Kaksijakoinen fiilis matsista. Toisaalta erittäin kurinalaista puolustamista ja toisaalta hyökkäyspeli tasoa ala-arvoinen. Vaikka Tappara vei peliä mielin määrin, niin todella laadukkaita maalipaikkoja ei vierailla kovin paljon ollut, laukaukset tulivat kaukaa ja Janne näki ne hyvin, eikä imuja tullut, hyvä peli siis Jannelta. HIFK taas käytti vähät paikkansa erinomaisesti, tosin olihan kahdessa eka maalissa hiukan onneakin, mutta "taitavilla" kavereilla sitä on usein. Murrayn maali oli ammattimiehen työtä, loistava yksilösuoritus ja Kuhdalta samoin, toki pakit voivat miettiä tekemisiään kyseisissä tilanteissa, mikä ei kuitenkaan vähennä Remin ja Kimmon suorituksien arvoa.
Tapparalta puuttui mielestäni tahto laittaa itsensä likoon, ottaa mustelmia, mennä röyhkeästi maalille. Peli oli näennäisen kovaa yritystä, mutta tehotonta kulmissa pyörimistä. HIFK:n puolelta taas pelin avaukset ovat tuntematon käsite ja ellei siihen saada mitään järkeä kauden aikana, niin kesälomasta tulee pitkä. Tuomarilta kohtuusuoritus, mutta Guollan jäähy oli koomisuudessaan jäätävä, mutta virheitä sattuu.
HIFK:n parhaat olivat ykkösenä ehdottomasti Murray ja pakko nostaa Lostedt esiin, pelasi ehdottomasti elämänsä ottelun, sanoisin, että aliarvostettu pelaaja vihollisten silmissä. Tietyssä roolissa pystyy pelaamaan liigassa mainiosti. Lundell oli hyvä, muttei ottelun paras, selvisi suuresta torjuntamäärästä huolimatta aika helpolla. Jere pelasi myös hyvän pelin pitkästä aikaa ja peliaika oli suuri, Nískanen nosti selkeästi tasoaan ja Korhonen on edelleen mielestäni tulevaisuuden pakki, johon kannattaa satsata.
Kaksi tai kolme vahvistusta joukkueeseen ja pelinavaus edes säälliseen kuntoon, niin taistelemme runkosarjan sijoista 4-6 loppuun asti.