhdestäkin tarpeeksi ääntä - toisten mielestä liikaakin.
Viimeksi muokattu: