Kävin katsomassa tämän matsin puolueettomasta näkövinkkelistä. Tällä kertaa en ollut piippuhyllyllä, vaan päätyaitiossa katsomassa vääntöä kavereiden seurassa, joten siksi näkyvyys pelitapahtumiin ei ollut niin hyvä kuin yläkatsomosta, koska näin vain toisen päädyn erittäin hyvin ja kauemman päädyn huonosti. Ajattelin kuitenkin raapustaa muutaman sanasen illan pelistä, mutta mitään massiivista raporttia ei tällä kertaa tule. Keskitynkin lähinnä yksilöihin.
Kotijoukkueen maalivahtipeli oli karmaisevaa. Tirrosen piikkiin voi laittaa kolmannen maalin, kahdessa ensimmäisessä ei juurikaan ollut mahdollisuuksia. Setänen puolestaan imaisi kaksi maalia putkeen jäätä pitkin, joka on sinänsä outo asia. Kotijoukkueen puolustajista puhtaat paperit voi antaa vain Tallinder-Eronen kaksikolle, joka oli omassa päässä vähiten ongelmissa. Sen sijaan kaksi muuta puolustajaparia olivat virheherkkiä. Varsinkin ensimmäisessä erässä Juolevi-Heikkinen akseli sekoili. Avausmaalissa Juolevi ei nähnyt selän taakse liukunutta Nättistä. Myöhemmin erässä Heikkinen kikkaili oman maalin edessä alimpana ja menetti kiekon. Juolevi puolestaan pomputti kiekkoa lavassaan sen verran kertaalleen, että hän joutui palaamaan omiin ottamaan uutta vauhtia. Nuo tilanteet jäivät siis mieleen avauserästä. Kolmospari vaikutti melko pehmeältä oman alueen kulmapaineissa, varsinkin Ekeståhl-Jonsson. Lisäksi kertaalleen avauserän lopussa Ekeståhl-Jonssonilla oli täysin vapaa väylä kävellä slottiin ja hakea kavennusta ranteella, mutta hän ei jostain syystä laukonut, vaan haki vielä jättöä, joka katkottiin armotta helposti. Tehotilastoon ruotsalaiselle lopulta -2. Juolevista on sanottava vielä se, että hän petrasi toki pelin edetessä. Avaussyötöt ovat Nummelinin tavoin älyttömän teräviä ja osuvat ainakin hyökkääjän lapaan, joskin harvemmin ne aina jäävät hyökkääjän haltuun. Toisessa erässä Juolevin tekemä maali oli myös komea. Kalliolta oiva levitys Heikkisen avaussyötön jälkeen ja Juolevilta terävä ranne takayläkulmaan laidasta. Tuossa ei juurikaan ollut edes maskia, joten se nostaa laukauksen arvoa. Hyökkääjistä sitten Kallio oli yritteliäs ja sai palkinnon lopulta toisessa erässä syötön muodossa, joka ei toki juurikaan lohduttane. Lindsten oli ykkösen heikoin lenkki. Näytti siltä, että hänellä oli toisinaan kiire tehdä ratkaisuja ahtaassa tilassa, kun vierasjoukkue paineisti sen verran aktiivisesti. Kiekolliset ratkaisut olivat hätäisiä tasaviisikoin. Kakkosketjusta Nyström haki laukauksia paljon, eritoten ylivoimalla, mutta myös tasaviisikoin. Lopulta niitä kirjattiin kolme kohti maalia. Karvonen oli melko näkymätön. Palmu puolestaan oli kiekossa melko paljonkin, mutta jotenkin hänenkin tekeminen jäi vajaaksi, kun JYP boksasi pelin laidoille ja sieltä Palmu ei oikein päässyt tekemään taikojaan. Kolmosvitjasta Pajuniemi ja Nieminen pelasivat vain kymmenen minuuttia, Väyrynen vartin verran alivoimavastuusta johtuen. Kenestäkään ei ole sen kummoisempaa sanottavaa. Pajuniemi taisi toisessa erässä kerran päästä laukomaan b-pisteeltä väkkärän pyörähdyksen jälkeen, mutta se veto blokattiin. Muutoin tuo vitja ei juurikaan saanut mitään aikaan. Nieminen oli lievä pettymys, odotin häneltä enemmän haastamista kuten parhaimmillaan hän osaa. Väyrynen voitti kymmenestä aloituksesta seitsemän, erinomainen suoritus. Oli tuon ketjun paras, mutta jäi kovin yksin. Nelosesta Pikkarainen meinasi kuumeta avauserässä, mutta ei lopulta sitten kuumentunut, vaan pelasi maltilla loppuun. Nurmi pääsi kertaalleen päätöserässä JYPin vaihtovirheen myötä polkemaan siniseltä vapaasti vetopaikkaan, mutta vieraiden puolustaja ehti saamaan lavan väliin viime hetkellä. Virtasesta jäi mieleen päätöserän ansiokas alivoimavaihto, kun hän 1-6 lukemista huolimatta ensin huitoi kädellään kiekon ilmasta pois alueelta ja JYPin haettua uuden vauhdin purki kiekon omasta kulmauksesta pyörityksen jälkeen.
