Eipä tarvinnut TuTon esittää mitään ihmeellistä näiden pisteiden saamiseksi. Positiivista tietty on se, että joukkueen ilme on ihan toista, mitä vielä pari viikkoa sitten, ja otteluita lähdetään ihan oikeasti voittamaan. Mitään muuta ei tässä ottelussa TuTon osalta oikein päästykään mittaamaan.
LeKin maalivahdit olivat melkoisia pomputtelijoita, eikä räpylään tainnut jäädä montakaan kiekkoa. Paremmalla maalivahtipelillä LeKillä olisi ollut täydet saumat voittoon. Toisaalta, ei LeKikään mitään ihmepaikkoja luonut, vaan etenkin se ensimmäinen maali oli täysin TuTon puolustuksen moka, kun kiekkoa ei lähdetty purkamaan, vaan jäätiin kikkailemaan omalle alueelle.
Pelituntuman puutteesta huolimatta Forre oli se sama Forre kuin aina ennenkin. Lätty putoaa suoraan ketjukavereiden lapaan, ja monesti Forre ehtii pelisilmänsä ansiosta kiekkoon liukumallakin ennen kuin täydessä vauhdissa olevat vastustajat. Kentän kunkku oli kuitenkin Keinänen. Keni on jopa parempi tai ainakin nopeampi kuin viime kaudella, ja Pusakin on vihdoin oppinut laukomaan kikkailujen sijaan.
Kun vielä Pablo Järvinen jakoi palkinnot, niin mikäs tässä on pikkujoulua viettäessä.