Ensimmäisessä erässä Jokipojat hyökkäsi KooKoon tiivistä ja hyvin reagoivaa viisikkoa vastaan, KooKoo riisti keskialueella, käänsi nopeasti ja kävi tekemässä maalit. Jokipo vaikutti melko aseettomalta kun kulmapelissäkin kouvolalaiset oli vahvempia. Toiseen erään kotijoukkue, tai ainakin ykkösketju, löysi jostain jalkoja ja fyysisyyttä ja alkoi maalin lisäksi saada paikkoja. Aika tasasissa merkeissä mentiin IMO toinen ja oikeastaan kolmaskin erä lukuunottamatta viimeistä viittä minuuttia, jolloin kentällä oli tasan kolme pelaajaa ja arvaatte varmaan ketä ne oli. Jatkoajalla sama sävel vaan jatku mut eivät jotenkin kummassa voittomaalia saaneet aikaan. Ihmeellinen sulaminen KooKoolta, etenkin maalipaikkoihin jatkoajalla päässeiltä Hokkaselta ja Julkuselta. Näkyi tänne Tampereelle asti, että usko omaan tekemiseen oli mennyt jo aikoja sitten. Ja rankkarithan nyt oli selvää pässinlihaa jo ennen kuin yhtään vetoa oltiin edes vedetty. Onko Rämö koskaan voittanut rankkarikisaa?
Edelleen, karvauspeli, ohjauspeli, viisikkopuolustus, etc. pelaa hemmetin hienosti niin kun se on pelannut jo jostain lokakuusta asti. Tämä nopeutettu pelin kääntö on edelleen tallella ja tuottaa tilanteita. Ja jos kääntö ei onnistu niin myös omista hitaasti lähteminen luonnistuu ongelmitta. Sitten tuleekin ongelmia kun pitäisi punaviivan jälkeen alkaa niitä maalipaikkoja luomaan. Siitä puuttuu se viimeinen viiden prosentin puristus ja itsensä likoon laittaminen. Se konkretisoituu parhaiten Muhosen päättömässä pyörimisessä, joka muuten on vielä karmeampaa katsottavaa kuin JM Aaltosen pyöriminen pahimmillaan. Kukaan joukkuekavereista ei millään voi olla perillä siitä, koska mahdollista syöttöä voisi mahdollisesti odotella.
Parilla pompulla olisi voinut kääntyä meille, mutta tässä vaiheessa kautta kaivataan vähän jotain muutakin kuin pomppuja. Miks ei ekan erän kaltaista "finaalitason", niin kuin joku otteluseurantaketjussa heitti, peliä nähty koko 60 minuuttia? No siksi että vastustaja päätti alkaa pelaamaan ekan erän jälkeen...
