- - - en nyt rehellisesti ihan ymmärrä pohdintaasi siitä, että oli riski laittaa Tirronen maaliin SaiPaa vastaan, kun jos olisi mennyt kolme omiin ensimmäisessä erässä niin olisi vieraskiertue mennyt siinä jo pilalle ja samoin Tirrosen itseluottamus.
Mietitkö ajankohtaa?
Harjoitus- ja CHL-kauden avaus olivat menneet nihkeästi. Ensimmäisessä sarjaottelussakin tuli vieraissa kuokkaan. Tämän jälkeen pelataan kaksi loistavaa kotiottelua, jotka voitetaan yhteismaalein 13-4. Joukkueen itseluottamus on tapissa - voitettiinhan ensin sarjan mestariehdokas #1 selkein lukemin ja sitten varsinainen viime kausien takiainen kaatui loistavan kolmannen erän (5-0) ansiosta. Wanha sanontahan kuuluu, että "
voittavaa joukkuetta ei vaihdeta". Kaikesta huolimatta valmennusjohto Fredrik Norrena etunenässä päätti vaihtaa joukkueen tärkeimmän yksittäisen pelipaikan pelaajaa seuraavaan (vieras-) otteluun. Miksi?
Joukkuepsykologisesti täysin väärä valinta! Helvetin kova riski tuhota koko joukkueen itseluottamus. Lappeenrantaan lähdettäessä joukkueen itseluottamus oli niin tapissa kuin olla ja saattaa. Joukkueeseen tehtiin yksi pieni (iso?) muutos. Mitä jos tämä muutos olisi ollut epäonnistunut? Ensimmäinen maalia kohti heitetty röpelökiekko uppoaa Tirrosen selän taakse. Vähintään alitajuisesti jokainen pelaaja olisi kiroillut "
smörfittania". Viiden minuutin kohdalla länget laulaa, tilanne on 2-0 ja vierasjoukkueen pelaajista osan selät alkavat jo suoristua. "
Miksi pitäisi yrittää, kun toi ei kuitenkaan saa mitään kiinni?". Erän jälkimmäisellä puoliskolla vielä yksi väärinsijoittuminen siten, että etutolpan ja patjan väliin jää kiekon mentävä aukko - 3-0. Voittavassa joukkueessa on kiva pelata taitojensa ylärajoilla. Tällaisessa tilanteessa mailaa puristetaan rystyset valkoisina, ja se Kallion tsemppauskin kuulostaa lähinnä vittuilulta.
Mitä valmennusjohto olisi voinut tehdä tuossa tilanteessa? Ensimmäisellä erätauolla Setänen maaliin? 0-3 -tappioasemasta on hemmetin vaikeata nousta kahdessa erässä ja vieläpä vieraskentällä, kun joukkueen itseluottamus ja mieliala ovat alamaissa. Lappeenrannasta turpaan ja matka jatkuu kohti Kuopiota. Setänen maaliin heti alusta saakka, mutta ei se joukkueen itseluottamus niin vain palaudu yhdessä yössä. Ei siellä Mikkelissä (vai missä TPS mahtoikaan yöpyä?) kuitenkaan ihmeitä tehdä. Setäsen torjunnoista huolimatta pisteet jäävät Niiralan soramonttuun. Idän kiertueelta pisteitä 0/6 - on varmasti helvetin kiva tunnelma bussissa välillä Kuopio-Turku.
Entä Rasmus Tirronen ja hänen itseluottamuksensa tuollaisen sulamisen jälkeen? Eikö vastaavista ole esimerkkejä urheilumaailmassa vaikka kuinka paljon? Ensimmäisenä tulee mieleen kausi 2004-05, Jokerit ja Pasi Häkkinen. Jokereiden silloinen valmentaja Hannu Jortikka on tunnettu halustaan selkeään ykkösmaalivahtiin. Jokereiden ykkönen oli tuolloin Tim Thomas. Kakkosvahti Pasi Häkkinen kärtti koko syksyn peliaikaa. Viimein Jortikka heltyi (!!!) ja Häkkinen pääsi näyttämään taitojaan. Sen matsin jälkeen tulikin Jortikan legendaarinen lausahdus: "
Sen takia meillä on maalivahti, että se saisi jotain kiinni!", eikä Häkkinen vinkunut peliaikaa enää koko talvena. Seuraavan kerran Häkkinen pääsi maalin suulle aivan runkosarjan viimeisillä kierroksilla, kun runkosarjan lopulliset sijoitukset olivat jo käytännössä ratkenneet. 56 ottelun runkosarjassa Tim Thomas pelasi 54 ottelua ja Pasi Häkkinen kaksi. Edellisellä kaudella 2003-04 Pasi Häkkinen kuitenkin pelasi samassa joukkueessa, saman valmennusjohdon alaisena 46 ottelua.
Jokereiden syksyn 2004 tilanteessa oli paljon samaa TPS:n syksyn 2017 tilanteeseen. Voittavassa joukkueessa on selkeä ykkösmaalivahti. TPS:n ja Rasmus Tirrosen tapauksessa lopputulos oli toinen kuin Jokereiden ja Pasi Häkkisen tilanteessa. Kyseisen kauden jälkeenhän 27-vuotiaan Pasi Häkkisen ura lähti voimakkaaseen laskusuuntaan. Eikö mun lisäkseni ketään muu näe yhtymäkohtia nyt 26-vuotiaaseen Rasmus Tirroseen? Mun mielestäni riskit olivat helvetin suuret! Ne eivät toteutuneet, mutta kiistattomasti riskit olivat kuitenkin olemassa.
Eiköhän siellä nyt löydy valmennukselta täysi luotto Tirroseen vai miksi muuten olisi Tirronen Tepsiin hommattu? Mitä virkaa oikein olisi ollut hankkia maalivahti, jota ei uskallettaisi laittaa SaiPaa vastaan tolppien väliin?
Varmasti löytyy!
Kysymys ei missään nimessä ollut siitä, etteikö Rasmus Tirrosta voisi heittää SaiPa:a vastaan maalin suulle. Kysymys on lähinnä siitä, että oliko ajankohta oikea!
Kaksi voitettua kotiottelua yhteismaalein 13-4 => vieraskiertueelle (SAI, KAL) => Rasmus Tirronen maaliin (SAI)
Kaksi voitettua kotiottelua yhteismaalein 7-4 => vierasottelu Jyväskylässä => Rasmus Tirronen maaliin (JYP)
Kaksi kertaa Fredrik Norrena on heittänyt Rasmus Tirrosen maaliin - kaksi kertaa Rasmus Tirronen on vastannut huutoon!
Käsittämätön ukko - ei voi muuta sanoa! Mielenkiinnolla seuraan jatkossa missä tilanteissa Norre päättää heittää Tirrosen tulille.