Ihan kiva peli. Blues tosin ansaitsi voittonsa 1. erän rynnistyksellä, siinä SaiPan jalat olivat jääneet bussiin tai vielä kauemmas. Jatkossa vipinää löytyi, mutta Blues-puolustus kesti ja hoiti enimmät lähentelyt suht helposti. Lopussa sputnikit yrittivät lähes 2 min vimmatusti kuudella, eivätkä siniset saaneet kiekkoa lähellekään tyhjää maalia. Silti 3 p kotijoukkueelle.
Keltaiset pelasivat aika tasaminuutit (n. 15), Tikkanen ja Petre ainoina yli 20 min, Virkki, Holma ja Ojanen alle 10 min. Jopa Tuominen urakoi yli 18 min. Osin pakon sanelemana, muttei hullummin. Tosin en pysty sanomaan, kelle eka erän pari kohtalokasta virhettä koituivat. Eka maalissa aluksi näytti, että Virkki sohi sen omiin, mutta ilmeisesti kiekko lirui just yli viivan jo ennen Virkin kosketusta.
K-ketju (Koho-Kole-Koskinen) oli näkyvästi esillä koko ajan, poikien rooli on selvästi aiempaa hyökkäävämpi. Ykkönen oli totutun sähäkkä vauhtiin päästyään, Kossun, kultakuupan rinnalla ei kukaan kehtaa vain surfailla. On aika peto noin pieneksi mieheksi, C on oikealla kaverilla. Immonen napautti maalin, Ryhänen väläytteli ajoittain, samoin Kava mutta on vasta tuloillaan. Vilen oli pöytäkirjoissa, muttei jäällä lainkaan.
Vastustajista ihastutti pieni kultakuuppa Kariya, ihme veijari kiekon kanssa. Pelaa vissiin vapaa-ajallaan sählyä... Vilikin tekaisi pakollisen maalinsa ja oli aina vaarallinen. Mandervillen maali oli illan komein, niin kuin leipoisi niitä työkseen. Semi taas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, peliaikaa vajaat 5 min. Viime kauteen verrattuna siniset ovat nyt asteen pari vahvempia.