En tiedä johtuiko se siitä, että tämä oli ensimmäinen peli, jonka seurasin piippuhyllyltä, kun kaikki aiemmat olen katsonut alakatsomoista, mutta jotenkin verkkaiselta touhu vaikutti. Ja yleisökin ehkä oli vähän odottavalla kannalla tai sitten tunnelma ei vain noussut ylös asti.
Ei jumalauta, mitä tunteiden vuoristorataa tämä on. Usko oli hyvin vähäistä voittoon pelin alussa, lopussa hiipi mieleen ajatus "ei juma, nehän voittaa tän" ja sitten, kun peli meni tasoihin, ajattelin vain, että aina nuo viimehetken tasoittajat vievät voiton jatkoajalta. Lopputuloksena kuitenkin tämän sarjan neljäs orgasmi ja taas on kaikki auki. Maanantain peli rupesi jännittämään jo melkein heti hallin ovesta ulos astuessa.
Kanki on ollut ilmeisesti jonkinlainen päällystakki Lahdelle, mutta samalla ollut pahasti pihalla puolustuspäässä. Nyt Kanki oli poissa, ei kovin karkeita virheitä puolustuspäässä ja Lahdelle kiikarit. Pistää miettimään.
Ja pistetäänpä tässä vaiheessa kiitokset molemmile osapuolille, jos maanantaina jostain kumman syystä vituttaisi niin paljon, etten siihen pysty. Aivan uskomaton sarja, noiden voittojen kaltaisia tunteita en ole lätkän kautta tai juuri muutakaan kautta kokenut sitten kevään 98. Ellei HIFK:n lähihistorian pleijarisaldo olisi niin surkea, niin kyllä tämän jälkeen toipuisi jopa häviön vitutuksesta aika nopeasti.
