Tämähän menikin sitten PAT:n ansiosta Jatkoajan perinteiseksi maailman turhin vääntö ikinä ja turhasta asiasta -väännöksi.
En minä (pelkästään) ilmeistä ole sitä huomannut, että Jere kävi siinä tilanteessa todella kuumana. Ihmisessä kun on muitakin osio kuin kasvot. Sillä on jalat, kädet ja monta muutakin jännää osaa kehossaan, jolla ihmislaji osoittaa, että nyt vituttaa. Apinat muuten osoittavat sen melko samalla tavalla, että sikäli jos Afrikka on tuttu paikka, niin sieltä voi muistella vihaisia apinoita. Niillä tosin ei ole ainakaan hanskoja, joita pudottaa.
Vittuuntuneisuuden asteikossa melko korkealla ihmislajin jääkiekkopelissä voidaan nähdä sellaisia seikkoja, kuin jos toinen osapuoli huutelee vielä jäähyaitiossakin sille toiselle ja katsojana sain jopa jännätä, että meinaako tuo Jere kiivetä tuon jäähyaition toiselle puolella antamaan poskihierontaa siellä istuneelle Kärppien pelaajalle. Samoin se seikka, kun tuomarien ollessa ollessa estämässä Jeren käymistä Kärppien pelaajan kimppuun, ei Jere ihan helpolla luovuttanut siinäkään kohtaa.
Sangen monia jääkiekkopelejä elämässäni nähneenä, Kärppien pelejäkin joka kausi kaudesta 1987-1988 lähtien, koin tuon Jeren hiiltymisen kyllä melkoisena kilahtamisena. Jääkiekkoleijona numero 79 en ole.
Koponen sitten oli ihmetellyt, että miksi juuri hänen kimppuunsa Jere tuli ja Jere oli vastannut. Sillä vastauksella oli varmasti sikäli tekemistä todellisuuden kanssa, että Jere ei halunnut entisten joukkuekavereittensa kanssa olla nyrkkihippasilla mutta se ei poista ollenkaan sitä tosiasiaa, että Jere ei olisi käynyt todella kuumana ja olisi halunnut Koposeen sitä varmaankin Bluesin umpipaskasta pelistä aiheutunutta turhaumaansa purkaa.
