Olipas ihan mukava peli katsoa. Ei ollut mitään nyhjäämistä tai päätöntä koohottamista, vaan paikoin ihan hyvätasoista lätkää. Toki paljon oli sellaista sääntöjen rajoilla olevaa iholla oloa puolin ja toisin, mutta se ei kuitenkaan ollut mitenkään pääteemana ottelussa.
Tuomarit onnistuivat mielestäni melko hyvin. Ihan räikeitä virheitä ei jäänyt mieleen kumpaankaan suuntaan, joskin (värilasein katsottuna) Kohon jäähy oli vähän siinä ja siinä. Maila ja mailakäsi olivat siellä laidan ja Kaksosen välissä, mutta toinen käsi ei mielestäni mitenkään ollut pitämässä kiinni vastustajasta. Myös lopun Tappara-jäähy siinä SaiPan maalin edessä olisi voinut monessa pelissä jäädä viheltämättä ja samoin siinä loppupuolen ylivoimalla SaiPan pelaaja aika koukkaamiselta näyttävällä liikkellä sai estettyä Tapparan purun. Mutta nämäkin ovat aika tulkinnanvaraisia tilanteita, eikä mitään valtavia oikeusmurhia.
Itse pelistä hienoimpana jäi mieleen Toivasen ja Suutarin värkkäämä maali. Toivaselta ensin hieno nousu maalin takaa ja upeaa syöttö maalin nurkalle. Siitä sitten Suutari viimeisteli kliinisesti uransa avausmaalin. Kyllä lämmittää omien junnujen onnistuminen ja vielä noin hienolla maalilla!
Toinen mieltä lämmittävä asia oli Spangin hyvä peli. Ei mitään erikoisuuksia, mutta ei myöskään isoja virheitä. Hyvin mahtui esityksensä puolesta pelaavaan kokoonpanoon.
Markkasen nollan menetys harmitti, mutta olipahan taas mies paikallaan. Toivottavasti kestää ehjänä ihan viimeiseen finaaliotteluun asti, sillä vaikka tässä vaiheessa SaiPa näyttääkin vievän pelejä ilman ykkösketjun pelaajiaan, niin varmaan kovissa peleissä olisi hyvä olla ihan paras mahdollinen kokoonpano jalkeilla.