Kumma kyllä tämä kritiikki otetaan aina esiin, vaikka kehujakin tulee. Jyväskylässä nyt ollaan tämän pelitapa-asian kanssa niin herkkähipiäisiä, että tällä foorumilla ei kohta muusta puhutakaan.
No juu, herkkähipiäisiä ollaan. Mutta täytyy itsekin sanoa, että näin pelin siten, että kyllä se koukkivampi osapuoli oli Pelicans. Tämä kävi mielestäni hyvinkin selväksi pelin edetessä ja pelikaanien tippuessa kyydistä. Epäilemättä katsoin peliä värilasien läpi (kuten jokainen). Luulen, että närästystä herättää ennen kaikkea JYPin tehokas takakarvaus. Lähes poikkeuksetta tällä kaudella JYP on ollut luistelevampi ja aktiivisempi kuin vastustaja, jolloin iholle on päästy helpolla ja potentiaaliset hyökkäykset on tukahdettu juuri hyvällä takakarvauksella. Se näyttää ärsyttävältä toisen joukkueen kannalta ja vituttaahan se kovasti, kun ei saa hyökkäyksiä käynnistettyä, mutta säännöt sallivat sen niin Suomessa kuin rapakonkin takana. On siihen helppo vastalääkekin, pitää vain olla nopeampi kuin vastustaja, yksinkertaistettava peliä ja voitettava kaksinkamppailut omaa miestä vastaan. Taitotason ollessa sm-liigassa mitä on, pelin nopeuttaminen tekee siitä usein roiskivaa hutilointia syöttöjen laadun ollessa heikko. Kun samaan yhdistetään kova oikeaikainen karvaus, niin kädettömät puolustajat ovat omassa päässä pinteessä, mikä edelleen lisää roiskimista.
Jääkiekko on aika simppeli peli, jossa erot ovat usein korvien välissä itseluottamuksen puolella. Ei JYPinkään ohjauspeli ole mitenkään erikoinen. Esim. Suomen maajoukkueessa Summasen-Westerlundin aikana karvattiin ja ohjattiin samalla tavalla. Silloin kaikki muistaakseni kiittelivät aktiivisesta pelitavasta, kun taas vanhat jarrut muistuttivat, että "on sitä noin aikoinaankin pelattu, meidän aikoina sitä kutsuttiin karvaamiseksi".
Suurin osa sm-liiga- jengeistä tänä päivänä eivät tunnu haluavan voittaa pelejä, vaan usein fleguilleen erityisesti vieraissa. JYPissä ei fleguilla, koska Risto ei fleguilijoita peluuta.