Huh huh. Ei meinaa vanhan pumppu kestää tällaisia otteluja. Aika pienin odotuksin Kouvolaan matkasimme, eikä ensimmäinen erä suuria luvannut. Kookoo hallitsi ja teki maalin, TuTo vaikutti väsyneeltä ja oli koko ajan hiukan perässä. Vain kakkosketju pystyi luomaan painetta Härmän ympärille.
Toiseen erään saapui uusi TuTo. Oli kuin kokenut joukkue olisi havainnut, että nyt on oikeasti loppu lähellä. TuTo hallitsi erää ja onnistui pari maalila tekemään.
Kolmas erä sujui TuTon näkökulmasta ihan hyvin, kunnes Tuominen loukkaantui ja jälkitilanteesta Kookoo tasoitti. Siitä eteenpäin TuTon kesäloma oli todella lähellä, vain Santasen huippupeli ja hyvä onni esti Kookoon voiton.
Jatkoajalla molemmilla oli tilanteensa. Peli oli avointa ja kansa tykkäsi. Kookoo sai kiekon ylärimaan asti ja Santanen paijasi parasta kaveriaan, maalikehikkoa, oikein huolella seuraavan pelikatkon aikana. Sitten esiin astui Markku Vuorisalo ja vain muutama katsoja tykkäsi. Rutinoitunut maalitykki iski läheltä ylös kun paikka siunaantui, ja TuTon joukkue ryhmittyi isoon kimppahaliin Kookoon maalin taakse.
TuTon siipirikko joukkue venyi sittenkin. Isot pelaajat kuten Santanen ja Vuorisalo, Jokilasta puhumattakaan, astuivat esiin. Mutta itse nostaisin framille TuTon puolustajat Palmrothin ja Maunulan, jotka pelasivat jälleen huikean ottelun. Miehistö on kapea, mutta se on myös pirun laadukas.
Kolme kertaa viikon sisällä Kouvolaan, mutta kyllä kannatti. Draamaa ja tunnetta, pettymyksiä ja ilon hetkiä. Kaikesta tästä kaunis kiitos, nyt katse kohti Jokipoikia.