Vierasjoukkueesta sitten puolestaan Laurikainen vei veskarien taiston selvästi. Ei antanut yhtään helppoa reboundia ja mailapelaaminen oli varmaa. Lisäksi tuli useampaan otteeseen hyvin vastaan ja peitti kotijoukkueen laukaisukulmia. Muun muassa Kallion lämäri laidasta päätöserässä oli malliesimerkki Laurikaisen peittopelaamisesta. Puolustajista pidin eniten ehkä jopa Hongasta. Pienestä koosta huolimatta selviytyi kulmapaineista hyvin, koska hän oli sen verran vikkelä ja pelitaitava, että sai siirrettyä kiekon pienellä siirrolla eteenpäin omille pois paineen alta ja JYP pääsi kääntämään peliä. Bonuksena sitten toisessa erässä uran avausmaali, jota oli hienoa todistaa paikan päällä. Vieraiden kolmosketjun kulmapelin päätteeksi Nättinen jätti kiekon sinisen tuntumassa Hongalle, joka kiersi laidan kautta ja laukoi sieltä jäitä pitkin kiekon Setäsen läpi. Kliininen maali. Tehotilastoon myös komea +3, kun pakkipari Kuukka kirjautti vain +1. Ykkösparista Kalteva pyöritti malikkaasti ykkösylivoimaa. Tuo liike ja koko ovat yhdistettynä sellainen paketti, jonka avulla Kalteva tekee paljon tuhoa. Tänään plakkariin syöttöpiste toiseen maaliin, jossa hän suoritti rutiinilevityksen Puustiselle siipeen. Vainio oli suhteellisen näkymätön, hän lähinnä varmisteli tasaviisikoin, kun Kaltevalla oli hyökkäävämpi rooli. Hongan tavoin kuitenkin Vainio käänsi peliä mainiosti. Lisäksi avauserän viime sekunneilla Tepsin ollessa ylivoimalla Vainio blokkasi Virran laukauksen uhrautuvasti. Kolmosparista Jokinen jätti itsestään jämäkän peruspuolustajan kuvan. Päätypaineissa hyvää suorittamista ja bonuksena syöttöpinna kolmanteen maaliin, kun hän katkaisi ränniavauksen ja laukoi kohti Tirrosen olkapäätä, josta kiekko tippui Saarelle tarjottimelle maaliviivalle. Ikosen Ossista ei ole sen kummempaa kirjoitettavaa, oli mielestäni kuitenkin pykälän verran Jokista epävarmempi. Hyökkääjistä Immosen vitja värkkäsi avausmaalin ja oli isossa roolissa ylivoimalla. Avausmaali oli komea rintamahyökkäys, jossa Tuppurainen jakoi maukkaasti takatolpalle Nättiselle avopaikan. Immoselta samaan aikaan oikeaoppinen liike kohti maalia, joka hämäsi Heikkistä ja Juolevia. Noin muutoin Immosen rooli ylivoimalla on merkittävä. Osaa rauhoittaa peliä ja ratkaisut kiekolla ovat hyviä järjestään. Kuti on heikentynyt sitten Bratislavan kultaisen kevään 2011, mutta se onkin ainoa miinus. Tuppurainen teki arvokkaan reboundosuman ylivoimalla, mutta ei tasaviisikoin ollut niin hyvä kuin Immonen tai Nättinen. Kakkosvitjasta Kolehmainen oli pirteä. Haki ahnaasti kuteja, mutta ne menivät lähinnä plekseihin. Hytönen napsi aloituksia 72%:n tarkkuudella ja hoiti alivoimalla hommansa loistavasti. Rooba ei ollut ihan niin paljoa kiekossa kuin ketjutoverinsa ja jäi heidän varjoonsa. Kolmosesta Puustinen oli näkyvä ylivoimaroolinkin vuoksi, mutta myös tasaviisikoin paini kulmissa ja oli pelin sisällä hyvin. Suomela keräsi pari syöttöpistettä ja jatkoi tehoiluaan. Varma esitys häneltä, ei oikeastaan loistanut erityisemmin eikä pettänyt. Kiekkovarmuus hyvällä tasolla ja se kantaa illasta toiseen. Turkulainen pörräsi toki kulmissa ja laukoi pari kertaa pienestä kulmasta, mutta ei muutoin häikäissyt. Toisen erän alkuun toki onnistui ylivoimalla, kun Honka levitti viivasta siipeen, josta Nättinen pommitti Setäsen patjoihin ja Turkulainen oli hereillä reboundissa siivoten sen tyhjään maaliin. JYPin nelosesta Sund oli vähiten näkyvä. Saari teki maalin ja Kanninen puolestaan pelasi alivoimalla ihan kelvollisesti. Onnistunut ilta nelosketjulta joka tapauksessa, kun tehotilastossa on +1 ja +2.
E: Itse pelistä vielä sen verran, että avauserästä jäi mieleen se, että vaikka TPS periaatteessa hallitsi pelin virtausta ja sai avata peliä useasti kontrolloidusti, se joutui puskemaan laitojen kautta vieraiden alueelle. Lisäksi jos se ylipäätään pääsi alueelle järkevästi, vieraiden puolustajat olivat niin taitavia ohjaamaan kotijoukkueen hyökkääjät laukomaan laidan läheltä huonosta sektorista, että TPS:n hyökkääjät joutuivat väistämään lähemmäs laitaa, jotta he pysyivät kiekossa kämmenellään, koska JYPin puolustajat tulivat niin iholle ja kun tuolta laidan läheltä tuli sitten kuteja, ne Laurikainen torjui helposti patjoillaan kulmiin, joista JYPin puolustajat pienillä siirroilla käänsivät pelin pois omista.
