Joukkueemme lähti peliin isosti takki auki ja rinta tuuheana. No, omissa kolisi heti. Muutenkin joko ylimielisyydestä tai väsymyksestä (tai ihan jopa Bluesin hyvyydestä) johtuvia jatkuvia kiekonmenetyksiä. Onneksi saatiin Nikon avulla tasoitus ja ottelua jollain tavalla balanssiin.
Erätauolla TV:n välityksellä katsottuna melko rohkeaa show:ta tanssiryhmältä. Joku täti saattaisi älähtää, mutta tämä setä ei tuomitse. Jatkakaa!
Ja joko saa ja uskaltaa sanoa että Lyytisen nykytaso on mystisen karmaiseva? Jos odotin ennen kauden alkua suuria harppauksia eteenpäin, niin nyt odotan että milloin ne kuuluisat kaksi askelta on otettu lopullisesti taakse ja taas eteen. Syötöt vähän sinnepäin ja vastaantuloja silloin kun ei pitäisi. Tässäkin matsissa se yksi perintekäs suoraan-lapaan. Toivon Lyytisen lunastavan loppukaudesta.
Mankinen iski kyllä äsken nätisti. Etukulmasta kuin Aleksanteri The Great konsanaan. Nättiä Jesse! Nättiä.
Nyt napit kiinni ja homma kotiin.