Pori nähtiin ja hyvillä mielin palattiin. Paikallisten kanssa ei ollut mitään ongelmia eikä meidänkään faniporukassa hirveästi rähinähenkeä tainnut olla. Tunnelma oli ihan mukava, vaikka täytyy tunnustaa että itse tungin jo alussa korvatulpat korviini, ettei soi päässä viittä päivää pelin jälkeen. Kaikki kuulutukset ja kannatukset erotti ihan miellyttävällä volyymilla.
Itse peli oli aika lailla yhden maalin peli. Molemmilla oli paikkansa (Heleniuksen huikea jalkatorjunta 1. erässä ja Laatikaisen tolppa 2. erässä), mutta kun JYP meni johtoon niin siinä selkeästi Ässien selkäranka vähän notkahti, kuten myös ehkä kotiyleisöllä. Kavennusmaali toi vielä kiriä eikä se lopussa kaukana ollut (ylärimaanko se Savinaisen(?) nosto osui?) mutta pienet marginaalithan nää pelit ratkaisee. Tällä kertaa näin, joskin kyllä JYPin taistelu ja pelaaminen johtoasemassa oli loistavaa katsottavaa.
Hubacek vissiin luki kehut ekasta pelistä, kun esitys oli kauniisti sanottuna sekava. Ehkä sitten taas Hippoksella pysyy kiekotkin mukana. Pesonen oli ennen maaliaan huono, ei malttanut lainata millään ja teki ratkaisut liian hitaasti. Pihlmanilla ei oikein tee yhtään mitään, vaikka en häntä tuosta Ässien maaliin johtaneesta sekoilusta syytäkään. Joko tulee kolmosketjuun muutoksia maanantaille?
Pakeista Laatikainen pelasi todella hyvän ja perusvarman pelin, sen sijaan Näkyvä oli taas vähän vaikeuksissa, kuten 1. osaottelussakin. Vatasesta ei oikein enää keksi mitään uutta sanottavaa, ihan uskomattoman jäätäviä suorituksia taas kerran. Maalikin oli taattua "vittu mikä lämäri -Kari Tyni" - osastoa, Raannalla ei mitään mahdollisuuksia.
Sen sijaan haluaisin sanoa että Mikko Viitanen on pelannut nämä pleijarit ja runkosarjan lopun ihan helvetin hyvin. Yksinkertaista peruspeliä ja hyvää äijämäisyyttä omassa päässä, sitähän Mikolta on odotettukin. Hienon näköistä oli kun Viitanen tuuppasi Dixonin lentoon maalinedustalta - sinne ei tulla suuta soittamaan, tai sitten otetaan iskuja.
