Pascal Lemoix
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Ylivoima on pitkään ollut vaikeaa Tapparalle. Nyt se tietysti on noussut tapetille, kun siitä on tullut liian iso juttu. Tuli mieleen, kun esimerkiksi Kauppinen pitkään haudoskeli avauserässä viivalla kiekkoa, että varmaan arpoo tuossa, että meneeköhän ohi, jos lauon.
Onhan siinä variaatioitakin koitettu, esim. Oulussa nähtiin sellainen malli, että yksi mies oli ylivoimakuvion keskellä selkä maaliin päin jakamassa passeja pakeille, mutta ei siitäkään mitään tullut.
Rautakorven aikaan oli yksi kuvio: Tarvainen meni omalle paikalleen, hänelle syötettiin ja hän veti.
Kontiolaan kulminoituu melkeinpä koko Tappara mielestäni tällä hetkellä. Kikkoja tulee ja harhautuksia, mutta ei tehoja. Ja yleensä avauserä on hyvä, mutta toisessa tulee turhautuminen omaa paskuuteen ja sitten mies takoo mailaa laitoihin vähän yhdessä jos toisessakin vaihdossa. Tällainen tunnetila tarttuu herkästi muihin.
Lisäksi ihmettelen, mihin ovat Öhman ja Hancock kadonneet, kun ei herroja meinaa huomata kuin joissakin hajatilanteissa.
Kuin ironiaksi kaikelle Tapparan turhalle pyörittelylle, tuli joukkueen ainoa maali nopeasta vastahyökkäyksestä tasakentällisin. Sinänsä Tapparan peliin ei voi olla edes kovin tyytymätön, koska puolustussuuntaan näytti suurilta osin todella hyvältä ja Jokereiden maalikin tuli ilmeisesti siksi, että Tapparaan iski hyvin taistellun alivoiman jälkeen hyvänolontunne, joka johti kiekonmenetykseen.
Jokerit taisteli hyvin ja jaksoi voittaa kaksinkamppailuja. Fysiikassa vieraat olivat edellä ja sen taistelun symbolisoi Tomek Valtonen, kuten Jokeri-leiristäkin todettiin. Muuten Jokerit oli hyökkäyssuuntaan kesy. Maalilla tietysti Tapparan demoni Riksman pelasi kuin viime kevättä.
Ja vielä porilainen tuomari ottelussa, niin alkoihan se harmittaa jo avauserässä, kun ei huomannut kuinka Mäntylän mailasta pidettiin kiinni, kun Tappara yritti selvittää Laineen 2+2-jäähyä. Mielestäni siitä tilanteesta alkaen Levosta alettiin kritisoida äänekkäästi. Vaikka nyt Jatkoaika asettuikin Levosen puolelle, niin juuri tuollaiset korkeat mailat, mistä välillä vihelletään ja välillä ei, kuumentavat kansaa tehokkaasti.
Onhan siinä variaatioitakin koitettu, esim. Oulussa nähtiin sellainen malli, että yksi mies oli ylivoimakuvion keskellä selkä maaliin päin jakamassa passeja pakeille, mutta ei siitäkään mitään tullut.
Rautakorven aikaan oli yksi kuvio: Tarvainen meni omalle paikalleen, hänelle syötettiin ja hän veti.
Kontiolaan kulminoituu melkeinpä koko Tappara mielestäni tällä hetkellä. Kikkoja tulee ja harhautuksia, mutta ei tehoja. Ja yleensä avauserä on hyvä, mutta toisessa tulee turhautuminen omaa paskuuteen ja sitten mies takoo mailaa laitoihin vähän yhdessä jos toisessakin vaihdossa. Tällainen tunnetila tarttuu herkästi muihin.
Lisäksi ihmettelen, mihin ovat Öhman ja Hancock kadonneet, kun ei herroja meinaa huomata kuin joissakin hajatilanteissa.
Kuin ironiaksi kaikelle Tapparan turhalle pyörittelylle, tuli joukkueen ainoa maali nopeasta vastahyökkäyksestä tasakentällisin. Sinänsä Tapparan peliin ei voi olla edes kovin tyytymätön, koska puolustussuuntaan näytti suurilta osin todella hyvältä ja Jokereiden maalikin tuli ilmeisesti siksi, että Tapparaan iski hyvin taistellun alivoiman jälkeen hyvänolontunne, joka johti kiekonmenetykseen.
Jokerit taisteli hyvin ja jaksoi voittaa kaksinkamppailuja. Fysiikassa vieraat olivat edellä ja sen taistelun symbolisoi Tomek Valtonen, kuten Jokeri-leiristäkin todettiin. Muuten Jokerit oli hyökkäyssuuntaan kesy. Maalilla tietysti Tapparan demoni Riksman pelasi kuin viime kevättä.
Ja vielä porilainen tuomari ottelussa, niin alkoihan se harmittaa jo avauserässä, kun ei huomannut kuinka Mäntylän mailasta pidettiin kiinni, kun Tappara yritti selvittää Laineen 2+2-jäähyä. Mielestäni siitä tilanteesta alkaen Levosta alettiin kritisoida äänekkäästi. Vaikka nyt Jatkoaika asettuikin Levosen puolelle, niin juuri tuollaiset korkeat mailat, mistä välillä vihelletään ja välillä ei, kuumentavat kansaa tehokkaasti.