Tapparalla oli hiukan bensiini loppu, ainakin näennäisesti, ja se joutui pelissä lähinnä puolustamaan. Kuitenkin muutaman kerran Tappara sai niitä kaikkein parhaita paikkoja, joita itse asiassa kaikesta huolimatta ei Kärpillä juurikaan ollut.
Jatkoajalla ote siirtyi alun jälkeen Tapparalle, jolla oli muutamakin miehekäs vaihto (1., 2. ja 3. -ketjut sekä 1. ja 2. -ketjuista muodostettu sekaketju) ja pääsivät todella lähelle ratkaisua. Mielestäni Palola nosti jo käsiä pystyyn maalin merkiksi, kun vetonsa sattuikin osumaan suoraan Karhusen hanskaan.
Tietenkään tuollaisia tilanteita, erityiseti tuo Palolan ja sitä aiempi Kuuselan paikka ei vaan pitäisi jättää käyttämättä, koska tietäähän sen mitä siinä käy. Hyökkääminen myös avaa vastahyökkäysten paikkoja, ja niin sieltä näennäisen vaarattomasti luikertelikin Aaltonen ja painoi hyvin samanlaisen niitin ottelusarjalle kuin viimeisessä HPK-pelissäkin.
Tuo maali oli jotenkin niin tähän ottelusarjaan sopiva, ettei mikään. Tässä on jo monta kertaa ollut selvästi Tapparan tai selvästi Kärppien voitolta haiskahtavia tilanteita, jotka ovatkin hetkessä kääntyneet ihan päälaelleen. Esim. se 3-0 -selänkatkaisu, josta 3-3 ja silti vielä 4-3. Tai 6. peli, jossa Kärpät näytti puolustavan helpohkon 0-2 -voiton, kunnes yksi maali muutti kaiken, ja 2-2:ssa näytti ihan 100% varmalta, miten pelissä kävisi. Mutta jälleen sai olla väärässä.
Pirnekselle olisin sen niitin suonut. Väitän, että Pirnes oli se suurin yksittäinen syy Kärppien puolelta (kenties Karhusen ohella), että Kärpät nousi vielä toivottomalta näyttäneestä 1-3 -tappioasemasta voittoon. Tapparalta se suurin yksittäinen syy oli tietysti #19, joka toivottavasti ei enää ikinä pelaa Tappara-paidassa.
Pirnes jaksoi vielä uskoa ja painaa ja tehdä omia ratkaisuja, kun Aaltonen kavereineen oli varjojen mailla (huolimatta 1+1:stä siinä 5. pelissä). Ja sittenhän Aaltonenkin heräsi, kuten tänäänkin näimme.
Onnea Kärpille. Mestaruus on tietenkin kovinta mitä voi olla.
Onnea myös Tapparalle. Ei se hopea ole häpeä. 20 ottelua pudotuspeleissä on jo saavutus sinänsä.