Niin on isänmaamme kääntänyt jälleen hymyilevät, äidillistä rakkauttaan hohkavat kasvonsa varjoisten maidemme tykö ja taivaan tulipallokin luvannut kareellaan osoittaa tien Kalevankankaalle, jossa jääkiekkosoturit, nuo aikamme gladiaattorit, ottavat vielä tänäänkin mittaa toisistaan. Etenkin on parhainta hyvää että vastakkain vielä rakkaat naapurukset kaakkoisesta Suomesta ja vastavuoroinen hyväntahto ja toveruus lieneekin aiheuttanut osaltaan myös lupauksen liki määrättömästä auringonkilosta urheilujuhlapäivämme kunniaksi.
Ja juhlapäivästähän todellakin kyse on, eikä panoksena kullan ja kunnian lisäksi vähempää kuin mahdollisuus pitää jatkopelitoiveita elossa. Toki mahdollisuus tällä hetkellä hieman vähäisempi itsestäni katsottuna eteläisillä vieraillamme ja keväthangilla suorastaan hurjaan viriiliyteen innostuneen Ilveksen vauhti huomioiden myös kotoisammille sotureilleni harmillisen kaukaiseksi jälleen karannut, mutta yhtäkaikki mahdollisuus on olemassa.
Taistelevasta osastosta ainakin kotijoukkueen suhteen turvallista veikata, että samoilla mennään kuin tähänkin asti. Syynä on luonnollisesti lisääntyneessä valossa löytynyt hyvä pelivire (kaamoskausi ei Jukureille antoisa ollut), mutta pieneltä osin myös se ettei pelaavan kokoonpanon ulkopuolella yhtään ukkoa enää olekaan. Kotijoukkueen tehotoiveet keskittyvät alkukauden tapaan vahvasti kakkosketjun harteille ja etenkin uutta kevättään elävän H. Koiviston luotetaan kaatavan vettä lauantaisaunan kiukaalle.
Parahinta tervetuloa Kalevankankaalle sekä kaukaloon, että katsomon puolelle, eteläiset naapurimme. Illan tunnelmaa ennakoiden linkitän nyt kappaleen jota päässemme kuulemaan likempänä kellonlyömää seitsemän:
Tapio Rautavaara - Löylyä lissää - YouTube
(Onko se junttimaista? On. Onko se oikein? Kyllä.)
Ja juhlapäivästähän todellakin kyse on, eikä panoksena kullan ja kunnian lisäksi vähempää kuin mahdollisuus pitää jatkopelitoiveita elossa. Toki mahdollisuus tällä hetkellä hieman vähäisempi itsestäni katsottuna eteläisillä vieraillamme ja keväthangilla suorastaan hurjaan viriiliyteen innostuneen Ilveksen vauhti huomioiden myös kotoisammille sotureilleni harmillisen kaukaiseksi jälleen karannut, mutta yhtäkaikki mahdollisuus on olemassa.
Taistelevasta osastosta ainakin kotijoukkueen suhteen turvallista veikata, että samoilla mennään kuin tähänkin asti. Syynä on luonnollisesti lisääntyneessä valossa löytynyt hyvä pelivire (kaamoskausi ei Jukureille antoisa ollut), mutta pieneltä osin myös se ettei pelaavan kokoonpanon ulkopuolella yhtään ukkoa enää olekaan. Kotijoukkueen tehotoiveet keskittyvät alkukauden tapaan vahvasti kakkosketjun harteille ja etenkin uutta kevättään elävän H. Koiviston luotetaan kaatavan vettä lauantaisaunan kiukaalle.
Parahinta tervetuloa Kalevankankaalle sekä kaukaloon, että katsomon puolelle, eteläiset naapurimme. Illan tunnelmaa ennakoiden linkitän nyt kappaleen jota päässemme kuulemaan likempänä kellonlyömää seitsemän:
Tapio Rautavaara - Löylyä lissää - YouTube
(Onko se junttimaista? On. Onko se oikein? Kyllä.)